Resiina-keskustelu

Sitä vaan mietin, että onko mitään tehtävissä kun mielestäni vaunut.org kuvie laatu ja taso vaihtelee liikaa? Huomaa, että osaa kuvaajista käyttää aikaa ja vaivaa etsiäkseen hyvä kuvauspaikan, sommittelee kuvan kivasti ja varmaan tekee kuville myös jälkikäsittelyn.

Tätä kautta lopputulos on ihan eri verrattuna siihen, että kuvaat kiiressä jotain sinne päin.. En ainakaan itse edes kehtaa laittaa mihinkään someen tai muualle näkyviin sellaisia kuvia joissa ei ole perusasiat kunnossa.  En tarkoita että kaikkien pitäisi olla jotain valokuvauksen ammattilaisia mutta muutamat perusasiat kun muistaisi niin lopputulos olisi aina parempi.  Eihän se, että jos kuva on esim. pahasti vinossa ja se on aika pimeä ole mitenkään "vakava" asia mutta jos minulta kysytään katsonko mielummin suorassa olevaa ja oikein valoitettua kuvaa vai vinossa olevaa ja "pimeää" kuvaa niin valinta on helpoo tehdä ensimmäisen vaihtoehtoon kallistuen.

Samaa mieltä Jussin kanssa! Ei mikään maailmanloppu, mutta paljon mukavampaa katsella kuvaa, jota on edes yritetty suoristaa. Se ei ota kuin minuutin, ja sen voi tehdä vaikka samalla, kun pienentää kuvan tänne sopivaksi..

Samaa mieltä, kannattaa käyttää hetki sekä kuvaan että kuvatekstiin.

Joskus se vinouma on vaan kuvausvälineen aikaansaamaa vääristymää. Mulla esimerkiksi on täällä jokunen kännykällä laajakulmalla otettu kuva, joissa huomaa horisontissa tiettyä pyöreyttä.

Sitten on sellaisia teknisesti heikkoja kuvia, jotka esittävät jotain mitä ei enää ole. Sellainenkin on parempi kuin teknisesti täydellinen kuva jota ei ole otettu. Mutta kuvatekstiähän voi muokatakin, miksi ei tehtäisi niin?

Samoilla linjoilla olen muiden kanssa. Minusta Vaunut.orgin ohje on sangen asiallinen, siinä on hyviä pointteja ja sillä pärjää aika pitkälle.

Joskus suoruus on hiukan "vaikea" todentaa, vallankin kun esim. itselläkin on aika paha taittovirhe. "Vatupassi" kameran näytöllä on hiukan vaikea seurata, vallankin jos keskittyy kuvan varsinaiseen kohteeseen. Jälkikäsittelyyn se suoruus ainakin itsellä jää useimmissa tapauksissa! Rankka suoristaminen jättää vaan aika usein paljon pois kuvasta...

Asioilla on puolensa ja puolensa...

Pitää nyt sitten muistaa tässä teknisessä kuvabrassailussa, että kuvia on otettu monella eri vuosikymmenellä ja hyvin moninaisella kalustolla ilman, että sitä PhotoShoppia on vielä edes keksitty.

Liiallisessa kuvan laadun brassailussa käy vain usein niin, että ihmiset jättävät julkaisematta sellaisia kuvia, jotka heikompilaatuisinakin olisi kannattavampaa julkaista, kuin että kuvattavasta kohteesta ei ole satavissa yhtään kuvaa. Kuvien julkaisukynnys nousee tarpeettomasti aivan liian suureksi etenkin, jos kyseessä on ennen digikamera-aikakautta otetut kuvat hyvin eritasoisilla filmikameroilla ja vaihtelevissa tilanteissa, joissa ei ole ollut aikaa hieromiseen.

Suomen rautateistä, rautatieaemista ja asemamiljööstä puuttuu paljon kohteita, joista olisi enemmän kuin kiva nähdä edes joitakin kuvia eri vuosikymmenten ajalta. Mitä taas tulee kuvien ottamiseen, sanoisin, että aiuna välillä ns kiireessä otetut kuvat on niitä parhaimpia, kun käy hyvä tuuri.

Valokuvaaminen on kuvaamista, eikä pelkästään teknistä välineurheilua ja täydellisen kuvan hieromista.

Minä en ole ainakaan puhunut mistään teknisestä kuvabrassailusta, valokuvauksesta välineurheiluna tai täydellisen kuvan hieromisesta.  Kirjoitin vain oman mielipiteeni siitä, että katsonko nykyaikana (digitaalinen kuvaus) mielummin sellaista kuvaa joka on esim. suorassa ja valoitettu suhteellisen oikealla tavalla vai ihan vinossa olevaa kuvaa joka kaiken lisäksi hyvinkin "pimeä". 

Mielestäni tässä kuvastossa ei ole tärkeintä etsiä teknisesti täydellistä kuvaa, vaan esitellä aiheeseen liittyvää kalustoa, tapatumia yms.
Jossain tilanteessa ns. epäonnistunutkin kuva voi olla tärkeä jos se esittää jotain poikkeuksellista.
On myös useita ns."turhia kuvia"  jos samaa kohdetta on kuvattu moneen kertaan ilman että asiaan liittyy mitään erityistä.

Sanoisin että keskustelussa kuvien laadusta on vähän samoja piirteitä kuin siinä, kun jotkut ovat sitä mieltä, että ulkomailla otetut junakuvat eivät kuulu vorgiin ja toiset taas ovat sitä mieltä, että sivusto pitäisi pyhittää kokonaan vanhemmille kuville.
Kaikille näistä näkemyksistä on olemassa perustelut, jotka tyydyttävät niitä, jotka olivat jo valmiiksi sitä mieltä, mutteivät juuri muita. Yhteistä näille näkemyksille on myös se, että siinä yksittäinen ihminen tekee oletuksen, että hänen henkilökohaiset preferenssinsä olisivat jollain tapaa yleispätevä mittari siitä, että millainen sisältö tälle sivustolle kuuluu ja millainen ei.

Varmasti moni tämän sivuston lukija nauttii eniten hyvälaatuisista valokuvista ja se heille suotakoon, mutta veikkaanpa, että suurinta osaa kuvien tekninen laatu ei kiinnosta, vaan ottavat mielummin enemmän ja monipuolisempia kuvia ja sekin heille tulee suoda. On hyvä muistaa, että jos kuvien laadun suhteen oltaisiin vedetty tiukempaa linjaa, puuttuisi vaunut.orgista todella moni todella mielenkiintoinen kuva ja kuvasarja, enkä puhu nyt pelkästään erikoistilanteista, vaan myös ihan tavallisista kuvista ihan tavallisesta tavaraliikenteestä, joita ainakin itse pidän hyvinkin mielenkiintoisina.

Olen kyllä Jussin kanssa täysin samaa mieltä. Vähällä vaivalla saadaan huomattavasti parempi lopputulos, siihen ei edes tarvita kalliita ohjelmia. Toki kuvien käsittely parantaa aina lopputulosta ja itsellä on se tapa, että ilman käsittelyä en yhtäkään kuvaa julkaise. En usko, että kukaan alkaa vertailla tänään otettua kuvaa vuonna -75 otettuun. Vorgissa olevat filmikauden kuvat ovat pääsääntöisesti erittäin hyvälaatuisia, johtuuko siitä, että nyt muisti on käytännössä ilmaista mutta tuolloin jokaista kuvaa täytyi erikseen miettiä kannattaako sitä edes ottaa. Enemmän nykyisissä on huonolaatuisia kuin vanhoissa. Kannattaisiko sitä miettiä onko jokainen otettu kuva julkaisemisen arvoinen? Omista kuvista menee n 90% suoraan roskikseen. Jos pyritään siihen, että kuvasta ei tarvitsisi arvailla mitä se esittää niin ollaan jo matkalla parempaan.

Olisiko sallittua kuvakokoa mahdollista nostaa? Monissa tapauksissa informaation määrä lisääntyy suoraviivaisesti tarkkuuden parantuessa. Nykykamerathan pystyvät paljon, paljon parempaan kuin vallitseva Vorgin ohje 1900 pikseliä.

Rivien välissä myös oma näkemykseni tähän keskusteluun eli tavanomaisista aiheista, tavanomaisella lähestymistavalla otettujen kuvien olisi suotavaa olla teknisesti hyvälaatuisia.

Minusta kuvat näkyvät esimerkiksi tässä kuvasarjassa liian isoina tietokoneen ruudulla. Muistaakseni pienensin niitä, mutta ehkä en tarpeeksi. Tai sitten ne jäivät vahingossa kokonaan pienentymättä.

https://vaunut.org/kuva/174110?s=1

Kaikki on suhteellista ja riippuu mm. näytön resoluutiosta. Mulla esimerkiksi jää reunoille vielä tuota sinistä sivun pohjaa kun selaimen avaa koko näytön kokoiseksi katsoessa tuota em. kuvaa. Näyttönä on Samsung LS27B61x.

Tosin kuvien laatu on välillä sellaista suttua, ettei niitä halua katsoa millään näyttölaitteella.

Pitänee myöskin muistuttaa, että kun jotakin (tässä tapauksessa kuvia) on lähes rajattomasti tarjolla ilmaiseksi, ei pidä alkaa valittaa "imaisten lahjojen" täydellisyyden puutteesta.

Kysehän ei ole siitä, etteikö maailmasta kuvia puutuisi mutta ei kai tälle sivustolle kukaan julkaise muita kuvia kuin omia ottamiaan tai jonkun muun puolesta. Kyse on mielestäni siitä, että olisi hyvä kiinnittää huomiota siihen millaisia kuvia tänne julkaisee. Onko jokainen kuva julkaisemisen arvoinen.

Tuohan nyt ei pidä lainkaan paikkaansa, vaan varsinkin viime aikoina tänne on alettu postaamaan suuria määriä arkistokuvia, esim. Kansallisarkiston digitoituja kuvia. Sitäkin voisi miettiä, onko se tarkoituksenmukaista.

Puollan hyvin voimakkaasti sellaisten muiden arkistojen kuvien harkitusti tehtyä saattamista tänne, jotka kuvat merkittävällä tavalla valottavat rautatiehistoriaamme. Näiden kuvien tänne saattami nen tekee mahdolliseksia hyvin usein virheellisten kuvatekstien oikaïsemisen ja kuvan esittämän asian tarkemman käsittelyn rautatietuntemuksemme ansiosta.

Suomessa rautatiehistorian tutkiminen on langanlaiha säie — lähes nälkäkuoleman partaalla. Niin vähän aihetta tutkitaan ja harrastetaan. Historiallisia kuvia ei ole juuri saatavilla muualta kuin julkisista arkistoista — digitoituina ja analogisesti noudettuina. Jotain saattaa silloin tällöin ilmaantua myös yksityisistä kokoelmista tai perhealbumeista.

Se on totta, että eri foorumeilla kiertävät yhdet ja samat kuvat kärsivät nopeasti inflaation, jos niitä postataan ilman oivaltavia uusia havaintoja yhä uudestaan ja uudestaan eri sivustoille. Ongelma on kuitenkin marginaalinen.

Suurin osa tänne postatuista historiallisista kuvista sisältää yleensä oivaltavan havainnon: oletteko huomanneet sitä tai tätä. Enpä välttämättä ole, joten kiitos erinomaisesta havainnosta. Lisäksi kuvan välittämä tieto voi täydentyä muillakin tarinoilla. Finnasta tai mistä tahansa arkistopalvelusta bongattu kuva voi siis olla hyödyllinen ja sellainen, johon kaikki eivät törmää, vaikka olisivat kuinka aktiivisia historiallisten kuvien bongareita.

Sama pätee muuhunkin rautatiehistorialliseen aineistoon. Se, että kansallisarkistosta on vapaasti saatavilla kilometreittäin asiakirjoja ja muita dokumentteja ei tee niistä vielä tunnettuja. Jonkun on käytettävä aikaa, vaivaa ja rahaa dokumenttien etsimiseen. Jos tämä työ tuottaa yleisesti hyödyllistä tietoa, niin sehän on vain kivaa, että tietoa myös julkaistaan.

Finna teki hölmösti poistaessaan arkistosta suuriresoluutioisia kuvia ja muuttamalla ne maksullisiksi. Nykyisin heidän kuvansa mm. asemarakennuksista ja seisakkeista ovat vain 800 pikseliä leveitä.

Ilmoittaudun Erkin ja Petrin näkemysten kannattajaksi. Olisi hienoa jos Finnan ym kuvien tiedot joskus saataisiin vastaamaan todellisuutta, edes kuva kerrallaan.Toivottavasti kuvan esillepanija jaksaa laittaa linkin (Vorgin) keskustelusta kuvan alkuperäiselle julkaisijalle.

Totesin jo iät ja ajat ajat sitten, että yksittäisen ihmisen korjausehdotukset eivät mene läpi, oli museo tai vastaava mikä tahansa. Ainoa poikkeus minun kohdallani oli Ruotsin Rautatiemuseo, mutta en tiedä senkään nykyisestä tilanteesta, kun se ei enää ole itsellinen ja minäkin olen ollut eläkkeellä 10 vuotta, eikä virheet enää vaikuta tekemisiini (kirjoihin Ruotsissa). Wiki jopa kirjallisesti kielsi minua korjaamasta tietoja sellaisista rautateistä joita käsitteleviä artikkeleita olin kirjoittanut tai osallistunut julkaisuihin (käytännössä kaikki maat RS tai CRJ-lehtien takia).

Jos pysytään Suomessa, niin minulta löytyisi yli 200'000 kuvattua arkistodokumenttia vuosilta 1857-1986 (lisääntyy 1000-1500 dokumenttia viikossa), kun löytysi julkaisija niille. Itse en osaa ja jaksa enää opetella nettisivun ylläpitoa (entiset yritykset historiasivuista ovat loppuneet ylläpidon loppumiseen).

Kuvien laatu ei tietysti ole sama kuin optimiolosuhteissa, mutta jokainen voi itse käydä kuvaamassa, jos haluaa paremman kuvan...

Mistä tämä tieto on peräisin? Hain tänään palvelusta kuvan, jonka leveys oli 3500 pikseliä enkä joutunut maksamaan siitä mitään. En löytänyt palvelusta mitään yleispätevää määrittelyä sille, että kaikki korkearesoluutiokuvat olisi poistettu palvelusta tai että kaikista niistä olisi tullut maksullisia. Saattaa tietysti olla myös niin, että päätös ei osunut silmiini.

Finnahan on Kansalliskirjaston ylläpitämä alusta, jonka kautta arkistot, museot yms. julkaisevat materiaalia. Käsittääkseni homma menee niin, että Finnaa käyttävä yhteisö — esimerkiksi Suomen rautatiemuseo — määrittelee itse sen, millä tarkkuulla ja millä ehdoilla se kokoelmansa kuvia Finnan palveluun asettaa. Myös sen, haluaako se korkearesoluutiokuvista maksun.

Rautatiemuseohan on kautta aikojen kunnostautunut siinä, että sen alustapalveluissa julkaisemien kuvien resoluutio on niin surkea, että näyttökuvan perusteella ei voi nähdä kunnolla kuvasta juuri mitään. Tällä on (ehkä) haluttu pakottaa ostamaan käyttöoikeuksia tutkimusta varten tai julkaisemista varten. Jos palvelussa julkaistaan korkearesoluutiokuvia, niin niiden käyttöoikeuttahan alustaa käyttävä arkisto/museo/yhteisö voi rajoittaa esim. siten, että palvelusta imuroituja kuvia ei saa käyttää kaupallisiin tarkoituksiin. Tämä ohjaa ostamaan julkaisuoikeuksia, jos sellaisia tarvitaan jotain kaupallista projektia varten.

Sen sijaan on turha kuvitella, että joku ostaisi julkaisuoikeuden sitä varten, että jollain harrastajasivustolla voitaisiin pohtia sitä kuinka monta pulttia kuvassa näkyvän vaunun laakeripesän kannessa on.

Kun SA-kuvat taannoin skannasi kaikki kuvansa ja julkaisi ne kaikelle kansalle täydellä resoluutiolla vapaaseen käyttöön, poiki tämä melkoisen tukun uusia julkaisuja ja lisäsi kuvien käyttöä. Ratkaisun pohjallla oli havainto siitä, että valtiollisen arkiston kaikki kuvamateriaali oli aikoinaan syntynyt valtion varoin — siis veronmaksajien rahoilla. Siksi on kohtuullista, että niiden käyttö on kansalaisille ilmaista. Sama periaate pätee kaikkiin valtiollisiin arkistoaineistoihin — ehkä myös kunnallisiin, jotka nekin ovat osa julkishallintoa.

Suomen rautatiemuseo kuuluu samaan sarjaan. Sen arkisto perustuu valtiollisen viraston sille korvauksetta luovuttamaan materiaaliin, joka aikoinaan on syntynyt eduskunnan budjettivaroin — siis veronmaksajien kustannuksella. Tämän pitäisi näkyä samalla tavalla arkistomateriaalin käytön periaatteissa kuin SA-kuvien osalta — tai siten, että vain kuvien arkistoinnista ja arkiston ylläpitämisestä aiheutuvat välittömät kustannukset voidaan kerätä käyttöoikeus/julkaisuoikeusmaksuina.

Minulla on päinvastaisia kokemuksia. Kun Piipun juurella -kuva-alusta ei vielä toiminut Finnan yhteydessä, käytin aktiivisesti kuvapalvelua ja ostin sieltä lukuisia kuvia tutkimuskäyttölisenssillä (ja -hinnalla). Kuviin liittyvät kuvatekstit olivat melko suurpiirteisiä, kuten "juna sillalla". Useamman kerran arkistonhoitaja ehdotti, että saan kuvan käyttööni ilmaiseksi, jos kerron mitä kuvassa näkyy. Luettelin yleensä kuvassa näkyvän kaluston litterat ja jotain perustietoja kalustosta ja arvioni kuvausvuodesta — sain jopa kiitokset tästä. :)

Voi sentään, minähän olin aivan äkkiväärä. Suomen Rautatiemuseo osti minulta ison laatikollisen valokuvia 1990-luvulla. Pekka Välimäki kävi valitsemassa ne ja museo maksoi kuvalaatikon saaden samalla kaikki oikeudet sopimuksen mukaan. Sitten jossan vaiheessa museonjohtaja Matti Bergström halusi varmentaa joitain kuvausaikoja. Vanhat muistavat, että kuvien taakse lyötiin leima milloin kehitetty (eli ei "kuvattu"). Näitä selviteltiin aikamme ja ainakin Matti uskoi minua ja minulta lähtöisin olevat kuvat on ajoitettu Matin toimesta ainakin minua tyydyttävällä tavalla (eikö se ole samalla fakta?). Lisätään siis Suomen Rautatiemuseo luetteloon yhteisöistä, jotka hyväksyvät muutoksia kuvatiedostoihin.

Asiasta keskustelua tämän kuvasarjan (https://vaunut.org/sarja/4826) kommenteissa.

Linjaus koskee siis vain Suomen rautatiemuseosta — ei kaikkia Finna-palvelua käyttäviä yhteisöitä (onneksi). Kritiikin kärki on siis kohdistettava rautatiemuseoon.

Samaa olen miettinyt, mutta hieman erilaisesta tulokulmasta. Kun jään eläkkeelle, niin voisin ryhtyä toimittamaan rautatiehistoriaa ja suomalaisten rautatieaiheisten pienoismallien rakentamista käsittelevää verkkolehteä. Aineistoa on kertynyt vuosikymmenten aikana erityisesti liikkuvasta kalustosta.

Olisi ihanteellista, jos harrastuspohjaista verkkolehteä voisi toimittaa samalla tavalla kuin miten olen sitä duunissa tehnyt. Tämä tarkoittaa sitä, että lehden julkaisujärjestelmä hommataan alihankintana. Siitä siis maksetaan, että nörtit pitävät järjestelmän teknisesti kunnossa sekä virittävät ulkoasua ja rakennetta lehdentekijöiden muuttuvien tarpeiden mukaisesti. Sisällöntuottajien — eli lehden tekijöiden — ei tarvitsisi keskittyä mihinkään muuhun kuin siihen itteensä: sisällön tuottamiseen.

Tällaisesta palvelusta joutuu maksamaa luokkaa 400 euroa kuukaudessa. Tämä taas johtaa siihen, että verkkolehdellä pitäisi olla tulorahoitusta, eli ansaintalogiikka. Pitäisikö osa aineistosta olla maksumuurin takana? Lehteen pitäisi ehkä myydä myös ilmoituksia. Pian et olekaan enää sisällöntuottaja, vaan sen lisäksi on pyöritettävä yritystä — ja taas mennään kauemmaksi siitä alkuperäisestä ajatuksesta: sisällöntuottamisesta. Hankala yhtälö.

Kiitos täsmennyksestä, Petri. Niin se on.

Suomen rautatiemuseon julkaisema johdantoteksti Finna-palvelussa toteaa seuraavaa: ”Rautatiemuseon kuvat Finnassa soveltuvat verkkokäyttöön ja ovat vapaasti ladattavissa ja hyödynnettävissä ilman veloitusta. Jos tarvitset painolaatuisen kuvan tai sinulla on muuta kysyttävää, ota yhteyttä Suomen Rautatiemuseon kokoelmapalveluihin.”

Rautatiemuseon tarjoama 800 pikseliä leveä perushuttu ja sen käyttö verkkosovelluksissa ei siis maksa mitään. Tosin yksittäisten kuvien käyttöehtoja rajaava Creative Commons ei hyväksy heikkoresoluutiokuvien kaupallista käyttöä.

Tämän lisäksi rautatiemuseon ”Kokoelma- ja tietopalvelu” -sivustolla kerrotaan seuraavaa: ”Valokuvien käytöstä ei koidu maksuja. Jos tilattu valokuva, esinekuva tai arkistoaineisto joudutaan kuvaamaan tai skannaamaan käyttöä varten, veloitamme tästä aiheutuneet kulut (15€/skannaus tai ulkopuolisen palveluntarjoajan mukaan).”

Rautatiemuseon hinnastosta sen sijaan ei löydy vastausta sille, mitä maksaa korkearesoluutiokuva tutkimuskäyttöön tai painotöihin. https://rautatiemuseo.fi/wp-content/uploads/2025/08/Hinnasto.pdf

Mieltä kalvaa lähinnä se, että nuo suurikokoiset kuvat olivat saatavilla vielä muutamia vuosia sitten, ja onneksi niitä silloin ahkerasti tallentelin. Miksi se mahdollisuus piti Rautatiemuseon poistaa, kun muutkaan museot eivät sitä ole poistaneet?

Mielestäni saisivat olla täällä niinku hyvälaatusia ja että yritystä ollut, mua ei haittaa jos laatu teknisesti ei oo ehkä paras ja sen ymmärrän, koska ei kaikilla (mukaanlukien itseni) vaan yksinkertaisesti oo rahaa pistää kameraan. KUnhan kuva ei oo vinossa tai sitte kuva otettu ihan päin honkia niin miusta sopii tänne

Tänne joskus ehkä jotain kommentoin, kuvien laadusta.
Lähinnä pikselimössöä (yö/ilta= ei valoa) kuvista, mutta lisätään mukaan myös valituksen aiheisiin "ok laadullisesti" kuvat joissa horisontti on päin sitä itseään eli V"€%)&.... varsinkin kuten esimerkissä kuvan horisontin olisi pystynyt oikaisemaan yhdellä tai kahdella klikkauksella jopa puhelimessa ja siltikin kaikkea varsinaista kohdetta ympäröivää luontokuvaa olisi mukana enemmän kuin paljon... kuten https://vaunut.org/kuva/178965?a=1