26.05.2014 / Pieksämäki Temu
26.05.2014 Ukko-Pekka vaihtotöissä Pieksämäen ratapihalla.
Kommentit
| 27.05.2014 14:43 | Tero Korkeakoski: | Ompas siellä tyhjää nykyään... | |
| 27.05.2014 19:13 | Juhani Suntioinen: | Eikös Pieksämäellä ollut myös ennen laskumäki?. | |
| 27.05.2014 19:48 | Olli Aalto: | Oli joo. "Tasoittamisen" jälkeen siihen jäi yhä korkeusero ja sitä käytettiin pitkään laskumäen tavoin, vaikkei siinä sellaista virallisesti ollutkaan. | |
| 29.05.2014 11:02 | Tapio Nikula: | Pieksämäki oli aikoinaan tavaraliikenteen osalta yksi Suomen vilkkaimmista liikennepaikoista. Siksi Pieksämäen uudelle ratapihalle rakennettiin Suomen ensimmäinen automaattinen raidejarru laskumäkeen. Jarrut toimitti ranskalainen Saxby. Alussa jarrut eivät tahtoneet workkia, koska suomalaiset harrastivat vaunujen pyörien maalaamista vastoin jo vuosia aikaisemmin tehtyä maalaamattomuuspäätöstä. Maalin hartsit toimivat ikäänkuin liukastimena jarrutustilanteessa ja vaunut menivät liukkaasti jarruista läpi. Jarrut asetettiin jarrutusasentoon hydraulisesti ja jarrutus tapahtui niin, että akselin toisen pyörän paino välitettiin vipuvarsilla toista pyörää puristavaksi voimaksi. Puristus siis leuoilla pyörän sivuille. Periaatteessa sekä raskas että kevyt vaunu hidastuivat yhtä paljon. 60-luvulla laskumäki toimi 7/24-periaatteella ja vilkkainta toiminta taisi olla puolenyön jälkeen. Jarruissa oli yksinkertaista automatiikkaa. Tulevista junista tuli kaukokirjoittimella vaunulista, jonka avulla automatiikkaan syötettiin vaihteiden kääntäminen oikeille raideviuhkoille. Kun juna saapui tuloratapihalle, niin vaunumiehet katkaisivat junan kaukokirjoitinlistan mukaisesti erillisikksi vaunuiksi ja vaunuryhmiksi. Sitten vaan työnnettiin junaa laskumäen yli, jarrut jarruttivat ja vaihteet kääntyilivät etukäteen syotetyn ohjelman mukaisesti. Käytännössä jarruja ohjattiin manuaalisesti niin, että laskumäkimies poisti jarruista työasennon, jos vaunut näyttivät hiljentävän vauhtiaan liian paljon. Jarutukset olivat sitä sun tätä. Välillä vaunuilla oli liian suuri vauhti ja siksi lähtöviuhkoissa piti olla vastaanottaja, joka pysäytti vaunun kengällä. Välillä taas jarrutetulta vaunulta loppui vauhti kesken ja kasattava juna piti työntää veturilla kasaan. Muutaman kerran tapahtui jarruilla aikamoinen mälli. Jarruttaja käänsi vaihteen vaunuryhmän alla ja kasahan siitä syntyi. Ja tämä tapahtui aina yöllä. Ja sitten meillä soi puhelin, koska jarrut kuuluivat opastinmestarin työsarkaan. Ja meikäläinen tietysti yön selkään faijan mukaan pällistelemään romukasaa. Pieksämäen aikaisempi laskumäki oli nykyisestä veturitallista parisataa metriä etelään päin. Se hylättiin saman tien, kun uusi piha valmistui 60-luvulla. |