Resiina-keskustelu

Sattuipa silmään mielenkiintoinen artikkeli. Kauttakulkujunat Karjalan radalla Värtsilän ja Syväoron välillä ennen suomen puolen oikoradan valmistumista. Paljonko näitä junia lopussa ajettiin vai jäikö nämä kokeilun asteelle?

https://vartsi.net/2021/06/16/historiallinen-juna-niiralasta-neuvostoliiton-kautta-parikkalaan/

Merkillepantavaa että näissä junissa sai olla suomalaisia mukana, sekä henkilökunta että tässä avajaisjunasa myös kutsuvieraita, ilman että mitään ikkunaluukkuja olisi tarvinnut peittää.

Porkkalan alue oli sotilasaluetta. Junat menivät suoraan sotilasalueen läpi. Tuolla vanhalla Karjalan radalla in ei ollut.

Niin, mutta olisi voinut kuvitella että rajavyöhykkeelläkin on sen verran salassapidettäviä asioita että ei päästetä keitä tahansa näkemään niitä. Tosin säännöllisistä matkustajajunista ei olisi tullut kuulloonkaan.

Joka tapauksessa Porkkalan vuokra-alue oli tyypillistä maaseutua ja varsinaiset  sotilaskohteet olivat rannikolla tai ainakin rautatiestä näköyhteyden ulkopuolella. 1950-luvun puolella suomalaiset ja neuvostoliittolaiset viranomaiset neuvottelivat vakavissaan että junilta voisi poistaa ikkunaluukut ja sallia mm Dm4 moottorikiitojunan ajon alueen läpi mutta päätös palauttaa koko  vuokra-alue ehti tulla ennen.

Vertailun vuoksi, Itä-Saksan alueella ollut Wünsdorfin Neuvostoarmeijan sotilastukikohta oli Berliini-Dresden-Praha  pääradan varrella ja tukikohtaan ja siellä säilytettävään sotilaskalustoon oli suora näköyhteys ohiajavista kansainvälisistä matkustajajunista, jolla matkustamiseen riitti länsimaalaiselle rajalta ostettava DDR:n transitviisumi.

Karjalan radan kauttakulkujunissa oli normaalisti vain suomalainen junamiehistö ja neuvostoliittolainen luotsi. Tässä ensimmäisessä junassa näkyy lisäksi olleen rautatiehallituksen ja Lokakuun rautateiden väkeä, ja juna kulki lähes koko matkan pimeän aikaan.

Jostain muistan lukeneeni (Veturimies-lehti?), että näiden junien ajaminen oli kuljettajalle tarkka paikka, koska polttoaineen oli riitettävä koko matka rajalta rajalle. Ainoastaan vedenotto oli sallittua matkan varrelta.

Ja vielä löytyi finlexistä sopimus kyseisestä kauttakulusta. Liekö vielä voimassa koska missään ei ole mainintaa että olisi vanhentunut, eikös nykyinen Venäjä perinyt kaikki sopimusasiat Neuvostoliitolta?

https://finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1956/19560029/19560029_2

Mielenkiintoisen asiasta tekee myös se että Elisenvaarassa on pitänyt suuntaa vaihtaa. Onko siitä jatkettu peräyttämällä vai onko saatu käydä veturi kääntämässä pöydällä?

Aika erikoista olisi jos sopimus olisi vielä voimassa kun koko rataa ei ole enää olemassa Parikkalasta Elisenvaaraan.  Mihin vuoteen asti noita kauttakulkujunia oikein ajettiin?

 Ensimmäisestä junasta on yhden aukeaman verran Viikkosanomissa nro 4/1957 s. 14–15. Noissa kuvissa näkyy selkeästi ensimmäisen matkaan lähteneen Jumbon numerokin, 1207.
Tarkempaa tietoa löytyy Resiinan 2/1989 artikkelin ”Elisenvaara–Savonlinna rautatie” väliotsikon ”Kauttakulkuliikenne” alta s. 48–50.
SKS

Tuolla Resiinan 2/89 artikkelissa kerrotaan liikennöintiaika ja -tiheys. Joku jolla lehti on heti käden ulottuvilla, voisi tiedon sieltä kaivaa. Ulkomuistista sanoisin, että liikennöinti kesti 2-3 kuukautta yhdellä junaparilla päivässä. Ei siis jäänyt pelkästään koekuljetuksiin mutta ei myöskään ollut niin runsasta, että tällä olisi ollut sanottavaa vaikutusta Savon radan ruuhkan purkajana, johon kauttakulkujunien käytöllä tähdättiin.

Tuossa 4 artiklassa  myös näin "Vedenanto suomalaisten kauttakulkujunien vetureille ja niiden tulipesän puhdistaminen tapahtuu junien kulusta sovitussa aikataulussa mainituilla asemilla."

Kuonakuoppia ei kaiketi ole yleensä ollut pääraiteilla, vaan on pitänyt veturi ottaa junasta pois tätä varten. Vettäkään ei ole kaikilta raiteilta suoraan saanut. Joten lieneekö tulkittu niin että veturi voidaan viedä vesille/kuonattavaksi ja vaikka samalla kääntää varikolla..?