25.01.2014 / Välillä Rauma–Vuojoki (uusi)
25.01.2014 Harakkalan ylikäytävä on suljettu autoliikenteeltä. Ainakin toistaiseksi kevyt liikenne saa kulkea siitä läpi.
Kommentit
| 23.06.2016 16:51 | Jani Keskinen: | Tälläistä maisemaa ei taida enään löytyä. http://www.liikennevirasto.fi/turkupori/luostarinkylan-kohta#.V2v2-2NkiUk | |
| 25.06.2016 12:51 | Ari-Pekka Lanne: | Totta turiset. Koko tienoo on kuin atomipommin jäljiltä lähistölle, Lakarin alueelle rakentuvan plutoniumrikastamon johdosta. Tämä Harakkalan ylikäytävä on sentään säästynyt jokseenkin samanlaisena, mitä nyt lumet ovat pariinkin otteeseen sulaneet. Kuvassa näkyvä Sr1 on sen sijaan kaartamaisillaan Äyhöntien ylikäytävälle, joka on varmaankin jo suljettu vallan maantieliikenteeltä. Läksin vuosi sitten Raumalta polkupyörällä ajelemaan Pohjanlahden ympäri. Kuljin enimmäkseen keskiaikaisperäistä rantatietä, jota linjausta juurikin tuo Äyhöntie seuraa. Jo tuolla viime kesän retkellä Äyhöntie oli ylikäytävän paikkeilta työmaana, eikä siitä olisi tainnut päästä autolla läpi. Tuossa toisella puolen rautatietä on Valtatie Kasin kohdalla myös melkoinen kraatteri, ja vastaavasti montun ympärillä pelloilla valtavat maamassakasautumat. Isot on hankkeet pojilla. | |
| 26.06.2016 11:34 | Niila Heikkilä: | Pohjanlahden ympäri. Kuulostaa mielenkiintoiselta pyöräreissulta. Kauanko meni aikaa? Jossain lehtiartikkelissa muutama vuosi sitten käsiteltiin muuten 1600-luvun tieoloja. Jos rospuuttoaikana, tai jonkun muun erityisen syyn takia oli aivan pakko matkustaa Tukholmasta Turkuun maitse, matka oli pitkä, raskas ja vaarallinen. Aikaa matkaan kului helposti pari kuukautta. Varsinkin Ruotsin puolella isojen jokien ylitykset sekä Höga Kusten olivat hyvin vaarallista aluetta. Tilannetta onneksi helpotti se että matka tarvitsi yleensä tehdä vain yhteen suuntaan. | |
| 26.06.2016 12:50 | Ari-Pekka Lanne: | 18 päivää: http://www.vaunut.org/sarja/3388 Keskimäärin 130 km päivässä. En muista mistä sain ajatuksen retkeen syksyllä 2014, mutta jonkinlaisena esikuvana oli Martin Hellöre (1914–1992): http://www.kuurojenmuseo.fi/?p=485 Matkasuunnitelmat meinasivat joutua romukoppaan, kun sairastuin helmikuun lopulla 2015 influenssaan. Lääkärikään ei tunnistanut, että sehän oli vieläpä mennyt suoraan keuhkokuumeeksi ‒ ei vaikka serppikin oli heti alkuun 146. Kunnollisen ‒ muun kuin yskänlääkkeestä ja aspiriinista koostuvan ‒ hoidon aloittamisen viivästymisestä johtuen sairasloma venyikin sitten loppujen lopuksi 1½ kuukaudeksi, ja kunto romahti niin olemattoman huonoksi, etten olisi osannut kuvitellakaan. Neljää eri antibioottia kaiken kaikkiaan kokeiltiin, mutta eiväthän ne virukseen pure. Olin ihan varma, ettei minusta voi mitenkään olla kesällä lähtijäksi moiselle yli 2000 kilometrin pyöräretkelle. No, sitten tuli kesä ja tuli kesälomakin. Sen verran aloin olla taas tolpillani, että päätin lähteä yrittämään. Ajattelin että tulen sitten junalla Torniosta takaisin, jos iskee väsy tai epäusko. Hieno retki se oli. Muistan kun nostin Ruotsin puolelle tupsahdettuani Haaparannasta heti lähimmältä automaatilta vähän kruunuja. Tutkin illalla Sangisissa teltassa satasen ja viissatasen seteleitä tarkemmin. Huomasin että niissähän on Karl von Linnén (1707-1778) ja Kaarle XI:n (1655-1697) kuvat ‒ vanhoja Pohjanlahden rantatien kulkijoita kummatkin. Linné meni mutkaisen reitin aikanaan hevospelillä, eikä kuulemma tykännyt aasein ja muulein ajettavasta, kyisestä ja kivisestä kärrypolusta. Mutta nykyäänhän se on tosiaan toista, kun on saatu tehtyä sillat suurten jokien yli, paikoin on asfalttia eikä joka puskassa vaani maantierosvoja. Yhä edelleen voi Luulajassa bongailla ruotsalaisia sähköjunia, kuten teki Hellöre pyöräretkellään kesällä 1934. Kuninkaankivet ja 1800-luvulla rakennetut kivisillat uhmaavat monin paikoin ajan hammasta. Suosittelen jyrkästi. |
|
| 22.02.2017 00:49 | Ari-Pekka Lanne: | Maisema tänä päivänä: http://vaunut.org/kuva/117430 |