Resiina-keskustelu

1800- ja 1900-lukujen vaihteen tienoilla valtionrautateille näkyy tilatun Amerikasta satakunta telillistä tavaravaunua.
Mitä vaunuja nämä olivat ja milloin ne toimitettiin. Tietääkö kukaan? 

Päivälehti kertoo vaunujen tilausaikeesta jo 26.7.1898:

Amerikasta on päätetty tilata 150—200 trukkivaunua.

Teknillinen aikakauslehti N:o 9, syyskuu 1919 kertoo ehdotuksesta vaunujen käytöstä:

Keskuskauppakamari on jättänyt valtioneuvostolle kirjelmän ehdottaen, että valtionrautatiet lisäisivät liikkuvaa kalustoansa sekä että Venäjälle jääneet ja Amerikasta tilatut uudet tavaravaunut varattaisiin tulevan yhdysliikenteen käytettäviksi.

Mielenkiintoinen ja ennenkokematon uutinen.
Jäi kuitenkin toteutumatta se yhdysliikenne, johon uutinen viittasi.

Kuvitelma oli , että Venäjän yhdysliikenne Länsi-Eurooppaan ja Amerikkaankin, jatkuisi ja laajentuisi Venäjän sisällissodan päättyessä. Mahtavia suunnitelmia sen suhteen laadittiin. Pietarin yhdysrata oli valmis. Samoin valmistui idempi reitti Raasulista Tornioon ja sieltä Ruotsiin (Tornionjoen siltakin oli valmistumassa), ja Norjan kautta valtamerelle.
Mitään yhdysliikennettä ei kuitenkaan syntynyt. Koko Eurooppakin meni lamaan vuosikausiksi.

Arvioin että vaunutilauskin peruuntui, jos sellainen ylipäätään ehdittiin tehdä.
1919 oli Suomessa lähes nälänhätä. Pitkällisiä neuvotteluja käytiin hätäviljasta ja silavasta (Wilsonin pintaa), joka tulisi Norjan ja Ruotsin kautta Tornioon.
Suomen rahat USA:ssa oli jäädytetty. Normaali kaupankäynti oli estetty. Rahaakaan ei juuri ollut.
Merissä oli vielä miinoja.

USA tunnusti Suomen itsenäisyyden viimeisten joukossa 7.5.1919. Koska Venäjän sisällissota jatkui, vastustivat Kotshak ja muut Venäjän valkoiset vielä tämän jälkeemkin jyrkillä protesteilla Suomen itsenäisyyden tunnustamista.
Pari vuotta jatkunutta diplomaattista vääntöä, jossa Suomen oikeudet ja tarpeet olivat toissijaisia Venäjän vaatimuksiin verrattuna, selvittää Jaroslaw Suchoples väitöstutkimuksessa Finland and the United States 1917-1919  (SKS 2000, 221 s.).

Norja oli vuonna 1919 avoimen vihamielinen Suomen itsenäisyyttä kohtaan (kveenifobia, Petsamo). Samoin oli Ruotsi, joka yritti kaapata Ahvenanmaan itselleen.
Kuvaavaa oli, että Ruotsin edustajat Tornionjoen sillan vihkiäisissä olivat lähinnä päällikkötasoa. Hiekkaa heitettiin pienissäkin asioissa, kuten hätäviljajunien läpikulku Pohjois-Ruotsin kautta:
"The Swedes wanted to obtain guarantees from Helsinki, that Finland would deliver the coal and lubricants for locomotives, which would power, from Norway, the trains loaded with grain."
Siis näin ala-arvoista suhtautumista nälänhädän kourissa taistelevaa suomalaisväestöä kohtaan oli pohjoismainen "yhteistyö".

On teoriassa mahdollista, että jenkkivaunuja tuli viljajunissa (1435 mm), mutta epätodennäköistä se on. Väitöskirja ei käsittele näin käytännöllisiä asioita, vaan lähinnä diplamatiaa.

Tilauspäätös näkyy tehdyn jo kesällä 1898, eli 20 vuotta ennen Suomen sisällissotaa ja sen aiheuttamia vaikeuksia.

Teknillisen aikakauslehden uutinen on vaikeaselkoinen:
- Oliko vaunut vain tilattu, vai tilattu ja toimitettu?
- Tarkoittavatko 'Venäjälle jääneet' ja 'Amerikasta tilatut' samoja vaunuja vai eri vaunuja? Ts. olisiko vaunut toimitettu Venäjän kautta ja jääneet sitten sille tielleen esim. kapinan yhteydessä?

Kauppalehti 4.6.1919 s.2 käsittelee vaunumäärän kehittymistä 1914-1919 vaiheilla ja eräiden vaunutilausten kokemia vaikeuksia:
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1251264?page=2 .
Ei mitään mainintaa epäillyistä jenkkivaunuista.
Tässä vaiheessa laivat jenkeistä tulivat jo miinoja väistellen eteläisen Suomen satamiin, mutta Tornion-Haaparannan yhdysrata oli vielä keskeneräinen (Kauppalehti 23.5.1919 s.3).

Tämä on mielenkiintoinen tieto, että Yhdysvalloista olisi tilattu / suunniteltu tilata vaunuja Suomeen. Kanadastahan toimitettiin tuhansia vaiunuja Venäjälle. Jos Suomen tilaus olisi toteutunut ja olisi koskenut umpivaunuja, tyyppi olisi todennäköisesti ollut linkin kuvan kaltainen 40' jalan USRA-tyypin Box Car Arch Bar -teleillä eikä kuvan vaunun Andrews-teleillä: http://vaunut.org/kuva/125799?s=1 Näitä valmistui ensimmäisen maailmansodan aikana kymmeniätuhansia ja malli itsessään oli varsin vakiintunut umpivaunutyyppi 1900-luvun alusta.

Amerikka ei tuon ajan uutisoinnissa tarkoittanut välttämättä Yhdysvaltoja, vaan koko Pohjois-Amerikan aluetta. Siis  myös Kanadaa. Vielä minun lapsuudessani 1950-luvulla käytäntö oli sama. Kun uutisissa tarkoitettiin nimenomaan Yhdysvaltoja, käytettiin nimeä Yhdysvallat.

Uutiset kertovat tilatuista vaunuista. Jos vaunujen toimitus olisi viivästynyt aina I maailmansodan ajoille, se olisi hyvinkin saattanut tapahtua Jäämeren  kautta, joko Arkangelin tai Muurmannin radan kautta. Tällöin vaunut hyvinkin olisivat  saattaneet jäädä Venäjän vallankumouksen jalkoihin, ja ne nykyään tunnettaisiin neuvostoliittolaisina Kanadasta tuotuina vaunuina. - Mutta tämä on vain arvailua. Ehkäpä arkistoista joskus vielä löytyy tilausdokumentit.  

Tekniikan aikakauslehti oli tainnut ymmärtää Keskuskauppakamarin komitean viestin väärin. Kauppalehti 26.7.1919 nimittäin kertoo samasta asiasta:

... olisi koetettava saada Venäjälle kohdistuvan liikenteen käytettäväksi sekä Venäjällä löytyviä että Amerikassa
Venäjää varten rakennettuja tavaravaunuja.

Ei siis Tekniikan aikauslehden olettamia Venäjälle jääneitä ja Amerikasta tilattuja [Valtionrautateiden] vaunuja.

Ajatuksena oli, että yhdysliikenteessä käytettäisiin suomalaisvaunuja Suomessa ja venäläisvaunuja Venäjällä. Siirtokuormaus tehtäisiin Pietarissa. Yhtenä ilmoitettuna syynä oli venäläsivaunujen kelvoton kunto.

Sensijaan Päivälehden uutinen aikeesta tilata vaunuja Amerikasta on kaiketi tosi.  

Epäilen vahvasti sitä, että amerikkalaisten vaunujen tilaus ei toteutunut. Tuntuisi peräti oudolta, että pari sataa helposti tunnistettavaa jenkkivaunua olisi kadonnut Suomen rataverkolla jäljettömiin — ilman, että niitä näkyisi missään vaunuluetteloissa tai valokuvissa.

Samansukuista aihetta on sivuttu sivustolla jo aikaisemmin (ja jo kadonneella Rautatiemuseon foorumilla vähän laajemminkin) — ainakin Venäjälle toimitettujen pohjoisamerikkalaisten vaunujen osalta. Ensimmäisen maailman sodan aikana venäläiset tilasivat Kanadasta ja Yhdysvalloista yhteensä 8020 kpl kaksitelisiä katettuja tavaravaunuja. Vaunut valmisti Eastern Car Company, New Glasgow, Kanada  ja Pressed Steel Car Company of Pittsburg, USA. Vaunut rahdattiin Jäämeren kautta. Aiheesta oli taannoin keskustelua myös eräällä venäläisellä sivustolla, josta oheiset neljä valokuvaa ovat peräisin. Tosin linkki keskusteluun ei enää toimi.

(https://imagizer.imageshack.com/v2/xq90/923/JQTzLD.jpg)
(https://imagizer.imageshack.com/v2/xq90/922/PoKXiB.jpg)
(https://imagizer.imageshack.com/v2/xq90/836/mb58.jpg)
(https://imagizer.imageshack.com/v2/xq90/836/8t60.jpg)

Todennäköisesti näistä vaunuista Suomeen päätyi (ainakin) kaksi, jotka esiintyvät vielä 1920-luvun vaunuluetteloissa litteralla Gkk. Aluksi numeroilla 48001 ja 48002 ja myöhemmin numeroilla 49998 ja 49999. Piirroksen perusteella vaunuihin olisi Suomessa vaihdettu K5-telit.

(https://imagizer.imageshack.com/v2/xq90/924/fJKsgB.jpg)

Venäläisvaunut ovat tyypillisiä ennen 1. maailmansotaa Pohjois-Amerikassa tehtyjä 40' ulkopuolelta jäykistettyjä vaunuja Arch Bar -teleillä, vastaavia oli monella rautatieyhtiöllä. Venäläisiin vaunuihin on näköjään asennettu kattokaiteet ja tikkaat ovat päätyseinään nähden poikittain, eivät päätyseinän suuntaiset, kuten USA:ssa.

Hieman asian ohi, mutta sitä sivuavasti. Saatiinko mitään Amerikasta...

USA:sta hankittiin vuonna 1919 kaksikymmentä moottoriraitiovaunua tilaajalleen Helsingfors Tramways Companylle. Yhdysvallat oli ainoa maa tuolloin maailmansodan jälkeen, josta sai nopealla toimitusajalla raitiovaunuja. Siihen saakka meillä kelvolliseksi todettu Saksan ja Ruotsin raitiovaunuteollisuus oli tuolloin vielä polvillaan, eivätkä ne kyenneet toimittamaan mitään vientiin vuosiin. Sama koski myös muitakin eurooppalaisia raitiovaunutehtaita, toimitusten hitaus oli yleiseurooppalaista. Amerikka oli ainoa paikka josta sai heti nopeasti mitä halusi.

The J. G. Brill Company sai tilauksen sähkölaitetoimittajan International General Electricin kautta 4.9.1919 ja raitiovaunut laivattiin jo marras-joulukuussa 1919. Vaunut saatiin vuonna 1920 Helsingin Raitiotie & Omnibus Osakeyhtiön käyttöön. Saksa nousi muutaman vuoden kuluttua jaloilleen ja jo vuodesta 1923 lähtien valmisti Helsinkiin uusia raitiovaunuja, noiden amerikkalaisten esikuvien mukaisia vieläpä. Ruotsalaisilla meni vielä enemmän aikaa, vuoteen 1928 saakka, jolloin Helsinkiin saatiin sikäläiset kopiot saksalaisista eli amerikkalaisista vaunuista. Suomen Autoteollisuus eli Sisu liittyi vaunuteollisuuteen mukaan vuonna 1934 omalla versiollaan Turkuun.

Ei se aivan mahdoton ajatus ole, että vaunuja olisi tilattu Amerikasta, mutta ne sittemmin olisivat kadonneet jättämättä jälkiä historian lehdille.

Canadian Freight Cars -sivusto kertoo Eastern Car Co:n vuonna 1915 saamasta vaunutilauksesta Venäjälle: Kaikkia rakennettuja vaunuja ei saatu toimitetuksi Venäjän vallankumouksen katkaistua kuljetukset. Monet Saint Johnin satamassa kuljetusta odottaneet vaunut myytiin lopulta romuksi.  http://www.nakina.net/other/builders/builders1.html

Toistaiseksi on tiedossa vain se, että Päivälehden mukaan vuonna 1898 Amerikasta oli päätetty tilata 150—200 trukkivaunua. Siitä ei ole tietoa, tehtiinkö tilaus, eikä siitä toimitettiinko vaunuja milloinkaan. On kuitenkin mahdollista, että jos toimitus olisi ajoittunut vasta I maailmansodan ja Venäjän vallankumouksen aikoihin, toimitus olisi saattanut juuttua matkalle tai kadota Venäjän aroille.

Itse pidän todennäköisimpänä sitä, että tilausta ei joko lainkaan tehty, tai se peruttiin. Luulisi sanomalehtien kertoneen, jos tilaus olisi tehty tai jos vaunut olisivat juuttuneet matkalle. - Näinhän tulkitsin Teknillisen aikakauslehden vuonna 1919 kertoneen, mutta lehti joko oli ymmärtänyt Keskuskauppakamarin kirjelmän väärin, tai uutisoi asian hyvin epäsevästi, suorastaan harhaanjohtavasti.

The Eastern Car Companyn historiaa käsittelevästä jutusta löytyy seuraavat maininnat venäläisille valmistetuista vaunuista. Kuvauksen avulla saanee jonkinlaista mielikuvaa vaunuista — ranskalaistenkin osuus voi kiinnostaa.

"During the early part of 1915 the Czarist Russian Railways and the French government were in the market for a large number of cars. After demonstrating the position the Eastern Car Company Limited was in to deliver cars by their own steamers to any port desired, the first order was secured from the Russian government for 2,000 forty-ton steel frame box cars.

The Russian car was exceptionally large and, in a number of ways, resembled a Canadian Pacific Railway boxcar. It was unusually long - 43 feet - and had a carrying capacity of forty tons of grain. Built to run on the Russian gauge of 5 feet, the wheels were cast iron - 41-3/8 inches in diameter. The roof followed the design generally used in Russia, consisting of sheet steel on pine boards. There were no holes whatever through the sheets or the lap of the roof, therefore no danger of leakage. The running boards were protected by a railing, thus safeguarding the trainmen, who are not in the habit of walking along the roof of the small two axle cars common in Russia.

The knocked down cars were shipped to Vladivostock by ship from Pictou Landing. One vessel, carrying 175 cars, was torpedoed by a German submarine in the Mediterranean Sea. Eastern Car sent a supervisor to Vladivostock to oversee the assembly of the cars that was performed by Korean labour.

Eastern Car established a factory at LaGarenne, near Paris, France, in August 1916 to fill an order for one thousand 20 ton box cars from the French government. These were built to the famous French design capable of holding 40 men or eight horses. Five Eastern Car employees supervised the work in the factory. Later an assembly yard was established at Tours. Material for the cars was shipped from the Eastern Car Trenton factory and assembled at these two locations by prisoners of war. A total of 3,000 box cars and open-end gondolas were built for the French."