Resiina-keskustelu

SVR:n historiikissa - ja muissakin lähteissä - kerrotaan että ensimmäisten matkustajavaunujen ensimmäisen luokan osastoja lämmitettiin laatikoilla, joissa oli kuumaa hiekkaa. - Ja myöhemmin kuumaa vettä.

Tuo kuuma vesi tuntuu epätodennäköiselta. Esim. Britanniassa lämmityspulloissa käytettiin natriumsuolaseoksia. Niiden lämmönvaraus- ja luovutuskyky oli huomattavasti suurempi kuin veden.

Mikä mahtaa olla SVR:n historiikin lähde tuolle veden käyttämiselle?

Lämmitettäviä vaununosastoja oli tosin hyvin vähän. Ja kun Pietari-Riihimäki -rautatien vaunuihin ei piirustuksista huolimatta nähtävästi asennettukaan hiekkalaatikkolämmitystä, saattoi käydä kannattamattomaksi jatkaa hiekanlämmityslaitosten käyttöä. Kuumaa vettä oli kuitenkin helposti saatavilla.

Mutta entäs veturihiekka? Eikö sitä tarvinnut kuivata lämmittämällä? Sen lämmitystarve oli kai kuitenkin vähäisempi kuin lämmityslaatikoiden päivittäinen kuumennustarve.

SVR-historiikki 1862-1912 kirjoittaa asiasta seuraavasti:

"I luokan vaunut lämmitettiin levylaatikoilla, joissa oli kuumaa hiekkaa tai möhemmin kuumaa vettä. Lämmityslaatikot olivat lattialla sohvien alla, minne ne asetettiin erikoisesti sitä varten tehtyjen suorakaiteen muotoisten vaunun ulkoseinässä olevien aukkojen kautta. Alussa oli hiekanlämmityslaitoksia Helsingissä ja Hämeenlinnassa, mutta myöhemmin, kun hiekan sijasta alettiin käyttää vettä, oli päivystäjäveturien tehtävänä muutamilla isommilla asemilla täyttää lämpölaatikot kuumalla vedellä."

Tulkitsen, että veden käyttö oli yksinkertaisempaa, jos hiekkaa lämmitettiin vain Helsingissä ja Hämeenlinnassa. Levylaatikko-ilmaus viitannee lamellilaatikoihin. Ehkä lamellit kykenivät kuitenkin varaamaan riittävästi lämpöä kuumasta vedestä ja voitiinhan uutta kuumaa vettä lisätä laatikoihin useaammasta paikasta kuin kuumaa hiekkaa.

Historiikki jatkaa:

"Ensimmäisissä II luokan vaunuissa ei ollut minkäänlaisia lämmityslaitteita, samoin III luokan vaunuissa aina 1870-luvun alkuun asti. Näihin aikoihin vähitellen lakattiin käyttämästä lämpölaatikoita, kun nimittäin suuri osa vaunuja, joita tilattiin Riihimäen-Pietarin rataa varten, varustettiin kamiineilla. Tämä uutuus vaunujen varustamisessa otettiin myös III  luokan vaunuissa käytäntöön."

Vähän epämääräiseksi tuo lämpölaatikoista luopumisen ajankohta tekstissä jää. Se on totta, että joihinkin Riihimäen-Pietarin radan vaunujen piirustuksiin on piirretty lämpölaatikoiden luukut. Se on kuitenkin epävarmaa, rakennettiinko vaunuihin kuitenkaan kyseisiä luukkuja vai asennettiinko vaunuihin sittenkin kamiinat.

St. Petersburg-Riihimäki-Jernvägsbygnad -kirjan (1871) mukaan hiekkalaatikoiden lämmityshuone rakennettiin myös Pietariin. Tämä tarkoittanee sitä, että alunperin oli ainakin tarkoitus lämmittää Pietari-Riihimäki -rautatien uusia läpikuljettavia vaunuja hiekkalaatikoilla.

Kumma kyllä, kirja ei kerro lämmityshuonetta rakennetun sen enempää Viipuriin,  Kaipiaisiin kuin Riihimäellekään. Ehkä katsottiin Helsingin ja Pietarin lämmityshuoneiden riittävän. Silloin Pietari - Viipuri - välin junien I luokat olisivat olleet lämmittämättömiä. Tai ehkä välille saatiin heti kamiinalämmitteiset vaunut.

Ne lämmityslaatkot olivat tosiaan levylaatikoita, rautalevystä kokoonpantuja yksinkertaisia pitkiä laatikoita, joiden toisessa päässä oli luukku. Lamelleja nissä ei ollut.
Laatikon kuva on Finnassa: https://www.finna.fi/Record/musketti_rautatie.M014:387:

"Muutamilla isommilla asemilla". Siis ei vain Helsingissä ja Hämeenlinnassa.
Mitähän ne isommat asemat mahtoivat olla: Pietari, Viipuri, Riihimäki, Kaipiainen...? Oliko siis laatikkolämmitys kuitenkin myös Pietari - Riihimäki -rautatien vaunuissa rautatien alkuaikoina? Tuskin Helsinki - Hämeenlinna -rautatien Brown, Marshalls & Co:n sivuovellisia vaunuja sille radalle siirrettiin.

Ehkä tähänkin kysymykseen vielä joskus löytyy vastaus.