Resiina-keskustelu

Millä rataosalla ja minne taustalla oikealle porhaltava juna on menossa?
Minne vasemmalle liikkuva juna aikoo mennä?
Ja mitkä ovat ne kaksi katua, joiden risteyksestä tämä mahtava teollisuuslaitos (joka on tosin esitetty "optimistisesti") levittäytyy ?
Mikä tunnettu teollisuusyritys toimi tontilla noin 50 vuotta, valmistaen täällä mm. raiteilla liikkuvaa kalustoa?

Erkki aikoo ilmeisesti helpottaa arvoitusta pikku hiljaa mm. lisäämällä jossain vaiheessa kuvan ko. paikasta. Mutta villi arvaukseni tehtaasta on Lokomo. Minulla ei kyllä ole mitään hajua, siitä miten junat liikkuivat ja koska niillä main?. Onhan siellä ollut ainakin kiskoja, että on saatu tuotokset maailmalle. 

Taitaa olla suuri helpotus kun totean että ollaan Keravaa etelämpänä ja että arkkitehdin näkemys tosiaan on "optimistinen".
Arkkitehti joka rakennuksia loi, ja mahdollisesti piirroksenkin teki oli arvostettu Väinö Vähäkallio. Tekoajankohta, noin 1915 tunnetaan suuren keinottelun nimellä.
Keinottelurahaa oli suuresti liikkeellä, gulassitalous oli hurjimmillaan.

Vähäkallio osti vuonna 1928 Kytäjän kartanon, jonka alueen kautta Hyvinkään - Karkkilan rata kulki. Hänen pojanpoikansa teki kartanon alueella ns. Kytäjän kolmoismurhan.

Unelma, jonka pelkäämätön Juho Merivaara ja nuori arkkitehti V.Vähäkallio olivat luoneet Merivaaran vuonna 1915 ostamalle tontille toteutui vain osittain. Siksi ei sijaintia uskallettu tunnistaa - vaikka se on tuttu monelle.

Vastaukset kysymyksiin ovat: Juna oikealle porhaltaa Sörnäisiin ja juna vasemmalle Pasilaan.
Ollaan siis toiseksi vanhimmalla rataosalla Pasila-Sörnäinen, eli Sörnäisten satamaradalla.
Tonttia rajaa takapäästään Pääskylänkatu ja sen vierelle tullut Vallilan tavara-asema.

Etualan kaduista bulevardi oikealla on Fredriksberginkatu (sittemmin Aleksis Kivenkatu).
Merivaara käytti sitä osoitteena visioidun päärakennuksen ja -sisäänkäynnin perusteella.
Vasemmalla on Fleminginkatu. Myöhempi kiinteistön osoite, pankin otettua sen haltuunsa oli Fleminginkatu 27.

Merivaara teki sairaalakalusteita, kassakaappeja ja rautasänkyjä (kaasuhitsaten ohutseinäisistä teräsputkista). Oli edelläkävijä alalla, jolla myöhemmästä Hetekasta tuli käsite. Lisäksi tehtiin mm. ruuveja automaattikoneilla.
Suuren keinottelun vuosina rahaa tuli ovista ja ikkunoista, ja aika hyvin myös tuloina takaosan vanhemmista rakennuksista (entinen Helsingin Sokeritehdas Oy), jossa vuokralaisena oli Venäjän armeija.
Kun pankki otti kiinteistön vuonna 1928, muutettiin muualle. Sairaalakalusteita valmistetaan yhä, 118 vuoden kokemuksella, nyt Lahdessa Merivaara Oy:nä.
Vuosikymmeniä oltiin Instrumentariumin omistama.

Vähäkallion arkkitehtuurituotanto on uskomattoman laaja ja ansiokas, eikä kuvan visiota ole syytä väheksyä. Olivatko taustalla radan toisella puolella häämöttävät rakennukset myöskin toteutettaviksi aiottuja, lienee unohduksissa. Vähäkallio nimittäin teki silloin arkkitehtuuria myös siellä tuhatkunta ihmistä työllistäneelle Sörnäs Snickeri Ab:n puusepäntehtaalle.
Vähäkallio mahtava aikaansaannokset on kuvattu oheisessa väitöskirjassa : https://aaltodoc.aalto.fi/handle/123456789/2650?show=full (paina view/open, huom 10.15 MB).
Katso erityisesti sivuja 216-217 Merivaaran kiinteistöstä ja 215 Sörnäs Snickeri Ab:sta.

Sahapäätyisistä kahdesta tehdasrakennuksesta toteutui pihanpuoleinen. Vuonna 1929 aloitti siellä aloitti pankin yhdistämistä Oy Autoteollisuus Ab:sta (Flemari 27) ja Oy Autokoritehtaasta (Flemari 34) muodostettu Oy Suomen Autoteollisuus Ab. Tämä oli kohta Ab Volvon perustamisen (1927) jälkeen hankkinut Volvo-kuorma-autojen lisenssioikeudet ja sopinut komponenttiostoista (mm. Penta-moottorit). Tuotenimeksi tuli SISU vuonna 1932. Itsenäistyminen Volvosta tapahtui vaasalaisen Olympia-moottorin myötä vuonna 1935.

Sisu osti kiinteistön pankilta 1941 ja rakensi sinne isohko lisärakennuksen 1960.
Se myi kiinteistön pankille 1982. Silloin tuli muutto Karjaalle, jossa Karjaan tehdas oli pystytetty 1942  ja oli toiminut 1960 asti Oy Karia Ab:n nimellä.
1943 Vanajalle perustettu Yhteissisu sensijaan karkasi erilleen, kunnes se 1968 yhdistettiin ja 1996 erotettiin Patria Vehicles Oy:ksi.

Sisun merkittävä raitiotie- ja rautatiekaluston valmistus tapahtui hallitsevasti Karjaalla, mutta muutamia kaksiakselisia raitiovaunuja tehtiin jo 30-luvulla Fleminginkadulla. Ne koottiin palokujassa tontin oikeassa reunassa Pääskylänkadun päässä.
Fleminginkatu 27:ssa tehtiin viimeisinä vuosikymmeninä mm. SISUn akselistot ja hydrauliset napamoottorit ja siellä oli pääkonttori, tuotekehitys ja päävarasto.

KOPin ostettua kiinteistön, se rakensi vihdoin katujen kulmaan päärakennuksen. Pankin meklarit kuitenkin esiintyivät alituiseen televisiossa Vähäkallion piirtämän rakennuksen kattotuolien rajaamassa tilassa. Tilassa olivat ennen Sisun revolverisorvit ja hammaspyöräkoneet ja vielä ennen Merivaaran ruuvitehdas.  



 

Minne ihmeeseen tämä alkuperäinen viite  https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/877774?page=4  ehti kadota.  Pahoittelen!

Ei tunnistamattomuus ainakaan minulla uskaltamattomuudesta johtunut. Kyllä se johtui siitä, että pelkkä teksti ilman kuvaa teki tehtävästä liian vaikean: On vaikea arvata, minne taustalla oikealle porhaltava juna on menossa, kun tausta - ja kaikki muukin - pitää mielikuvitella sieluinsa silmillä muutaman varsin yleisluontoisen vinkin varassa.  

Jounihan ehti kuvaa kaivatakin jo samana päivänä, kun kysymys oli asetettu.  


Kallion kulttuuriverkoston FB-sivulla kerrotaan:

Helsingin Uusi Rautasänkytehdas (europeanheritagedays)
Juho Merivaara (Sjöstedt) osti kumppaniltaan R. Polsalta 1908 Helsingin Uuden Rautasänkytehtaan, jonka he olivat perustaneet 1901. Tehtaan toiminta oli alkanut kivisessä vajassa Josafatin kalliolla. Merivaara laajaensi tuotantoa sängyistä muun muassa sairaalakalusteisiin ja kassakaappeihin.
Rautasänkytehdas toimi vuosina 1903-1917 Elannon tontilla Kaikukatu 2:ssa vanhassa tulitikkutehtaan rakennuksessa. Merivaara osti vuonna 1916 Vallilasta, Pääskylänkadulta (nykyinen Satamaradankatu) 1800-luvun lopussa rakennetun siirappitehtaan rakennuksen tontteineen. Arkkitehti Väinö Vähäkallio suunnitteli siirappitehtaan laajennuksen ja siihen liittyvät tehdassiivet vuonna 1916.
Tehtailija Merivaaran Helsingin Uusi Rautasänkytehdas joutui 1928 rahoitusvaikeuksien tähden myymään tontin rakennuksineen ja siirtämään tehtaansa vuokramaalle. Entisen rautasänkytehtaan tiloissa aloitti vuonna 1928 OY Autoteollisuus Ab, joka toimi kiinteistössä OY Sisu-Auto Ab nimisenä vuoden 1985 loppuun. Rakennus on muutettu toimistokäyttöön. Merivaara (Helsingin Uusi Rautasänkytehdas) toiminta siirtyi Lahteen, jossa se toimii edelleen.

Aika liikeellä liikuin, mutta kun en löytänyt ratojen varsilta sitä ”mahtavaa  teollisuuslaitosta” vaikka sitä hainkin mm. Helsingin 1932 ilmakuvasta https://kartta.hel.fi/link/6Jj9GZ  Raitiotiekaluston valmistuksen jotenkin yhdistin Flemarille, mutta se iso talo?, ilmakuva ei sellaista paljasta. 1932 kuvassa alueelle menee vielä rautatiekiskot eivät kuitenkaan enää vuoden 1943 ilmakuvassa  https://kartta.hel.fi/link/6JjKik  Täytyy kyllä hämmästellä kuinka paljon kuvien laatu on parantunut 10 vuodessa, oli varmaan Aatulla sormensa pelissä?

Heteka on muodostunut synonyymiksi kokometalliselle (lutikan kestävälle) sänkytyypille. Niiden valmistuksen aloitti vuonna 1932 Helsingin Teräshuonekalutehdas Oy, josta nimi HeTeKa tuli. Ennen sotia Hetekoita valmisti Suomessa 6 yritystä, mutta mikä oli Merivaaran rooli niiden valmistuksessa? Sänkyjä valmistui lopulta yli 2 miljoonaa kappaletta.  https://fi.wikipedia.org/wiki/Heteka
   
No nythän Erkki kuvalinkin pisti, jo alkaa Vähäkalliomaisia elementtejä olemaan mukana, kuvaussuunta on ilmeisesti Flemari vasemmalle Aleksiskivenkatu oikealle. Optimismiä ilmassa taloja ei ole olemassakaan omistajan nimi silti esillä.
 https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/877774?page=4   

Väinö Vähäkallio on kyllä jäänyt Suomen arkiteettuurin historiassa vähälle huomiolle, kun ottaa huomioon hänen tuotantonsa laajuuden ja laadun. Alkaen vaikka Yrjönkadun uimahallista, joka oli muuten Suomen ensimmäinen laatuaan, toista laitaa edustaa esim. Alkon entinen toimitalo Lauttasaaren sillanpielessä, jossa nykyjään toimii Helsingin käräjä ja hovioikeus.  http://vaunut.org/kuva/78057?s=1  Kuva tunkee massiivisuudessaan iholle siihen tahtiin, että silloiset pikkukundit (Toni ja Topi) eivät huomanneet edes kuvassa olevia rautatievaunuja. Nimi Vähäkallio (Kai) muistetaan nykyjään parhaiten vain siitä Kytäjän 3:mois murhasta. Kai teki kuitenkin ennen itsemurhaansa jalon tempun ja osti kaikille 3:le murhattujen poikien äideille osakehuoneistot Hyvinkäältä.   

VÄINÖ VÄHÄKALLIO JA HÄNEN TOIMISTONSA arkkitehdin elämäntyö ja verkostot

 file:///C:/Users/Minun/Downloads/isbn9512279894.pdf  en saa tätä linkkiä millään toimimaan. se täytyy maalaamalla kopioida.           

Tuo linkki johtaa Jounin omalle tietsikalle  ;D. Tässä linkki meille muille:
https://aaltodoc.aalto.fi/bitstream/handle/123456789/2650/isbn9512279894.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Käsittääkseni Merivaara Oy ja Helsingin Teräskaluste Oy olivat vain toistensa kilpailijoita.
Hyvinkin on siksi avainhenkilöitä voinut siirtyä kilpailijan palvelukseen taitoinensa ja tietoinensa.
Tyypillistä oli, että Merivaara Oy ei kauan säilynyt jenkki GE:n hoteissa, jonne se oli ajautunut Instrumentariumin siitä luovuttua. Niinpä toimiva johto osti sen vuonna 2007.

Kiitti Kurt, kumma juttu linkki aukeaa kyllä (Wöördi) työpöydällä olevasta sinisestä linkistä, en ymmärrä?.

Juho Merivaara siirrätti Karjalan kannakselta (ajankohta avoin) suhteellisen ison kartanotyyppisen hirsirakennuksen tänne Vartsikaan Vartiokylänlahden rantamille, oli paikkakunnan komeimpia taloja. Sekin on ikävä kyllä purettu. Merivaara on varmaan lähtenyt ”heteka” pisnekseen mukaan kysynnän vuoksi, kyllähän 2 miljoonan bunkan tekemisessä töitä riittää monelle. Kumma juttu, ainakin minusta sänky on sen rakenteinen, että siinä olisi voinut olla jopa patentin paikka?. Onko se jäänyt hakematta, ja muut ovat  sitten niitä sen vuoksi alkaneet valmistaa. Vai onko esim. Merivaara alkanut tehdä niitä ensin ja muut sen jälkeen, Heteka nimi on sitten napattu nasevana matkan varrella mukaan?.

Merivaaran edeltäjä, Helsingin Uusi Rautasänkytehdas, Polsa & Sjöstedt (=Merivaara), perustettiin vuonna 1901 Helsingissä. Paikka oli pieni vaja, joka sijaitsi Helsinginkadun varrella urheilutaloa vastapäätä olevalla (Josafatin) kalliolla. Siitä oli sitten kivenheitto Flemarille https://fi.wikipedia.org/wiki/Merivaara  Firma on ollut varmaan GE:le joka on maailman suurimpia yrityksiä  (HK 290000  LV148 mdr) liian pieni yksikkö kaitsettavaksi, työntekijöitä on nyt 110?.

Wikiartikkelista https://fi.wikipedia.org/wiki/Juho_Merivaara löytyy lisää tietoa Juhon pisneksistä johon kuuluivat eri aikakausina mm. kassakaapit, potkukelkat, Temperator-jäälohkarekaappit, Ara-merkkiset traktorikaivurit, etukuormaajat, kaivinkoneet, asvalttiasemat, lumilingot ja harjauskoneet lentokenttiä varten. Juhon liiketoiminnan peruja on mm, https://www.ts.fi/uutiset/talous/1073923762/Toro+on+Tamrockin+ylpeys
 
Jäälohkarekaapista sen verran että se oli jääkaapin edeltäjä. Homma eteni seuraavasti ”jääfirmat” sahasivat talvella (Stadissa Vantaanjoesta) sen kokoisia jäänpaloja mitä saatiin kuljetettua kaupunkialueelle. Viileässä varastossa ne säilöttiin runsaaseen sahanpuruun, kesän koittaessa niitä myytiin sitten pienempinä paloina asiakkaille, jotka laittoivat ne sitten jäälohkarekaappiin. Jää piti sitten kaapin viileänä, minkä asian siis nykykyjään hoitaa kompressori. Eli ”tuoppas vaimo mulle kylmä kalja sieltä jäälohkarekaapista”  http://www.kylmamuseo.fi/jaalohkarekaappi.shtml  https://www.finna.fi/Record/musketti.M012:H99050:402 
i

Linkkisi  file:///C:/Users/Minun/Downloads/isbn9512279894.pdf osoittaa sinun tietokoneesi C-asemalla olevaan tiedostoon. Siksi se aukeaa sinun koneellasi. Me muut emme siihen (onneksi) käsiksi pääse. Siksi lisäsin tuon netissä olevan linkin, jolla me muut pääsemme dokumenttin lukemaan.

Toro 100 on kyllä ihkaoikea tamperelainen, niitä tehtiin kourallinen 70-luvun alussa ja vihonviimeinen toimiva haluttiin viedä isolla rahalla ruottiin, ei myyty. Seuraaja Toro 200 mahtui samaan reikään, niitä tehtiin ainakin sähkövetoisina Turussakin, portilla taitaapi olla joku 1975 Toro 250.

Oikeat Torot 350:stä ylöspäin ovat perusturkulaisia. Muistaakseni lekentaarisen 400:sen valmistuksen lopettaminen kesti yli 10 vuotta, joku tilasi aina uuden sarjan niitä ja taas tehtiin lisää. Deutzin V10, Allisonin loota ja aleksit, ainoina sähkölaitteina valot ja startti, ei muuta kuin hanaa, sitä ei ihminen riko. Ostettiin Vammalasta 1992-mallin Toro 400 jossa 7500 tuntia, pakopesurit hiiteen ja 45 asteen käyrät tilalle, niin hytistä näki, laukooko kaikilla. Tommonen 23 tonnin murikka menee kuin aropupu kivikasaan, noilla on oikeesti kiva ajaa ja täyskaasulla putken päät loisti oranssina pimeässä.