15.04.1939 / Iisalmi

15.04.1939 Gulf Oil Co:n vaunusarjasta Sgo n:ot 15301-15310 ei löytynyt yhtään kuvaa. Tässä osa vaunujen käyttöönoton dokumentaatiosta kuvattuna Iisalmen varikon saamasta kirjekopiosta.

Kuvan tiedot
Liikennepaikka: Iisalmi (Liikennepaikan tiedot)
Kuvaaja: Eljas Pölhö
Lisätty: 30.10.2013 17:08

Kommentit

31.10.2013 06:06 Jouni Hytönen: Onkohan tuohon aikaan jäljennös tarkoittanut vielä sitä, että konekirjoittaja paukuttaa koko tekstin uudelleen toiselle paperille niin monta kertaa kuin jäljennöksiä tarvitaan?
31.10.2013 06:12 Jouni Hytönen: Vaikuttaisi siltä, että jokaiseen sanaväliin on jätetty kaksi välilyöntiä. Kauankohan kestäisi, kun yrittäisi kirjoittaa tällaisen tekstin koneella? :) Ja kauanko on rutinoitunut konekirjoittaja tarvinnut vuonna 1939 aikaa yhden A4:n mittaisen tekstin kirjoittamiseen? Arvaan, että jossain rautatiehallituksessa on täytynyt olla kymmeniä konekirjoittajia.
31.10.2013 06:12 Markku Blomgren: Hyvinkin mahdollista, ainakin yhden kappaleen jossa lukee 'jäljennös'. Ei nyt jaksa muistaa milloin valokopiokoneet kehiteltiin, jotenkin tuo ei kyllä näytä painokoneellakaan tehdyllä. VR:llä taisi olla oma kirjapaino kylläkin?
31.10.2013 09:28 [Tunnus poistettu]: Huomatkaa miten "valtionrautatiet" kirjoitettiin pienellä, mielenkiintoista.
31.10.2013 09:54 Juhana Nordlund: Kirjoituskoneella kirjoitettavista dokumenteista sai kätevästi jäljennöksiä jo kirjoittamisvaiheen kuluessa käyttämällä kalkkeeripaperia.

Käsi ylös, moniko on käyttänyt joskus kalkkeeripaperia?
31.10.2013 10:11 Petri Nummijoki: Niin ja miksei käsin kirjoitetuistakin? Pitihän esim. kuljettajalle annetuista ilmoituksista jäädä jäljennös junanlähettäjälle, joten kalkkeeripaperia käyttäen nekin oli kirjoitettava.
31.10.2013 10:27 Juhana Nordlund: Ilman muuta käsinkirjoitetutkin kirjeet ja muut viestit pysyttiin kopioimaan kalkkeeripaperin avulla.
31.10.2013 12:28 Jouni Hytönen: Jos lottokuponki lasketaan, niin olen käyttänyt. :)
31.10.2013 12:30 Jouni Hytönen: Kuinka monta kopiota sai kertakirjoituksella syntymään kalkkeeripaperilla? Ei kai sinne kirjoituskoneeseen kuitenkaan kovin paksu paperipino sopinut.
31.10.2013 13:03 Teppo Niemi: Entäpä vahamonistus...? Sellaista tuli käytettyä 1982 vuonna Santahaminassa päiväkäskyjen tulostamiseen.
31.10.2013 13:12 Topi Lajunen: VR Osakeyhtiössä käytettiin itsejäljentäviä papereita käsinkirjoitukseen vielä tämän vuoden puolella... :)
31.10.2013 13:48 Kimmo T. Lumirae: Joskus leikin isäni kalkkeeripapereilla; niitä sanottiin muuten myös hiilipaperiksi, kun ne olivat mustia, ja ehkä se "muste" on sukua hiilelle tai noelle; olen toisaalta nähnyt myös sinisiä kalkkeeripapereita. Muistaakseni yhdestä hakkaamisesta sai kerralla ainakin kolme kopiota käyttämällä normaalia konekirjoituspaperia; ehkäpä tähän tarkoitukseen oli käytettävissä normaalia ohuempaakin laatua, joka mahdollisti vielä useampia kopioita tehdystä työstä.
31.10.2013 14:06 Timo Salminen: Tähän tarkoitukseen käytettiin usein hyvin ohutta paperia, niin ohutta, että siitä miltei näkyy läpi.
31.10.2013 14:14 Arto Hellman: Kirjoittelin 1973-74 Uudenmaan Rakuunapataljoonan kansliassa viikko-ohjelmia (A3, vaaka) kahdeksana kappaleena (siis kalkkeerit välissä). Oli kunnon vanha kirjoituskone, jolla pystyi "hakkaamaan".
31.10.2013 14:23 Eljas Pölhö: Seitin ohuelle paperille sai noin kymmenkunta kopiota, joista ehkä 5-6 päällimmäistä olivat sellaisia, joita on siedettävän oloista digikuvata nykyisin. Minullakin on ollut sellainen konttorikäyttöön tarkoitettu kirjoituskone, jonka telan etäisyys oli säädettävissä erilaisille paperimäärille ja jonka näppäimien lyöntivoimakkuutta saattoi säätää (ei tarvinnut iskeä näppäimiä sormenpäät kipeiksi).

Siniset ja punaiset kalkkeeripaperit olivat jäljennyskyvyltään huonompia kuin mustat hiilipaperit/kalkkeeripaperit. Tavalliselle noin 80g kirjoituspaperille sai kerralla jäljennettyä 3-4 siedettävää kopiota. Joskus kiireessä hiilipaperi tuli laitettua väärinpäin ja kopioitava teksti tuli väärään paperiin. Kun on kiire, niin syntyy tilanne, että saman asian saa luvan tehdä kahdesti.

Monet vanhat dokumentit (määräykset, vaunulistat, sijoituslistat ym. yli 10 kopion tarpeet) tehtiin aikoinaan muste-, sprii- tai vahamonistuskoneella. Vanhimmat Resiina-lehdet (painos 50-60 kpl) on myös tehty monistuskoneella ja se oli aika töhertämistä, suoraan sanoen. Ainakin Tapio Eonsuu ja Ilkka Hovi ovat olleet kanssani monistamassa lehden vanhimpia numeroita, veivaamassa konetta tai lajittelemassa sivuja.
31.10.2013 17:15 Petri Soronen: Vielä nykyään isojen kuljetusyritysten omat käsin kirjoitettavat rahtikirjat ovat sellaisia että yhdellä kirjoituksella tulee neljälle sivulle tekstiä. Vähenemään tosin nämä ovat.
03.11.2013 16:28 Martin Hillebard: Kyllä viellä 1970-luvulla suomalainen lehtiväki käytti mekaanisia kirjoituskoneita, ja itselle jäävä kopio syntyi hiilipaperin avulla. Oma ennätykseni on originaali + neljä kopiota joista alimmainen tosin hädin tuskin luettavissa.
Ehkäpä rakuunoilla oli käytettävissään vanha kunnon valurautarunkoinen Remington, joka kesti jonkin verran "fyysistä väkivaltaa". Konttorien suurissa sähkökirjoituskoneissa oli sittemmin lyönnin voimakkuuden säädin.
Eljaksen mainitsemina Resiinan alkuaikoina monistuskoneet olivat ihan tavallisia - sitten tulivat ne "Xerox" ym. valokopiokoneet. Ihan alussa taisimme kutsua syntyneitä monisteita, Xerokopio.
Käsi ylös Nr. 2: Moniko viellä omistaa kirjoituskoneen?
...qwertyuiop...
03.11.2013 17:08 Kari Haapakangas: Olisikohan relevantimpi kysymys varsinkin nuoremmille, että onko koskaan käyttänyt kirjoituskonetta? Aika totaalisesti ja nopeasti näppis ja tulostin korvasivat 1990-luvun alkupuolella niin mekaaniset kuin sähköisetkin kirjoituskoneet, joihin molempiin ehdin juuri ja juuri saada henk. koht. tuntumaa. Ja kyllä, mökillä varaston nurkassa taitaa tosiaan edelleen lojua vanha matkakirjoituskone.

Kalkeeripaperia en ole koskaan käyttänyt, joskin kolmena kappaleena-lomakkeet ovat sentään tulleet tutuksi.
03.11.2013 17:15 Topi Pikkarainen: Muistaakseni olen ukin vanhalla kirjoituskoneella omiani kirjoitellut, taisi olla niin että mustenauhoissa ei ollut enää kovinkaan paljon ytyä, mutta mukavalta se tuntui. Tämä ehkä 4-5-vuotiaana. Pari viikko sitten mielessäni kävikin, että josko se jostain löytyisi...
03.11.2013 19:34 Leo Männistö: Olen sentään, en tosin enää koulussa/töissä. Onneksi muuten joitain vanhoja hyviä asioita on vielä saatavilla eivätkä ne ole kokonaan kadonneet, vaikka uhanalaisia ovatkin, tavallaan. Mainittakoon esimerkkeinä mäyränkarvaiset partasudit (sekä hyvät partasaippuat), raakadenim-farkut (näppärää kun ei tarvihe pestä) sekä reunoskengät (näppärää kun saa uudet pohjat jos vanhat ei miellytä).
17.09.2014 00:09 Tapio Muurinen: Joskus ja jossain oli kuva Gulf Oil Oy:lle vuokratusta Ok-alustalle rakennetusta bensiinivaunusta. Vaunussa oli 6 kpl suorakulmaisen särmiön muotoista säiliötä. Vaunuja oli kaikkiaan 4 kpl litteraltaan Oks, nrot 70152, 70471, 70502 ja 71534.
30.12.2019 13:45 Panu Breilin: Kuva Sgo-vaunuista: http://vaunut.org/kuva/137017

Kirjoita kommentti Sinun täytyy kirjautua sisään, jotta voit kirjoittaa kommentteja!