Resiina-keskustelu

Harjavallan itäpuolella on ollut Hiekkanummelle erkaneva soraraide radan eteläpuolella, mutta vanhoissa kartoissa sekä myös nykykartan kiinteistörajoissa näkyy jonkinlainen raidevaraus myös radan pohjoispuolella, tuo joka jatkuu Näyhälän kohdalle.

Linjaus näkyy tasaisena maana katunäkymässäkin (https://www.google.fi/maps/@61.2941125,22.1896631,3a,47.9y,210.77h,90.84t/data=!3m6!1e1!3m4!1sGne02lFqMuH-roxvYnFcOA!2e0!7i13312!8i6656).

Liitekuva selittää asian paremmin. Tarkistin likimääräisen kilometrilukeman Infra-apista (https://rata.digitraffic.fi/infra-api/).

Onkohan tuota raidetta koskaan ollut olemassa? Mistähän on kyse?

Resiinaa 1995-3 lyhyesti referoiden. Se on Havinginkosken keskeneräinen raide. Raide oli tarkoitus rakentaa Åbo Kraft Ab:n voimalaitokselle. Voimalaitosta ei kuitenkaan rakennettu, ja raidekin jäi keskeneräiseksi. 1,2 km pituinen penkka loppuu metsän keskelle.

En tunne Harjavaltaa mitenkään, mutta ainakin jotkut pisto/soraraiteet ovat voineet liittyä suoraviivaiseen toimintaan vuoden 1944 poikkeusoloissa, jolloin Outokummun kuparisulatto Imatralla siirrettiin turvaan sotatoimilta Harjavallan tehtaiden alkupisteeksi.

Näitä toimia kuvaa mehevästi mm. Puoli vuosisataa kuparia ja nikkeliä - Outokummun Harjavallan tehtaat 1944-1994 (s.29-).

Siinä kerrotaan mm. että ainoaksi nopeaksi rautatieratkaisuksi havaittiin, että Harjavallan voimalaitoksen muuntajien huoltoa ja vaihto varten rakennettu sivuraide vietäisiin kuparisulaton pistoraiteeksi.
Kun VR ei suostunut tähän oli käytettävä omankäden oikeutta. Siirtämistä varten hankittiin Harjavallan piirimielisairaalasta 30 rautatien rakentamiseen kykenevää miestä.
Kun he olivat vieneet radan uuteen paikkaan, siirtyivät he purkamaan Imatralta tulleita vaunuja. Nostureita ei ollut. Siksi raskaat tavarat täytyi vain "keikauttaa kankaalle".
Pahimmillaan oli kolmattasataa vaunua odottamassa purkamista. jne.

Siitä siis lähti tehdas nousemaan kun yliteoretisoiva koulutus ei vielä ollut synnyttänyt jahkailijoita ja viisastelijoita ja muita EU-lieveilmiöitä, vaan osattiin tarvittaessa toimia heti.

Kiitos, Jukka! En ollut aiemmin huomannut että tähän oli vastattu.

Vuonna 1918 perustettu Åbo Kraft ei rakentanut tai omistanut Harjavallan voimalaitosta, vaikka se toki sellaista haaveili osana silloisia Turun kaupungin energiajärjestelyjä ja kunnallispoliittista peliä.
Harjavallan voimalaitokset rakensi Länsi-Suomen Voima Oy ( https://fi.wikipedia.org/wiki/Harjavallan_voimalaitos ) vuosina 1937-1940.

Ensi töikseen yhtiö rakensi voimalatyömaalle pistoraiteen vuonna 1937.
Kuten kuvateksti (http://arjenhistoria.fi/actions/imageinfo.php?id=1038118&view=lres&prms=s_start%3D260%26s_class%3D1 ) kertoo, pistoraidetta tarvittiin mm järeiden voimalakoneistojen kuljetusta varten.

Tämän pistoraiteen varasti Outokumpu Oy pakkotilanteessa vuonna 1944, ja siirsi sen nikkelitehtaalle hankitulle paikalle paikallisesta mielisairaalasta värvätyn komennuskunnan voimin. Siellä se palveli heti Imatralta tuotavan nikkelitehtaan perustamiskuljetuksia.

On ilmeistä että esillä oleva, kesken jätetty ja purettu rata voimalaitokselle rakennettiin nimenomaan alkuperäisen, vuoden 1937 pistoraiteen ratapohjalle - sovulla tai oikeuden päätöksellä Outokumpu Oy:n maksamilla korvauksilla.
Radan alkuperäinen tarve oli kuitenkin mennyt ohi maantiekuljetusten korvattua ne tarvetilanteissa. Oletettavasti joku taho puhalsi siksi pilliin.

Kiitos, Erkki! :)

Hauska termi,"syrjäraide" ;D

Koskiosuuden omistus liittyy vesialueen omistukseen, eikä se välttämättä edellytä kiinteistöomistusta. Se voidaan myydä erikseen. Åbo Kraftista on kirjoitettu pieni historia. Se on jossain hyllyn uumenissa, ja onkin lähinnä hauska. Lars G. von Bonsdorffin "Nokia Oy 1865 - 1965", ja G. M. Nordenswanin "Länsi - Suomen Voima" kertovat asiallisesti. Kun 1935  Länsi--Suomen Voima perustettiin, olivat Åbo Kraftilta ostetut osuudet riittäviä 38% osuuteen. Toiseksi suurin oli A. Ahlström Oy 36%, sitten W. Rosenlew & Co Oy 12%, Porin Kaupunki 10%, ja Oy Porin Puuvilla 4%. Nokian voimalaitos ei sisältynyt uuteen yhtiöön. Åbo Kraftin ostajat olivat siis tehneet yllättävän hyvää (viihde-) työtä. Erkki on oikeassa. Harjavaltaakaan Åbo Kraft ei omistanut kokonaan, mutta osuus olisi ollut rakentamiseen riittävä. Rahaa vain ei ollut. Vasta isompi yhtymä ratkaisi tämän puutteen. Åbo Kraft aloitti "näytösluonteiset" työt Havinginkoskella. Niistä on kuvia, kunhan ne voisi tunnistaa. Nokia Oy sai kaupassa vähäisen irtaimiston, "toiminnan". Tähän sisältyi kaksi veturia: tuttu Hanomag, ja "Ronkkeli",  3-akselinen Deutz.
Oheinen liite on von Bonsdorffin "tiiliskivestä", s. 349. Valitettavasti puhtaaksi kirjoitus ei käden tärinän takia nyt suju.

Täydennykseksi edelliseen, netissä on Johannes Yrttiahon Turun Yo:lle tekemä mainio ja perusteellinen Pro gradu -tutkielma Kamppailu kaupungin sähköstä (2013):
https://www.utupub.fi/bitstream/handle/10024/88911/graduYrittiaho2013.pdf?sequence=2

Kattavaan lähdeaineistoon tukeutuen se kuvaa kunnallispoliittista taistelua, jonka suomenkieliset vähitellen voittivat omia etujaan estottomasti suojelevaa ruotsinkielisten ja myötäilevien rahamiesten ryhmittymää vastaan.
Åbo Kraft - Turun Voima oli tämän taistelun keskiössä.