Resiina-keskustelu

Alla olevat tiedot ovat valtaosin peräisin historiikista Helsingfors skeppsdocka,  Ab Sandviken skeppsdocka och mekaniska verkstad 1865-1935 (Hfors 1935), tulkittuina sen tekstistä, aluekartoista ja valokuvista.
Yritys, vuodesta 1925 rinnakkaisnimeltään Hietalahden sulkutelakka ja konepaja, valmisti SVR:n jälkeen eniten rautatievaunuja SVR:lle ja yksityisrautateille.
Vaunuvalmistus SVR:lle alkoi 1889 silloisessa pituudessaan olleen sulkutelakan länsipuolelle tehdyssä vaunuverstaassa.
Koko alueelle oli tässä yhteydessä rakennettu alueen eri rakennuksiin johtava rillirataverkosto.
Kun satamarata eteläsatamaan asti valmistui 1894, vietiin tehdyt vaunut sitä ennen luultavasti vesiteitse Sörnäisten satamaan.

Leveäraiset raiteet alueelle tulivat ilmeisesti satamaradan rakennuksen yhteydessä. Sisääntulo oli Telakkakadulta alueen pohjoisnurkasta. Vuoden 1912 aluekartassa nurkkaan on hassusti piirretty vaununkääntöpöytä ja SVR:n alueella oleva satararadan vaihde on jätetty piirtämättä.

Vaunuvalmistus tuli mittavaksi toimitusjohtajana 1900-1919 olleen Adolf Engströmin aikana tämän henkilökohtaisen tietämyksen ja yhteyksien ansiosta (toiminut veturi- ja vaunusuunnittelijana Motalalassa, Hanomagilla, Hohenzollernilla, Beyer Peacockilla, ja Pennsylvania RR:llä sekä SVR:n konetirehtöörin apulaisena 1895-1900).

Jo edeltäjän, Edvin Bergrothin aikana oli 1898 rakennettu uusi puinen vaunuverstas. Koska mittava vaunuvalmistus tapahtui tämän puitteissa, esitetään ajankohdan leveäraidejärjestely:
Portilta raide kulki konttorirakennuksen ja rannan välistä sulkutelakan idän (kaupungin) puolella olevien rakennusten sivulle. Ensin raiteesta vähän sivumpana oli tiilinen saha kuivaamoineen, sitten kaksikerroksinen tiilinen puusepänverstas ja maalaamo. Tämän rakennuksen etupääty näkyy edellisessä keskusteluketjussa esitetyn Mao-vaunun valmistuskuvan taustalla ja takapääty Resiina 1/2015 s.14 olevan HKR:n vaunun valmistustuskuvan taustalla.
Edellinen kuva näyttää, että pääraiteesta kääntyy raide tähän rakennukseen. Siitä näkyy myös risteävää rillirataa.
Takapäädystä tulee ulos kaksi raidetta, joista päästään Resiinan kuvassa näkyvälle traverssille.

Traverssi puolestaan johtaa sen jatkeena olevaan vaunuverstaan päätyyn ja kolmen oven kautta tämän kolmelle raiteelle.  Vaunuihin ostettiin pyörästöt ulkomailta, mutta suurinpiirtein muu valmistettiin itse.
Vaunuverstas purettiin 1916 nykyaikaiseksi konepajaksi valmistuneen suuren tiilirakennuksen (siis lähellä Munkkisaaren- ja Telakkakadun nurkkausta) tieltä: Korkea keskushalli ja kolmikerroksiset sivulaivat.

Vaunuvalmistus siis päättyi 1916, tosin 1919 tehtiin vielä 12 raitioperävaunua Helsingin raitioteille.  
Suoraan SVR:lle valmistettiin 80 henkilövaunua sekä 1980 umpinaista ja 963 avointa tavaravaunua (näistä siis 8 kpl itsepurkautuvia), yhteensä siis 3023 kpl. (-1912 : 2700 kpl : SVR 1862/1912 II)  Lisäksi valmistettiin vaunuja yksityisille rautateille, kuten Haminaan, Porvooseen ja Raaheen.
Kapearaiteisille radoille rakennettiin paljon vaunuja, kuten Museorautatien kokoelmakin osoittaa. Lukumäärämaininta kuitenkin puuttuu.
Rautatievaunujen konstruktööreinä toimivat J.W.Forsberg ja Otto E. Rosvall (1901-1916)

Yrityksen eri vaiheiden kuvaus: https://fi.wikipedia.org/wiki/Hietalahden_telakka

Eikös yritys vuonna 1889, jolloin kerrot vaununvalmistuksen alkaneen, ollut vielä Helsingfors Skeppsdocka, ja tuolloin kai Oskar Eklundin omistuksessa?

Vuonna 1895 Helsingfors Skeppsdocka teki konkurssin ja sen tilalle perustettiin Hietalahden sulkutelakka ja konepaja.

Tämän vaiheen nimistä en kuitenkaan ota selvää. Kertooko se historiikki milloin nimenä oli Hietalahden sulkutelakka ja konepaja ja milloin Hietalahden laivatelakka (ja konepaja)? Sanomalehdissä telakka kulki usein nimellä Hietalahden laivatokka (Sandvikens Skeppsdocka). Ja kaikilla näillä nimillä oli tietenkin nuo ruotsinkieliset vastineensa, jotka noihin aikoihin kaiketi olivatkin ne ensisisjaiset nimet.
 
Vuonna 1926 Kone- ja Siltarakennus osti yrityksen koko osakekannan. Saiko telakka silti pitää vanhan nimensä?