Resiina-keskustelu

Niemen kartano Kalvolassa. Kävin kolme kertaa  1973-76 tutustumassa seutuun ja entisiin metsäradan työntekijöihin. Ilman nauhuria, tarinat ovat vähäiset.  Sahalaitoksen Kuurilan asemalla näki joka kerran junasta. Melko vaatimaton. Myönnän odottaneeni vähempää, ja olin sitten äimänä. Kartano on näyttävä. Ja sijaitsee Äimäjärven rannalla kuten Iittalakin.
Kuurilan metsärata oli ”pehmeä”, puutavaran kuljetuksen lisäksi haettiin turvesuolta pehkua, ja kuljetettiin ”ulkotilojen” tuotteita. Tarkoitus ei ollut tehokkaasti putsata vanhaa puustoa. Ensi kerran tulin Forssan suunnasta, eikä Pirttikoskella tarvinnut kauan etsiä jälkiä radasta, kun huomasin betonisen lastaussillan. Ratalinja nousee tästä hiekkaiselle mäelle leikkaukseen. Kuurilassa tapaamani mies kertoi, että kerran siinä lastattu vaunu karkasi. Veturilla perään. Hän roikkui puskimella, ja oli pari kertaa saada kytkimen kiinni, mutta ei! Piti pysähtyä, rata loppui. Vaunu jatkoi kauas ”mäkeen”, ja nokka vääntyi.  Kuljettaja meni ”patulle” puhumaan. Sai renkejä mukaan, vaunu vietiin kartanolle. Patu ei sanonut mitään. Kaksi viikkoa myöhemmin: ”Se oli kyllä meillä sitte viimenen kolari!”
Sitkeästi Kuurilassa om muisteltu höyryveturin ja vaunujen tulleen Taubilan metsäradalta, ja että veturin toimitti Ivar Lindfors. (mistä tietävätkin!). Taubilan ”hovin” (Touvilan kartanon) metsärata oli ”kova”. Se alkoi Myllypellon asemalta. Raideleveys oli 600 mm , Kuurilassa puolestaan 750 mm.  Ivar Lindfors toimitti sinne kolmiakselisen O&K veturin (9315/1920), joka sittemmin toimi Viipurissa, Hallenbergillä.(kuvia on)  Toinen muistelu väittää, että Harvialasta tuli 9 tukkivaunua.
B. Lönnholz’illa näin kartanolla kuvan, jossa ehdottoman tuliterää Neumeyer-veturia lasketaan kiskoille. Kuva on myös Olavi Kilpiön kokoelmassa. Veturin tunnettu numero on kattilantarkastuspöytäkirjasta, 36/1924.
Kun Lokomo peruskorjasi veturin, ja suurensi sekä halko-, että vesitilaa,  veturi sai Lokomon valmistajanlaatan. Paineastia-asetusten mukaan kattilan valmistajaa ei voi tekaista. Numero voi olla vain kattilan numero, mutta ainakin valmistaja on oikea. Muita esimerkkejä löytyy runsaasti. Usein kattila on uusi, mutta esim. RLR/Nokia 5 on nimetty Hanomagin valmistamaksi, mutta kattila on Henschelin.  Veturi löytyy myös Henschelin listasta.
Liitteenä karttasketsejä, ja kuva. (Lokomo 96/1929 )

Kiitos mielenkiintoisesta aineistosta. Kuurilan saharakennus tiilipiippuineen on edelleen pystyssä ja nykyisin hyväkuntoisen näköisenä hevostallina. Näkyy hyvin junaankin.

Sahalle on johtanut myös syrjäraide valtion radalta. Vanhojen karttojen perusteella raiteen päätepiste on ollut niityllä puurakennusten edustalla. Liitteenä omaottamani kuva 30.6.2015.

Missä tuon radan päätepiste on Pirttikoskella? Ajelin ratalinjaa pari vuotta sitten etuvetoisella ja Pirttikosken päässä metsänhoivaajat olivat möyrineet uran likimain olemattomaksi ennen Viitapohjaan kääntyvää sivutietä. Ohtisten päässä sama juttu. Ohtisten kohdalla rata kulkee harjanteiden ja syvien jokiuomien poikki, maansiirtotyöt ovat olleet aikoinaan todella mittavia.

Ensimmäiset kartat on piirretty läpi 1970-luvun peruskartoista. Ovat radan osalta kohtuullisen tarkkoja. Ajoimme päälinjan edestakaisin entisen veturimiehen Urpo Toivosen kanssa 1976 , tässä kommentteja:
-   noin km 1:  Vaihde Niemen kartanolle, jossa rata päättyi suoraan pajan eteen. Aikaisemmin, puimaladon kohdalla vaihde (myötä) sahalle, siellä vaihde (vasta), josta raide joen rantaan . Tämä oli kartanon saha
-   km 10: vaihde (myötä) . Ohtisten lastauspisto ja silta.  Mahtui 3 vaunua. Vas. Ohtisten laani
-   km 11: soravaihde, vas
-   km 11: alun perin 3 nostoa (pukkisiltaa)
-   km 12: Vääräjärven halkolaani. vaihde vas., 4 vaunua
-   km 12,2: pehkusuon vaihde, lato ja pienennyskoneet, pikkuladot  ja 750 mm:n kenttäraiteet
-   km 16: Pirttikosken laani. Lastaussilta, josta noin 200 m rataa kohti järveä. Puolivälissä pisto vas., 3 vaunua.
-   ”ulkotilat”:   Pirttikoski, Kiekku (lastaussilta, ei vaihdetta), Ohtinen
Käytäntöjä:
-   Niemen kartanon saha oli ennen aseman sahaa
-   käsisignaalit: Punainen lyhty oli
-   lastaus: käsin, tukeille pitkät jolut, ja 2 köyttä
-   onnettomuudet: ei pahoja. Soravaihteella kerran kisko kaatui koko junan alta. Lahot pölkyt.
-   kuivike vietiin  Niemen navetalle
-   Rehua tuotiin navetalle Kiekkusta ja Pirttikoskelta
-   halkolaanilta radan loppuun raskaita paikkoja (mäkiä)
-   Kiekkussa ja Kuurilassa umpivaunut ilman pyöriä ruokakoppeina
Pirttikoskelta on kilometrin verran keskimäärin 16‰ nousua. Ehkä pahimmillaan lähes kaksinkertainen, koska veturin maksimikuorma oli kolme vaunua. 3 – 4 km radan loppupäästä oli kiskotettu ”Forssan tieltä” tuoduilla kiskoilla. Yleisesti käytettiin kevyempää 12kg/m kiskoa.
Kuurilan  aseman sahan sketsi on myös tehty Urpo Toivosen tukemana. Hän asui lähellä, rautatien varrella Toijalaan päin. Sketsissä on kumulatiivisia piirteitä.  Talli 2 oli aluksi myös höyryveturille, myöhemmin se yöpyi muissa   nurkissa (5). Tehdas? Oliko tarkoitus perustaa pieni massatehdas?
Liitteenä kuvalinkkejä sivustolle, ja penkkanäkymä vuodelta 1976.    http://vaunut.org/kuva/90059?t=kuuril&tag0=17%7CSekalaiset%7CKapearaiteinen     http://vaunut.org/kuva/90060?t=kuuril&tag0=17%7CSekalaiset%7CKapearaiteinen

Karttana ote ”Suomen Postikartasta” 1956. 1:750 000 , ja sikäli hauska, että siihen on piirretty kaikenlaisia ratoja. Kaikki nimet ovat postitoimipaikkoja. Merkit:  kaupunki-kauppala-kirkonkylä-kylä. Valtatie- A kantatie, muu maantie, kunnan- tai kylätie. Punainen = postiautolinja, harmaa = muu postitie. Postipiirin raja on vihreä. Kun asemalla on nimi, siellä on postitoimipaikka. (MMH kartografinen tsto).

”Sodan jälkeen purettiin. Viimeinen lasti kiskoja ja halkoja.”  Lopettamisen syynä kartanon jako.
Tällä kertaa muistelijana veturinkuljettaja Kaarlo Laurell. Hän tuli Harvialasta. Samoin tuli 9 kpl pitkiä rautarunkoisia telivaunuja. Pituus 10 m, 28 m³ halkoja. Valmistajan laatta oli soikea.
Laurell joutui työttömäksi poliittisista syistä. Tilalle tuli nuori Vilho Ranta Riihimäeltä, ja oli sotaan asti. Harvialasta tuli myös Stenroos. Isäntä vaati, että vaaleissa viiva pitää vetää pöydällä (hänen nähtensä). Pehtoori ja L. eivät tehneet niin. Pehtoori sai 2 tuntia koulua. L. sai lähtöpassit.
Sota-aikana oli vuorotuurit. Veturi täytyi sunnuntaisinkin pitää kilometrin päässä metsässä ilmavaaran takia.  Talvella veturi oli valkoiseksi kalkittu! Asuntojen ikkunat oli peitetty vanerilla. Veturilla ei saanut ajaa kartanolle.
Radalla oli 2 moottoriveturia. Pieni oli käytössä radan rakennustyössä, sittemmin se veti pehkulasteja sekä oli ratatöissä. Isompi veti 2 vaunua. Siinä oli puurunko, ja lyhyt akseliväli, sen koettiin ”levittävän” rataa.  Molemmat olivat bensiinikoneita, ja 2-akselisia. Pyöreä rattivaihde, ei kytkintä. Messinkinen kaasuvipu, hammastettu kaari, samanlaiset molemmissa. ”Paaki” suunnavaihto. Ketjuveto. 4 sylinteriä kummassakin.
”Höyryveturi hankittiin Ivar Lndforsilta, Koppel veturi, ja vaunuja Taubilasta.”
Kartanon rouva ajoi isomman suohon. Huvissa.  Liian kovaa alamäessä. Topparoikassa oli melkein kuuro  mies, joka puhui kovaa, ja epäselvästi. Hän tuli asemalle apua hakemaan :”Motoori on mettässää pahasti pystyssää”.

No niin. Mitä uskoisi?  Aikajana:
1924          Uusi höyryveturi, radan rakentaminen, pieni moottoriveturi käytössä
1927           Ison moottoriveturin osto, vaunuja Harvialasta
1929           Veturin parannustyö Lokomolla
1930-32?   Vaalit
1946           Radan purkaminen
En oikein pidä mahdollisena Taubila-yhteyttä.  Eri raideleveys. Kuva kuitenkin! Siinä Taubilan (Myllypellon) veturi nurin. Tyypillinen Orenstein & Koppel. Vasta hiljan huomasin, ettei L. tarkoittanutkaan höyryveturia, tiesin jo silloin jutun, enkä uskonut (ennakkoasenne). L. sanoi: ”Höyryveturi hankittiin ….”, ja ”Koppel (moottori)veturi…”  Ehkä.   Ivar Lindfors edusti O&K moottorivetureita. Kytkimiä oli 1/vaihde, eli vaihtopyörä oli ”kytkin”. Puurunko on tuskin totta, puuhytti varmaankin.

Kuurilan aseman luona oli 1971 tällainen vaunun aluskehys. http://vaunut.org/kuvasivu/31053

Talvisodan aikana evakuoitiin Posti- ja telelaitos pois Helsingistä Vaasaan ja Hämeenlinnaan. Lennätinosaston päävarasto siirtyi Kalvolaan Niemen kartanoon. Kartanolla oli oma rautatie, jolla hoidettiin kuljetukset Kuurilan aseman ja varaston välillä. Lähde: Pontus Hellner teoksessa Sähkömiesten muistelmia 3 (1985).

Posti- ja lennätinlaitoksen päävarasto sijaitsi ainakin sotien jälkeen vuosikymmenet Toijalassa. Sinnehän oli oma raideyhteyskin satamaradalta. Lieneekö tuon sota-aikaisen muuton peruja ja siirtyi sotien jälkeen Toijalaan?

Vielä nykyisinkin Toijalassa toimii Telian (ent. Sonera, ent. Tele jne) varasto, mutta onkohan raideyhteys vielä olemassa? Puuta siellä ratapenkalla kyllä kasvaa SSAB:ltä eteenpäin.

RLR:ltä Kuurilaan tulleen Vilho Rannan metsäratakommentit löytyivät hiljan:
-   Ohtisilla oli 2 puista pukkisiltaa. (oliko kolmas jo täytetty hänen tullessaan?) Siltapuut olivat kuorittuja.
-   Vaunujen karkaamisesta Pirttikoskella:  Laskun jyrkin kohta oli 25‰
-   Veturin lähettämisestä Tampereelle:  Ohtisilla alkoi höyryä tulla kuvun juuresta. Repeämä. ”Takasin lähdetään.” Niittien välissä repeämä. Vesipainekokeessa vettä tuli kahdesta paikasta. Insinööri (tarkastaja) sano : ”Syöpynyt melko syvästi”. Tarvittiin uusi kaula.
-   Vaunut olivat saksalaisia. 28 m³ halkoja, 2 x 10m. 30-luvulla tuli kolme uutta vaunua.
-   Hirviä paljon liikkeellä.  Ei kuitenkaan ”hirvikolaria”.
-   Radan hiljaisina aikoina hän oli yövahtina Kuurilan kartanolla. Puimahommiin yms. osallistuttiin.
-   Saha tuli (Kuurilaan) vasta sodan jälkeen.
-   Ennen sotia neljä reissua / päivä. klo 5 – 21.  metsäradan vaunuja 21 kpl, mikä vastasi 14 vaunua VR:llä. Tukit vietiin OTK:n sahalle Hämeenlinnaan. Kerran ajettiin kuukausi pelkästään Ohtisilta. Hevoset toivat puut metsästä radan varteen.
Eläkkeellä Ranta muutti takaisin Riihimäelle.  Muistiinpano on paperilapulla.

Kuurilan metsäradan lehtiuutisia. (Kansalliskirjaston digi---)

Heips, uutena jäsenenä asia kiinnostaa-koska tuo rata päättyi 20m päähän mökkini tontista,käsittääkseni niemen kartanon myllyn pihaan(muulinjärven  päässä) Tontin omistajan kanssa kävelin siinä pihassa ja vielä on jonkunlaisen
betoniset lastauslaiturin jäänteet(n10 kpl isoja betoni palkkeja)

Olen pyöräillyt ratalinjan läpi useita kertoja. Osuus Pirttikoskelta Ohtisiin on läpiajettavissa leveärenkaisella polkupyörällä, parin ojan yli saa kantaa ellei ole hyvää maastoajotekniikkaa.