Resiina-keskustelu

Tulipa tenkkapoo: En löydä muistiinpanoistani tietoa siitä, milloin (katettuihin) tavaravaunuihin alettiin asentaa läpikulkevia jarrujohtoja. - Sen verran tiedän, että vuoden 1896 spesifikaatioon sellainen kuuluu. Mutta asennettiinko niitä jo sitä ennen?

Ilmajarruthan tulivat tavaravaunuihin vasta 1900-luvun puolella. Läpikulkeva jarrujohto tarvittiin kuitenkin vaunuihin siksi, että vaunuja voitiin liittää matkustaja- ja sekajuniin, joissa jo oli ilmajarrut.

SVR 1862-1912 II ilmoittaa vain ensimmäisen paineilmajarruilla varustetun (matkustaja)junan käyttöönoton.
Tavaravaunuista kirja ilmoittaa vain ilmajarrullisten ja pelkästään ilmajohdollisten vaunujen osuudet vuosina 1907 ja 1912. Lisäksi kirja näyttää (kuva 198) näiden kahden vaihtoehdon vaunuun maalatun tunnusmerkin.

Westinghousen paineilmajarrut otettiin käyttöön vuonna 1891 ja ensimmäinen paineilmajarruilla varustettu henkilöjuna starttasi Helsingistä vuonna 1893. Kun vuoden 1896 tavaravaunuspesifikaatiossa on mainittu vaunut läpaisevä jarruletku, niin historiallinen tarkkuus on mielestäni suhteellisen hyvä —kyse on lähinnä siitä, päätettiinkö tavaravaunut läpäisevästä jarruletkusta kolme vuotta enemmin vai myöhemmin. Tavarajunissa ilmajarrut otettiin käyttöön vuonna 1901.

Pystylaudoitusta katetusta tavaravaunusta oli olemassa ainakin kolme sukupolvea ennen vuoden 1896 piirustusta.
Viimeisin näistä vuodelta 1892.
Ei ole vailla mielenkiintoa, päätettiinkö tavaravaunujen läpimenevästä jarrujohdosta ja siten tavaravaunujen liittämisestä ilmajarrullisiin matkustajajuniin jo vuonna 1892 vai vasta vuonna 1896.

Lehtijuttu vuodelta 1901 sivuaa aihetta.

(https://imagizer.imageshack.com/v2/xq90/922/qiZtyF.jpg)

Minulla oli tuo Rautatieläis-kirjasia -julkaisun kirjoitus kopsattuna Uusimaa-lehdestä. Tässä Rautatieläis-kirjasten jutussa on kuitenkin mainittu parempi lähde: Jerwägsmannabladet. Ja sieltähän tiedot löytyvätkin. Tosin erilailla painotettuna:

Lisääntyneen likenteen vuoksi ilmajarrujen tarve koskee myös tavarajunia ja erityisesti sotlasjunia. Rautatiehallitus on pyytänyt senaatilta jne.

Ilmajarruja ei siis ensisijaisesti kaivattu nimenomaan tavarajuniin, vaan sotilasjuniin. Samoista vaunuista toki oli kyse.

Jernvägsmannabladet : tidning för Finlands jernvägskår, 31.05.1901, nro 47, s. 9

Bobrikoffi on näemmä puuttunut kehnoon asiantilaan tässäkin asiassa.
Viholliset kukistavat keisarikunnan jollei sotilasjunien vaunuihin pikaisesti saada ilmajarruja.
Muuten jarrumies-vakoilija -tsuhnat seuraavat sotilaskuljetuksia ja raportoivat niistä saksalaisille.

Tuota vastaan on SKS:n julkaisemasta Radoilta ja Ratojen varsilla (1963) kirjassa julkaistussa  Turun asemapäälikön Harry Rehnbergin muistelmista löytyvä kohta, jossa kerrotaan juhannysyön 1917 tapauksesta. Voisi kuitenkin todeta, että tuo todistaa, sen, miksi junaturvallisuus vaati ilmajarruja venäläisiin juniin......

Koska jokainen lehtijuttu tulkitsee ja painottaa asioita omista näkökulmistaan, antaa alkuperäinen asiakirja asiaan vähemmän värittyneen kuvan. Siispä tutkimaan rautatiehallituksen ja senaatin välistä kirjeenvaihtoa asiasta.

Ilman muuta varmin vaihtoehto on löytää alkuperäinen senaatin tai rautatehallituksen dokumentti.
Ja sekin on totta, että lehdet saattoivat painottaa asioita eri tavoin. Toisaalta lehdet myös suruttomasti kopioivat tekstejä toislitaan aivan sellaisenaan. Tässäkin tapauksessa sekä Uusimaa-lehdessä että Rautatieläis-kirjasissa on tismalleen sama teksti. Siis teksti, joka on sellaisenaan kopioitu jostakin.

Rautatieläis-kirjaset ilmoittaa lähteekseen Jernwägsmannabladetin, jossa teksti onkin varsin erilainen. Jwmbl puolestaan ei ilmoita mitään muuta lehteä lähteekseen. Lienee siis niin, että Rautatileläis-kirjaset on muokannut Jwmbl:n tekstiä - kieltämättä helpommin luettevaksi - ja siinä jättänyt pois Jwmbl:n kertoman painotuksen. Ja muut lehdet ovat sitten surutta kopioneet Rautatieläis-kirjasten yksinkertaistaman tekstin. 

Mutta, kuten todettu, varmuus asiasta löytyisi tietenkin senaatin tai rauatiehallituksen dokumenteista. Siihen saakka pidän Jwnbl:n versiota luotettavimpana, ensisijaisena (tosin toisen käden) lähteenä.