Resiina-keskustelu

Aloitin uuden aiheen Dv12 veturisarjan tiimoilta. Ajatus oli koota käyttökokemuksia Dv12 sarjasta, varsinkin sen alkuajoilta. Sarjaan on tehty aika paljon parannuksia siitä mitä ne olivat alkuaikoina. Talvisin veturit olivat kylmiä yksinkertaisine ikkunoineen, ovet olivat vetoisia, usein koneapulaisen puolelle saattoi tulla lunta ajon aikana. Pakoputkissa ei ollut nykyisen kaltaisia palkeita vaan oli ns. linssit jotka usein vuotivat pakokaasua ja ohjaamo saattoi olla sinisenä savusta. Moottoreissa oli jäähdytysnesteenä vesi. Vebaston luona olevaa esilämmityshanaa jätettiin hieman auki jotta pääkierron lämpimämpää vettä sekottui sivukiertoon jotta sivukierto pysyisi sulana. Jos hanaa avasi liikaa meni kierrot sekaisin ja jäähdytysvettä hukkaantui poistoputkesta ja veden pinta saattoi laskea liikaa ja matka keskeytyi. Tehonsäädössä oli usein ns. lahoja portaita, päämoottori ei ottanut kaikkia kierroksia vaan jäivät 1100-1200 paikkeille jolloin meno oli aika tahmaista. Tuohon aittoi usein että kävi "niistämässä" tehonsäätösylinterin, eli laskemassa sinne kertyneen öljyn pois. Tuo auttoi joksikin aikaa. Tuossa joitakin veturin ominaisuuksia alkuajoilta, kertokaa lisää.

Lieneekö kuva liian negatiivinen, jos keskitytään pelkästään epäkohtina koettuihin asioihin? Isäni keskusteli 1964 Haapajärvellä Pyhäsalmi-Kokkola-malmijunan miehistön kanssa. He odottivat saavansa malmiliikenteeseen Sv12-vetureita Vv15-vetureiden tilalle ja kehuivat, miten hieno veturi Sv12 on.

Esim. vuonna 1965 oli VR:llä kaupallisessa liikenteessä yhteensä noin 30 veturi- ja moottorivaunusarjaa. Kuinka moni näistä tarjosi veturimiehistölle paremmat tai edes tasavertaiset työskentelyolosuhteet Sv12- ja Sr12-sarjoihin (eli nykyinen Dv12) verrattuna? Hr12? Dm8-9 ehkä ergonomian kannalta mutta ne soveltuivat vain rajoitettuihin käyttötarkoituksiin ja toimintavarmuus jätti ainakin aluksi toivomisen varaa. Löytyykö muita vertailukelpoisia?

Tarkoitus ei ollut mustamaalata Dv12 sarjaa vaan tuoda esille millainen sarja oli pian liikenteeseen tultuaan ja verrokkina kuinka kehitys on kulkenut. Linjallejääntejä sattui harvoin, kun konstit oli opittu pois tultiin. Kaikissa dieselveturisarjoissa oli kehitettävää alkuun. Kuten eräs vanhempi kolleegani sanoi että dieseleistä oltiin onnellisia vaikka ne olivat millaisia rynkyttimiä hyvänsä. Työskentelyolosuhteissa inhottavin oli kylmillä keleillä ohjaamon kylmyys. Toki höyryveturin ohjaamo on talvella kylmempi ja vetoisempi. Pakkasilla kannatti varata ylimääräistä tenttua mukaan. Siitä sai sinkkiseen roskaämpäriin mukavasti tenttunuotion lämmittämään ohjaamoa.

Erinomainen avaus! Nuorempaa harrastajakuntaa edustavana on mielenkiintoista lukea faktoja, kokemuksia sun muuta, joita harvemmin löytää mistään wikipediasta tms. paikoista, varsinkin kun kyseessä on vanhempi veturisarja. Vorgin puolella kuvien kommenteissa on toisinaan pitkiäkin keskusteluja, mutta niiden löytäminen on aika vaikeaa. Kannatan vastaavaa ketjua myös muiden veturisarjojen kohdalla, jos jollakulla on mielenkiintoa ja tietoa niistä kirjoitella. Saa myös toki linkata, jos on jo olemassa jotain samankaltaista! Mielelläni luen lisää.

Urani alkuaikoina (vet.lämm./koneap.) (27.03.1973) ei Riihimäellä paljonkaan näkynyt Dv12-sarjan (Sr12/Sv12) vetureita. Mitä nyt konepajalle vientejä/tuonteja. Vasta keväällä -74 Riihimäellä alkoi pyöriskelemään Psl:n Sr12-vetureita (27-sarjan alkupää), lähinnä JK-junissa (Ri-Hy/Hl/Lh/Jp/Prv). Talvella -76 tarjoilun suunta vaihtui Tampereelle, mm. uudet 26-sarjalaiset.

Muutama muistelu alku-ajoilta:
27.04.1974. Ri-Krn-Ri (1806/1813) Sr12-pari 2709-2702. Voiko noin tasaisesti Hy-Krn-Hy välin noin tasaisesti kulkea? Tutuksi tullut Vv15-pari. Eikä paluujunan 1400tn:n Silk-runko "painanut" laisinkaan.

17.12.975. vet. 2707. päiv.Ri (a/yö) vielä Clayton höyryämässä. Jätin toiminnan tarkkailun kuljettajalle.

Myöhemmin (kulj.) onni potki jos vetäjiksi (Ri-Kr-Ri) välille sattui saamaan Sv12-sarjan (25-) veturit, noissahan ei ollut nopeuden rekistöreintölaitteita - saattoi rullailla vapaammin...

Eräs Haapamäen koneapulainen käytti 25-sarjan nopeudenrekisteröintilaitteesta nimitystä "juorukello".

Joteskin on sellainen muistikuva että myös Dv12 sarjassa oli nopeuden rekisteröintinauha. Nauha piirtävinen koneistoineen lähti näppärästi irti, se ei ollut nopeusmittarin yhteydessä vaan etupään pöydällä aivan vasemmassa reunassa. Ei Dv:llä voinut oikein vapaasti rullailla, muuten vaihteiston ylinopeussuoja toimi ja teki hätäjarrutuksen. Tuo laite oli joskus hankala kun liukkaalla kelillä otti vauhtia vastamäkeen ja veturi alkoikin lyödä ympäri. Ylinopeussuoja täytyi käydä virittämässä vaihteiston päällä, sen jälkeen jarrujohto alkoi täyttyä uudelleen. Juna pysähtyi takuuvarmasti. 80-luvulla joidenkin vetureiden kulkuominaisuudet olivat nopeammissa junissa aika huonot. Veturi alkoi vatkata sivuttain eikä liike loppunut ennenkuin alensi noputta. Tuota ominaisuutta yritettiin ratkaista uusilla iskunvaimentimilla mutta toivottua lopputulosta ei tullut. Hyvinkään konepaja alkoi kokeilemaan pyörien erilaista kartiokkuutta kulkuun. Kun sopiva kartiokulma löytyi, kulku tasoittui vakaaksi. Asia oli lopulta pienestä kiinni, pyörien kuluminen vaikutti paljon kulun tasaisuuteen.

Hyvinkää-Karjaa-välillä oli suurin sallittu nopeus tavarajunilla Jorman mainitsemaan aikaan kai 60 km/h, joten vapaasti rullaaminen tarkoittanee, ettei vielä näin alhaisessa vauhdissa ollut "pakko" jarruttaa. Olisiko niin, että nimenomaan vanhimman sarjan Dv12-vetureista (2501-2568) puuttui alun perin nopeuden rekisteröintilaite mutta uudemmissa valmistuserissä ne olivat?

Muistaakseni Sv12-sarjassa (2501-2568) ei ollut nopeuden rekisteröintilaitetta. Antin mainitsema "pönttö" pöydällä oli Sr12-sarjalaisissa (2701-2760). Uudemmissa Sv12-vetureissa (26-sarj) varmaankin tuo laite oli jo alkujaan, mutta eipä muistu mieleen...

Tuo vaihteiston ylinopeussuojan toiminta oli varsin sattumanvaraista, joskus ei toiminut lainkaan... (kokeiltu on, pelkällä veturilla).
Veturin kulku-ominaisuuksista ei minulla ole moitteen sijaa (ei ollut pikajunia ajossa Riihimäellä).

Muisti palaa pätkittäin... 26-sarjalaisissa taisi (?) olla samanlainen "pönttö" kuin 27-sarjassa, muttei niin keskellä pöytää. "Pöntössä" oli myös pienen pieni "kurkistusluukku", josta näki mitähän nopeutta piirturi sillä hetkellä piirtää.

80-luvulla oli satunnaisesti joitakin pikajunia Dv vedolla, Ylivieskan motit joka päivä. Tavarajunien nopeudessa ei vatkaamista esiintynyt, se tuli yli 110km/h nopeudessa.

Liittyikö ongelma automaattikytkimien asentamiseen 1980-luvulta alkaen? Niiden kai yleisesti koettiin heikentäneen Dv12-vetureiden kulkuominaisuuksia.

Ehkä se keskuspuskimien asennus osaltaan saattoi vaikuttaa, pyörien kuluneisuus luultavasti enemmän.