Resiina-keskustelu

Mitä te teette junassa?
Itse yleensä kuvaan ohituksia, juttelen konnareille, ja tietenkin päästä päähän kävely kuuluu asiaan  :D

Jos en tee töitä, niin riippuu matkustanko työmatkaa vai olenko vapaa-ajan matkalla.

Työmatkalla etsin istumapaikan, josta paikan sisältävän lipun ostanut matkustaja ei tule ajamaan pois, ja kuuntelen kuulokkeilla musiikkia, katson kännykällä sillä hetkellä kiinnostavia videoita tai surffailen netissä. Joskus saatan yrittää torkahtaa.

Jos taas olen vapaa-ajan matkalla, usein hakeudun ravintolavaunuun (jos sellainen on), osittain myös siksi, että ei ole paikkaa sisältävää matkalippua. Mutta myös siksi, että voin mahdollisuuksien mukaan hieman nauttia ravintolavaunun tarjonnasta.

Noin ylipäätään matkustaminen (mutta vain matkustaminen) junassa on nykyään valitettavasti muodostunut vähän välttämättömäksi pahaksi. En siitä nauti enää, kuten ehkä joskus. Sen verran pitkään niillä on tullut kuljettua työn merkeissä ja muutoinkin. (Ulkomailla tilanne on toinen, koska ne tilanteet ovat uusia eikä minulle arkipäiväisiä.)

PoRhan museojunissa olen yleensä talkoohommissa.

VR:n junassa maisemien katselu ja muun liikenteenseuraaminen ja mahdollisissa myöhästymis tilanteissa pähkäilen miten kohtaukset yms. siirtyvät. Yleesä on muuta perhettä mukana joten heidän kanssa jutustelua yms. kuulu myös matkaan. Pitemmillä matkoilla tietysti pitää poiketa ravintolavaunussa. Mikäli sattuu tuttuja kuljettajia tms. henkilkuntaa junaan heidän kanssaan tietysti porisen, mikäli se vain on mahdollista.

Silloin joskus, kun tuli enemmän matkusteltua junalla...
Mikäli ulkona oli pimeätä, niin lueskelin kirjoja ja kuuntelin musiikkia. Valoisammalla säällä tuli välillä myös keskityttyä maisemien katseluun.

Seuraan junan kulkua täältä: https://www.sepelinpotkija.fi/juna . Yritän bongata vanhojen seisakkeiden ja asemien paikkoja, ja jännään meneekö kohtaukset aikataulun mukaan. Oikeastaan matka on sitä mielenkiintoisempi mitä enemmän muita junia väistellään...

Ennen oli kyllä mahdollisuudet junamatkan aikaiseen havaintojentekoon eri tasolla kuin nykyään. Suuri osa junista oli veturijunia tai lättähattuja. Kummastakin oli hyvät näkymät radalle. Viimeisen vaunun takaeteisen ikkunasta tai lätässä takaohjaamosta. Sieltä tuli seurattua radan rakenteet, ratapihat, asemilla seisonut kalusto, tunnelit yms. Ennen 80-lukua sinisten vaunujen päätyovistossa oli neljä ikkunaa, jokaisessa ovilehdessä omansa. Avausautomatiikan tultua, keskimmäisistä poistuivat lasit. Jos makuuvaunu oli junassa viimeisenä, sen yhtenäisestä päätyoven ikkunasta oli helppo katsella.

Poikkeuksena olivat kaukoliikenteessä porkkanajunat tai suljetut vaunut. Voi sitä pettymystä, jos veturijunan perässä oli vankivaunu, Not tai Nom, suljettuja matkustajavaunuja tai autovaunuja. Veturijunista parhaat katseluolosuhteet tarjosi päätyikkunallinen Ei-vaunu. Sellainen oli vielä 70-luvun puolivälin jälkeen Turku-Helsinki -junassa peränpitäjänä.

IC-vaunuista näki myös taakse ihan kohtuullisesti. Edot sulkivat nämä näkymät. Sivuikkunoista avautuvat perusmatkustajan maisemat eivät tarjoa paljoa rautatietekniikasta kiinnostuneelle. Kauniita maisemia kylläkin. Osin tästä syystä oma junamatkailuni on ollut vähäistä viime vuosina.

Tässä voinkin tiedustella paremmin ajan hermolla olijoilta, mitkä junat tarjoavat vielä näkymän taakse? Uudelleensyntyneet Eil-junat. Sr1 -vetoiset IC:t, jos Edo on etupäässä. Onko näitä vielä?  Ja onko kaikissa yöjunissa autovaunut peräpäässä? Ennen Pasilan autojuna-asemaa, pohjoiseen päin mennessä autovaunut olivat etupäässä muistaakseni.