17.07.2013 / Belgrad, Serbia
17.07.2013 Museoveturi Belgradin rautatieaseman kulmalla, Unkarissa vuonna 1947(?) valmistunut 11-luokan höyryveturi (JZ-JЖ 11-022). Sininen väri tulee siitä, että veturilla vedettiin aikoinaan presidentti Titon "sinistä junaa". Joitain kuvia junan vaunuista: http://www.pbase.com/kenkirk/bluetrain
Kommentit
| 02.09.2013 22:56 | Eljas Pölhö: | Englantilais-montenegrolainen firma "Explore Montenegro" liikennöi junalla kerran kuussa (huhtikuu-lokakuu) reitillä Belgrad–Bar. Reitillä on 353 tunnelia ja 234 siltaa. Yksi niistä, Mala Rijeka viaduct on Euroopan korkein (ero pohjalle n. 201 m) ja se taitaa olla maailman listalla toiseksi korkein. Presidentti Tito käytti sinistä junaansa ensimmäisen kerran vuonna 1959 (ensimmäinen matkakohde oli Kranj (nyk. Sloveniassa). Titon kuollessa 1980 juna oli kulkenut n. 600 000 km. Junaan kuului kolme veturia, joista yksi joko junan edellä turvaten sen kulkua tai takana ollen varavetovoimana. 9-vaunuissen junan vetäjän oli aina pariveto. Aluksi veturit olivat kuvan sarjaa 11 (11.015, 11.022 ja 11.023; valmistusvuodet 1946, 1947, 1947; kaikki on säilytetty). Krauss-Maffeilta ostetut kolme 6-akselista dieseliä (sarja 761, alkujaan D66, valmistusvuosi 1957) syrjäyttivät höyryn melko pian ja jo ennen sijoittamistaan Titon siniseen junaan ne olivat yksinomaan hallituksen erikoisjunien vetäjinä. Vuonna 1978 ne korvattiin neljällä sarjan 666 veturilla (EMD JT22CW-2). Junan henkilökunnan koko oli 22. Koko JZ henkilökunta oli yli 74 000 1950-luvulla. |
|
| 03.09.2013 13:26 | Martin Hillebard: | Engelsmannit kutsuvat tuollaisia tuulipeltejä Elephant ear smoke deflectors eli norsunkorva-savunnostolevyt. Aika jämerän oloinen peli, muuten. Vuoristoisen Jugoslavian rautateillä tarvittiin varmasti paikoittain runsaasti raakaa voimaa. | |
| 03.09.2013 13:55 | Eljas Pölhö: | Kooltaan tämä menee Tv1:n ja Tr1:n väliin. Paino 86 t (Tr1 95 t), sylinterit 600x660 (Tr1 610x700), pituus tendereineen 21045 mm (Tr1 22250 mm), akselipaino 14,74 t (Tr1 (17,0 t), Sn 90 km/h (Tr1 80 km/h), vetopyörän ø 1600 mm (Tr1 1600 mm). Tätä pidetään Unkarin onnistuneimpana höyryveturityyppinä ja vuosina 1924-1958 näitä valmistettiin 514 kpl sisältäen vientiveturit Jugoslaviaan, Neuvostoliittoon, Pohjois-Koreaan ja Tsekkoslovakiaan. |