Kurt Ristniemi: Sammutusjunat

Höyryveturit, metsätaipaleet ja kesähelle olivat aikanaan yhdistelmä, joka merkitsi metsäpaloja. Kun metsä syttyi metsätaipaleella, ei palokalustoa ja sammutusväkeä ollut aina helposti saatavilla palopaikalle. Helpoiten se kävi rataa pitkin; Ensin sammutusvaunun ja myöhemmin sammutusjunien avulla.

1917: Ensimmäinen sammutusvaunu
Alkuna sammutusjunien valmistamiselle on pidettävä palovaunua, jonka Seinäjoen aseman palomestari E. Ring järjesti v. 1917. Se oli tavallinen avonainen tavaravaunu, jossa oli 8,000 litran vesisäiliö, 2 käsivoimaruiskua, sankoja, kuokkia, kirveitä y.m. Tarkoituksena oli tällä kalustolla sammuttaa rautateiden varsille veturin aiheuttamia metsäpaloja.

1925: Toinen sammutusvaunu
Suurena metsäpalokesänä v. 1925 hankki palomestari Ring tarkoitusta varten suuremman Ok-sarjan vaunun. Tässä sammutusvaunussa oli 850 ml:n moottoriruisku, 2 käsivoimaruiskua, 685 m letkua, vesisäiliö 16,000 litraa, sankoja, kirveitä, kuokkia, lapioita, murtokankia, hakoja, metsäpaloharavia, lyhtyjä, valonheittäjä, kenttäpuhelin, haavurin lääkelaatikko, palopurjeita, pönttöruiskuja, jatko- ja hakatikapuita y.m. pienempiä välineitä.
Palohälytyksen varalta oli veturi öisinkin lähtövalmiina. Kun otetaan huomioon veturin vesisäiliö, johon mahtui 20,000 litraa, oli ensi lähdössä mukana 36,000 litraa vettä. Miehistöä oli ensi lähdössä 20 miestä.

1928: Sammutusjunat
Vuoden 1928 alussa saivat Pieksämäen ja Kouvolan risteysasemat Suomen ensimmäiset sammutusjunat. Ne olivat tiettävästi Euroopan ensimmäiset, vain USAssa tiedettiin olevan sammutusjunia.

Rautateiden palosuojelu oli tuolloin jotensakin muodollista: Varikoiden päälliköt olivat piiriensä palomestareita, mutta yhteistä organisaatiota ei ollut.

VR:n koneosaston apulaispäällikkö insinööri A. W. Torén osallistui Palosuojeluyhdistyksen perustavaan kokoukseen, josta sai virikkeen ryhtyä parantamaan rautateiden palosuojelua. Hänen esityksestään nimitettiin koneosaston insinööri A. v. Weissenberg koko rautatielaitoksen palopäälliköksi.

v. Weissenberg kurssitti rautatielaitoksen palomestarit, asemien erilaiset paloruikuit kunnostettiin ja varustettiin normaaliliittimillä ja riittävillä paloletkuilla ja perustettiin yli 30 rautatiepalokuntaa. Vuosien mittaan risteysasemille hankittiin moottoriruiskuja.

v. Weissenberg esitti järjestettäväksi sammutusjunia. Ajatusta pidettiin kalliina, kunnes havaittiin, että joka vuosi jäi vanhoja tendereitä romuraudaksi. Niistä saisi vesi- ja kalustovaunuja sammutusjuniin. Rautatiehallitus hyväksyi ajatuksen ja antoi vanhat tenderit rautateiden palolaitoksen vapaasti käytettäviksi.

Heti ensimmäisenä vuonna saatiin käyttöön kaksi sammutusjunaa. Juniin kuului kaksi vaunua; kalustovaunu, jonka toisessa päässä oli veturin vanha vesisäiliö, ja toinen vaunu, joka oli tehty pelkästään vesivaunuksi. Junien vesimäärä oli siten 20 000 litraa, kun otetaan lukuun myös veturin vesimäärä. Se riitti kahdella 150 ml moottoriruiskulla yli tunnin ajan. Metsäpalossa riittää kuitenkin useimmiten sankoruiskun teho, joten sammutusjunan vesi riitti tuntikausiksi. Ja tarvittaessa lisää vettä saatiin rataa myöten.

Sammutusjunien moottoriruiskut olivat irrallisia, jote ne voitiin tarvittaessa siirtää ottamaan vesi esim. järvestä, joesta tms.

Kalustona sammutusjunissa oli moottoriruiskujen lisäksi jatkotikapuut, metsäpalokalusto ja sidelaatikko. Junien miehistön muodosti sijoitusaseman rautatiepalokunta, jota tarvittaessa voitiin vahvistaa muulla rautatiemiehistöllä.

Junissa ei ollut veturia valmiina, sillä junat oli sijoitettu asemille, joilla aina oli valmiiksi lämmitetty veturi saatavana. Kun juniin asetettiin samanlainen signaalikalusto kuin konduktöörivaunuissa, ne olivat valmiit lähtöön heti kun veturi oli kytketty. Apujunan lähettämisestä ja kulusta linjalla oli jo aiemmin annettu määräykset kiertokirjeellä 7. 8. 24.


Lähteet:
- 'Sammutusjunien edeltäjä', Palovartija, nro 4, elokuu 1928, s. 19
https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikaka​usi/binding/888595?page=19

- Martti Raukko: 'Ensimmäinen palosammutusjuna', Hakkapeliitta, 12.06.1934, nro 24, s. 22
https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikaka​usi/binding/1109680?page=22

- Leo Pesonen: 'Rautateiden palolaitos tehnyt huomattavan edistysakeleen. Suomen ensimäiset sammutusjunat',
Palovartija, nro 1, 1928, s. 8
https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikaka​usi/binding/888593?page=8

kuva
Pieksämäki asema

Toinen kahdesta Suomen ensimmäisestä sammutusjunasta, Pieksämäen sammutusjuna tendereistä muunnettuine vaunuineen; vesisäiliövaunu XG 04084...
6 kommenttia
??.??.1928 Kurt Ristniemi
kuva
Pieksämäki asema

Pieksämäen sammutusjunan palokalustovaunu XG 04083. Vaunu on muunnettu höyryveturin tenderistä. Vaunun kalustona näkyy olevan ainakin...
2 kommenttia
??.??.1928 Kurt Ristniemi
kuva
Seinäjoki asema

Palosammutusjuna Seinäjoen asemalla. Hakkapeliitta, 12.6.1934, nro 24, s. 22 https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/1109680?page=22...
1 kommentti
??.??.1934 Kurt Ristniemi
kuva
Seinäjoki asema

Seinäjoen aseman palomestari E. Ringin vuonna 1925 rakentama palovaunu. Sammutuskaluston lisäksi vaunussa oli mm. kenttäpuhelin. Palovartija N.o...
2 kommenttia
??.??.1925 Kurt Ristniemi

Hakuehdoilla löytyi 4 kuvaa

Kommentit

16.02.2021 14:43 Kurt Ristniemi: Täydensin kuvasarjan tekstin kattamaan sammutusvaunujen lisäksi myös otsikon lupaaman asian, eli sammutusjunat. Tosin vain kahden ensimmäisen, eli Pieksämäen ja Kouvolan sammutusjunien osalta.

Kirjoita kommentti Sinun täytyy kirjautua sisään, jotta voit kirjoittaa kommentteja!