Resiina-keskustelu

1890-luvulle ajoitetussa liitekuvassa on pari vanhemmanmallista katettua tavaravaunua, joissa ei ole yhtiötunnusta.
Vaunut saattavat olla Pietari-Riihimäki -rautatielle 1870-luvulla rakennettuja kahden eri sukupolven vaunuja, mutta voivat toki olla jotakin muutakin.

Suomen Valtion Rautatiet (SVR) perustettiin vuonna 1877.
Valtion rautateiden nimi on vaihtunut useampaan kertaan. Alkuaikoina:
- Statsjärnwägarne i Finland (Ohjesääntö 18.5.1875)
- Finska statsjärnwägarne (Suomen waltionrautatiet) (Ohjesääntö 31.8.1888)
- Finska statsjernvägarne, Suomen valtionrautatiet (Komm. Exp. bref 11/6 1896 ja 21/1 1897)

Mutta mitä kulloinkin merkittiin vaunuihin? Vaunuihin merkittävän yhtiötunnuksen muodosta eri aikoina ei liene selvää dokumentaatiota:
- SJiF oli joka tapauksessa ensin
- FSJ / SVR myöhemmin
Ja mitä oli ennen SJiF:ää. Ts. oliko Pietari-Riihimäki -rautatien vaunuissa alunperin mitään yhtiötunnusta? Entäpä Helsinki-Hämeenlinna -rautatien tavaravaunuissa. Tai vuonna 1876 avatun Turku-Tampere-Hämeenlinna -rautatien vaunuissa?

Kuva on rajattu Helsingin kaupunginmuseon kuvasta https://hkm.finna.fi/Record/hkm.HKMS000005:km0000pe2d

Hki-HML -radan matkustajavaunuissa luki komeasti Suomen Wallan Rautatiet keisarikunnan+Suomen vaakunan yhteydessä.
Tämä käynee ilmi RM:n pienoismallistakin.  Mitään tyyppimerkintää tai numeroa ei kaiketi ollut.
Sama kaiketi päti keisarillisen junan vaunuihin.

Luultavasti vaunujen tyyppimerkinnöistä päätettiin vasta rautatiehallituksen perustamisen jälkeisinä toimenpiteinä. Asiaan liittyy valmistuneiden ratojen veturien ja vaunujen numeroinnin yhdistäminen valtionrautateiden alaisuuteen.
Täsmennettävää siis riittää. Yksi erilliskysymys on nimellisten veturien numerointi (1-8).

Varhaisia valokuvia on niukasti. Siitäkään osasuurennuksesta Helsingin Suurkirkon tornista otetusta varhaisesta valokuvasta rautatieasemalle päin, jonka laitoit tänne ei kai näy vaunujen merkintöjä

Helsingin- Hämeenlinnan rautatien matkustajavaunujen ovien kilvissä luki tiettävästi 'Helsingin Hämeenlinnan rautatie'. Näin ainakin museoväki on uskonut rakennuttaessaan vaunuista mallin, jota käytettiin ''Kun höyryhepo tuli' -lyhytelokuvassa.

'Suomen rautatiet lapsenkengissä' -teos taas kertoo sivulla 15:
Vaununovissa näki Suomen vaakunan aitoenglantilaista kuosia, ympärillä kirjoitus "Helsingin-Hämeenlinnan rautatie".


Varhaisin tuntemani luettelo, johon on merkitty vaunutyyppien litterat on päivätty 1.4.1877. Rautatiehallitus perustettiin 25.7.1877.  Samoista uudistuksista saattaa siis olla kyse.


Mutta näitä asioita ei ihmettelyni koskenut, vaan sitä, millainen yhtiömerkki -  jos milainenkaan - eri aikoina ja eri rautateillä tavaravaunujen kylkiin merkittiin.

Tavaravaunujen merkinnöistä alkuvuosina en tiedä mitään, vaan oletan niiden virallistuneen vasta Rautatiehallituksen myötä.

Mitä tulee Hki-Hml -radan henkilövaunujen alkuperäismerkintään, on mahdollista että vaakunan yhteydessä luki Helsingin-Hämeenlinnanrautatie. Näin ainakin väittää kirjanen Återblick p Järnvägsväsandets första utvecklingsskede i Finland , Minneskrift utdelad vid de finska järvägarnes 25-årsfest den 17 Mars 1887 (s.64).

Toinen vaihtoehto siihen malliin, joka on esitetty Kaskimiehen Valtionrautatiet kirjan sivulla 51 olevassa muistomitalissa (joka näyttää myös ensimmäisten veturien sivukuvan melko oikeanlaisena), on että teksti olisi ollut Suomen Wallan Rautatiet.
Mielestäni olen nähnyt tällaisen maininnan jossain, mutta en muista missä.

Kun liikenne alkoi, oli se tiukasti ruotsinkielistä. Edes aikatauluja ei aluksi ollut suomenkielisinä.
Mutta ennen kuin liikenne alkoi, annettiin veturinimet suomenkielisinä, samoin matkustajavaunujen liiketunnus joka oli vaakunan yhteydessä.
Tästä vastuussa olivat joku tai kaikki näistä kolmesta: Berg, Knut Stjernvall, Klas Törnudd.
Oliko merkintä: Helsingin-Hämeenlinnanrautatie vai Suomen Wallan Rautatiet ei ehkä ole varmuudella selvitettävissä.

Organisaatio on toki tiedossa: Ensiksi se oli käsittääkseni Senaatin alainen Rautatien johtokunta, puheenjohtajanaan J.M.Nordensvan. 29.12.1862 johtokunnan tehtävä päättyi ja hallinto siirtyi Tie- ja vesi-kulkulaitosten ylihallitukselle - rautatiehallituksen perustamiseen saakka.

Korjaus: J.M.Nordenstam (ei Nordensvan).

Ei liene mitään syytä olettaa, että joskus myöhemmin lyödyn muistorahan teksti 'SUOMEN WALLAN RAUTATIET' olisi lukenut Helsingin-Hämeenlinnan rautatien vaunujen ovikilvissä.
Varsinkaan, kun aikalaislehdet toistelivat samaa tietoa:
 
På vagnens hvardera, med teak-träd fanerade sidor, prunkar Finlands vapen med omskriften:
"Helsingin-Hämeenlinnan rautatie."
(Papperslyktan n:o 12, 25.3.1861)
..
På wagnsdörrarne ser man Finlands wapen (i äkta engelsk snitt) med omskrift "Helsingin-Hämeenlinnan rautatie".
(Åbo Underrättelser n:o 39, 4.4.1861)
..
Waunuin owilla nähdään Suomen waakuna ympärikirjoituksella "Helsingin-Hämeenlinnan rautatie".
(Hämäläinen no 14, 5.4.1861, s. 1.)


Mutta, kuten sanottu, tämä ei ole ihmettelyni ja tiedonhaluni aihe.
Jotta aihe ei unohtuisi, lienee kai taas parasta toistaa se:
Millainen yhtiötunnus oli alkuaikoina eri vuosina ja valtion eri rautateillä merkittynä tavaravaunujen kylkiin?

Kysymysmerkkejä herättää myös vuodelle 1897 ajoitettu kuva Helsingin Eteläsatamasta (http://vaunut.org/kuva/131435). Kuvassa on yhtiötunnuksella SJiF merkittyjä avovaunuja sekä katettu G-tavaravaunu, jossa vaikuttaisi olevan yhtiötunnuksena WJ. Tämä ei sovi ainakaan yleisimpiin leveäraiteisista yksityisrautateistä käytettyihin nimilyhenteisiin. Valitettavasti kuvan toisesta, peltikatolla varustetun katetun tavaravaunun merkinnöistä ei saa selvää.

Vaunun omistaja on tunnistettu jo em. kuvan kuvatekstissä.
'WJ' -merkitty vaunu on Vaasan rautatien vaunu (Wasa Jernwäg). Yhtiötunnustieto löytyy dokumentosta 'Specifikation för godsvagnar till Wasa jernväg, 1881'.

Samalla tämä tunnustieto onkin yksi vastaus kyymykseeni siitä, millaisia yhtiömerkkejä käytettiin ennen valtion eri rautateiden kalustojen yhdistämistä yhteiseen kalustoluetteloon vuonna 1887. Olin vain jo unohtanut asian!

Kuuluiko koko rataosuus Tampereelta Vaasaan hallinnollisesti tähän Vaasan Rautatiehen?

Entä kun Vaasan kaupungin nimi oli 1855-1917 Nikolainkaupunki (Nikolajstad) ? Miten rautatie pystyyi käyttämään isänmaallishenkistä Vaasa -nimeä?

Kyllä kuului: Vaasan rautatierakennus koostui kolmesta piiristä: Tampere,  Ähtäri ja Vaasa.


Vaasan virallinen nimi oli Nikolainkaupunki, mutta nimi ei ollut kansan parissa suosittu. Ihmiset puhuivat Vaasasta ja lehdistö kirjoitti Vaasasta.

Oulun rautatien valmistumiseen saakka (1.11.1887) oli rautateiden kalustoa pidetty vain kunkin rautatien omassa käytössä. Vuodesta 1887 alkaen koko liikkuvasta kalustosta alettiin pitää yhteistä kirjaa ja se saattoi liikkua kaikkialla rataverkolla.

Enen vuotta 1887, jolloin valtion eri rautateiden liikkuvat kalustot yhdistettiin yhteen kalustoluetteloon, oli rakennettu jo useita valtion rautateitä:
- 1862 Helsingin - Hämeenlinnan rautatie (liitetty Pietari - Helsinki -rautatiehen)
- 1870 Pietarin - Riihimäen rautatie
- 1876 Turun - Tampereen - Hämeenlinnan rautatie
- 1884 Vaasan rautatie (WJ)
- 1887 Oulun rautatie.


- Valtion rautateiden yhteinen nimi vuodesta 1872 oli Statsjärnwagarne i Finland. SJiF-tunnus ei ilmeisesti kuitenkaan tullut uusien rautateiden kalustoon vielä silloin.
- Vuonna 1884 valmistuneen Vaasan rautatien kalustoon merkittiin yhtiötunnus WJ.
- Oliko vuonna 1887 valmistuneen Oulun rautatien vaunuissa oma yhtiötunnus?
- Saivatko Helsinki-Hämeenlinna -rautatien vaunut jonkin tunnuksen viimeistään vuona 1887? Tai Pietari-Riihimäki -rautatien vaunut?
- Milloin SJiF-tunnus tuli käyttöön?

FSJ-merkintä tuli käyttöön v. 1897:
Rautatiewaunut warustetaan tästälähin merkillä F. S. J. entisen S. J. F:n sijaan. [SJiF ?]
Uusi Suometar, 25.01.1897, nro 20, s. 2

"Kertomus Waasan rautatien rakennuksesta" löytyy digitoituna Vaasan kaupunginkirjastosta.

https://vasaensis.vaasa.fi/ekirjasto/fi/files/original/4c13e86891f03b2711c8e50e42a12340.pdf

F.S.J-S.W.R-merkintä otettiin (?) käyttöön vuonna 1896 samassa yhteydessä, kun vaunukalustoon tehtiin mittava litterointimuutos. Määräyssetti kattaa laajasti muutkin vaunujen merkintöjen muutokset.

(https://imagizer.imageshack.com/v2/xq90/923/nzfO32.jpg)
(https://imagizer.imageshack.com/v2/xq90/922/F9YOjE.jpg)

Tosin setti on päivätty annetuksi vuonna 1899.

(https://imagizer.imageshack.com/v2/xq90/923/Cs8vg7.jpg)

Vinkeä tapa kirjoittaa suomea fraktuuralla, mutta ruotsia antikvalla.

Suomenkielinen kansankirjallisuus, sanomalehdet ja Raamattu painettiin aina 1900-luvun loppuun asti suurimmaksi osaksi fraktuuralla — tähän oli siis totuttu suomenkielisten keskuudessa. Antikvalla ladottu suomenkielinen Raamattu julkaistiin vasta vuonna 1912.

Tuo määräys 76 on annettu joulukuun lopussa 1899. Määräyksessä toki viitataan vuoden 1896 numerointi- ja litterointimuutosmäärykseen 39, mutta se koski vain numeroita ja litteroita, ei vaunujen muita merkintöjä. Ts. se määräys ei määrännyt esim. yhtiötunnuksen käyttöönotosta. 

F.S.J. S.V.R. -merkinnästä oli annettu määräys vuonna 1897:
Enligt Komm. Exp. bref af den 11/6 1896 och 21/1 1897 skall såsom den officiella benämningen för Stjv. användas på svenska språket "Finska statsjernvägarne" och på finska "Suomen valtionrautatiet" och skola i anledning häraf såväl vagnar, som andra sådana Stjv. tillhöriga föremål, som brukat förses med Stjv. märke, märkas med bokstäfverna F. S. J. och S. V. R.
JS 4580/1896, JS 1143/1897

Muistiinpanoissani on merkintä, että SJiF-merkintä olisi tullut käyttöön vuonna 1872, mutta en ole kirjannut lähdettä :(. En siis voi todentaa sitä, pitääkö tämä paikkansa vai ei.

Saattaa perustua siihen tietoon, että "Ohjesäännössä 18 p:ltä toukokuuta 1872 täytetään nimitystä "statsjärnwagarne i Finland", ja tätä nimitystä on käytetty aina wuoteen 1888."
Päivälehti N:o 118, 23.5.1896, s. 3.

Mitähän ohjesääntöä tuossa mahdetaan tarkoittaa? Ja mahdetaankohan tuossa ohjesäännössä kertoa myös, minkälainen yhtiötunnus vaunuihin oli maalattava? Tällaisenaan tuo tieto kertoo vain yhtiön nimestä, ei yhtiötunnuksesta.

Luulenpa tosin, että tuossa tarkoitetaan mitä hyvänsä ohjesääntöä, lähinnä ohjesääntöjen otsikkoa. Esim. vuoden 1870 eri ohjesääntöjen otsikko on '... för Statjernwägarne i Finland'.

Muuten: Ensimmäinen toistaiseksi löytämäni 'Statens jernwägar i Finland' -maininta on yllättäen päivätty jo 15.6.1865. Eli ajalla, jolloin valtion rautateitä oli vain yksi; Helsingin Hämeenlinnan rautatie.
Se on virallisessa kuulutuksessa, jossa ilmotetaan rautateiden uudesta taksasta.
Finlands Allmänna Tidning, 20.06.1865, nro 140, s. 3
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/461750?page=3

Ja ensimmäinen 'Statjernwägarne i Finland' on päivätty 27.12.1869.
Se on ilmoitus liikenneohjesäännön ja taksan hyväksymisestä.
Finlands Allmänna Tidning, 31.12.1869, nro 304, s. 4
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/476034?page=4

Löysin tuon '"ohjesäännön". Siinä ei perusteta organisaatiota nimeltä 'Statsjärnwagarne i Finland' eikä siinä nimetä mitään olemassa olevaa organisaatiota nimelle 'Statsjärnwagarne i Finland'. Sensijaan siinä määrätään organisaatiorakenne ym. organisaatiolle 'statsjärnwagarne i Finland', joka mitä ilmeisimmin on jo olemassa, ts. valtion rautateille.
Siinä ei myöskään oteta kantaa ko. organisaation tunnukseen.

Koska Tie- ja vesirakennusten ylihallitus hallinnoi rautateitämme vuoden 1862 lopusta Rautatiehallituksen muodostamiseen saakka, teki se tietysti päätöksiä ja esityksiä rautateiden ja niiden liikenteen vaatimista asioista Senaatin antamien valtuuksien ja toimeksiantojen puitteissa.
Kenties rautatiet oli jopa erityinen jaos Ylihallituksessa samaan tapaan kuin maantiet, kanavat ja ehkä sillatkin.

Onko tällaista rautateihimme liittynyttä aineistoa säilynyt ja kartoitettu ja onko sellaista sisältöä tutkittu?

Tie- ja vesikulkulaitosten ylihallitus perustettiin vuonna 1860. Se työskenteli samana vuonna perustetun senaatin maanviljelys- ja yleisten töiden toimituskunnan alaisuudessa. Ylihallituksen tehtävät kattoivat rautateiden, lennättimien, kanavien, vesiteiden ja maanteiden rakentamisen. Lisäksi ylihallituksen vastuulla olivat vesistöjen ruoppaukset, satamat ja telakat.

Tie- ja vesikulkulaitosten ylihallitus hoiti yhdessä vuonna 1857 perustetun rautatiejohtokunnan kanssa rautateiden hallinnointia. Alkujaan rautatiejohtokunta oli perustettu hoitamaan Helsinki-Hämeenlinna-rautatien rakentamista.

Vuonna 1877 rautatiejohtokunnasta muodostettiin rautatiehallitus, jonka hallintaan valmiit rautatiet siirtyivät. Rautateiden rakentamisesta vastasi kuitenkin aina vuoteen 1922 asti tie- ja vesikulkulaitosten ylihallitus ja vuoden 1887 jälkeen em. ylihallituksen seuraajana tie- ja vesirakennusten ylihallitus. Rautateiden rakentaminen ja hallinnointi oli siis eriytetty aina vuoteen 1922 asti.

Rautateitä koskevaa aineistoa on siis jokaisen em. organisaation ja niiden seuraajien arkistoissa. Tutkittavaa on runsaasti. Hallinnollisiin rakenteisiin kannattaa kuitenkin tutustua. Tämä helpottaa aineistojen etsimistä.

Voitko vielä tarkentaa Rautatien johtokunta -asiaa:
SVR 1862-1912 II s.9 mukaan "Joulukuun 29 p. 1862 oli ensimmäisen rautatiejohtokunnan tehtävä loppuunsuoritettu, ja tie- ja vesi-kulkulaitosten ylihallitus ryhtyi hoitamaan Helsingin-Hämeenlinnan rautatien hallintoa."
Tämä lienee tosiasia. Sen varmistaa myös se että Rautatien johtokunnasta ainakin rautatien rakennuspäällikkö Knut Stjernvall vapautui tehtävästään ja epäilemättä myös johtokunnasta.

Mainittu historiikki ei kerro että rautatielle olisi nimitetty uusi johtokunta. Muut alkuperäisen johtokunnan jäsenet oli valittu korkean asemansa perusteella, joten todennäköisesti hekin vapautuivat Stjernvallin ohella.

Vasta 31.1.1867 nimitettiin eronsaanut Knut Stjernvall rakentamaan yli-insinöörinä (teknillisenä johtajana) Pietarin rataa ja aiemmin Hki-Hml -radan johtokunnassa olleet Nordenstam ja Antell nimettiin Pietarin rataa varten muodostettuun johtokuntaan, edellinen puheenjohtajaksi ja jälkimmäinen yhdeksi jäsenistä.

Epäilen ettei väliaikana 29.12.1862 - 31.1.1867 ollut rautatien johtokuntaa, vaan jotenkin toisin rataa muiden toimiensa rinnalla hallinnoinut ylihallitus hallinnoinnin suoritti.

En ole vielä tutkinut tarkemmin tuon ajan hallintoa, mutta Kansallisarkistosta saattaa löytyä tarkempaa dataa aiheesta esim. Rautatiehallituksen I -arkistosta.

(https://imagizer.imageshack.com/v2/xq90/922/2BYRof.jpg)

Yleisperiaate näkyy olleen, että rautateiden rakentamisesta vastasivat rautatierakennuskohtaiset rautatiejohtokunnat. Rautatien valmistuttua se siirrettiin rautatiehallinnon haltuun.

Tässä sieltä täältä haalittuja sekavia, vajavaisia ja ehkä jopa ristiriitauisa tietoja:


Helsingin-Hämeenlinnan rautatien rakentamista johti ja valvoi Aleksanteri II:n 4.3.1857 nimittämä rautatiejohtokunta. Vuodesta 1860 alkaen johtokunta kuului maanviljelys- ja yleisten töiden toimituskunnan alaisuuteen.
Rautatie valmistui tammikuussa 1862.
Vuosina 1863–1877 rautatien valvonta sekä palvelus- ja virkakunta kuuluivat tie- ja vesikulkulaitosten ylihallituksen alaiselle rautatiepäällikön kanslialle.
Rautatiejohtokunnat ja -komiteat toimivat radanrakennuksia valvovina eliminä ennen rautatiehallinnon täsmentymisen aikaa
Rautatieliikenteen kasvu ja asioiden lisääntyminen rautatiehallinnossa johtivat vuonna 1877 rautatiehallituksen syntyyn: 
Valtionrautateiden päällikön kanslia muutettiin erityiseksi Rautatienhallitukseksi. Hallitus vastasi valmiiden rautateiden hallinnoinnista.
Hallitus oli jaettu toimisto-, liikenne-, rata- ja koneosastoihin.

Vuonna 1887 (reskripti 17.3.1887) rautatierakennukset siirrettiin tie- ja vesikulkulaitosten ylihallitukselle.
Rautateiden keskus- ja aluehallinto erotettiin toisistaan rautatiehallitukselle vuonna 1888 annetulla ohjesäännöllä. Rautateiden aluehallinnosta käytettiin nimitystä linjahallinto.
Vuonna 1892 rautatiet siirtyivät kulkulaitostoimituskunnan alaisuuteen.
Suomen itsenäistyttyä rautatiehallitus siirtyi kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriölle.

Hyvä yhteenveto eri vaiheista. Toiminta vanhimpien hallintovaiheiden aikana ansaitsee lisätutkimusta, etenkin koska tällöin ei lehdistön kautta tullut kattavasti tietoa.

Helsingin - Hämeenlinna rautatie liitettiin Pietarin - Riihimäen rautatien käyttöönoton jälkeen Helsinki - Pietari -rautatien hallinnon alle. Jostain syystä en nyt onnistu löytämään tästä mitään muistiinpanoa tai lähdettä. Kuitenkin tiedän, että tieto on minulla jossakinkirjattuna.
Milloinkahan tuo mahtoi tapahtua ja mitä silloin varsinaisesti määrättiin?

Arkistojen Portti kertoo rauteiden hallinnoinnista http://wiki.narc.fi/portti/index.php/Rautatierakennukset :

Ensimmäisen rautatien rakentamista valvoi keisari Aleksanteri II:n vuonna 1857 nimittämä rautatiejohtokunta, joka toimi aluksi kenraalikuvernöörin ja senaatin alaisena. Kun senaatin maanviljelys- ja yleisten töiden toimituskunta perustettiin vuonna 1860, tuli johtokunta sen alaiseksi.

[Tässä välissä pitäisi kertoa rautatierakennuksille asetetuista rautatiejohtokunnista, mutta eipä vain kerrota!]

Johtokuntien asettamisesta luovuttiin Savon radan rakentamisen yhteydessä vuonna vuonna 1887, ja rautateiden rakennustyöt siirrettiin Tie- ja vesikulkulaitosten ylihallituksen alaisuuteen. Kunkin rautatierakennuksen paikallisena päällikkönä toimi ylihallituksen esityksestä senaatin määräämä piiri-insinööri. Rautateiden hallinnosta ja valvonnasta vastasi muuten senaatin alaisuuteen vuonna 1877 perustettu keskusvirasto, Rautatiehallitus. Rautatieliikenne ja rautateiden rakentaminen olivat näin eri keskusvirastojen hoidossa, kunnes asetus vuonna 1922 siirsi myös rakennustehtävät Rautatiehallitukselle.

Rautateiden rakentaminen siirtyi Ratahallintokeskuksen alaisuuteen vuonna 1995, kun Valtionrautatiet yhtiöitettiin. Ratahallintokeskus tuli osaksi Liikennevirastoa vuoden 2010 alusta lähtien.

Löysinkin tuon kaipaamani tiedon Hki-Hl-rautatien alistamisesta Pietarin-Riihimäen rautatienrakennuksen johtokunnan alaisuuteen:

Hki-Hl -rautatie siirtyi Rautatiejohtokunnalta ensin Suomen tie- ja vesikulkulaitosten ylihallituksen huoleksi ja vuonna 1868 edelleen Pietarin - Riihimäen rautatierakennuksen johtokunnan huoleksi.

"Asiasta tehdystä alamaisesta anomuksesta on Hänen keisarillinen Majesteetinsa wiimekuluneen maaliskuun 27 p:nä [1868] armossa säätänyt, että rautatien johtokunta, niin kau'an kuin rautatien rakennusta Riihimäen ja Pietarin wälillä kestää, ryhtyisi kaikkiin niihin toimiin Helsingin=Hämeenlinnan wälisen rautatien suhteen, jotka owat Suomen tie= ja wesi=kulkuaitosten ylihallituksen huolena, kuitenki niin, että kummallakin rautatiellä olisi eri kirjanpito ja tilit tuloista ja menoista. Tämän johdosta otti rautatien johtokunta Helsingin=Hämeenlinnan wälisen rautatien johdantoonsa, wiidennen piirikunnan insinöörin, ewerstiluutnantti Strömberg'in toimittaessa myös liike=päällitön wirkaa Helsingin-Hämeenlinnan wälisellä rautatiellä. Rautatien kone=paja annettiin siis myöskin rautatien iohtokunnan käytettäwäksi niiden, uudella rautatiellä tarwittawien monenlaisten töiden walmistamiseen, joita siellä woidaan tehdä ja jotka, walmistettuina yksityisissä tehdas=laitoksissa, olisiwat wieneet melkosia maksuja."

Arkistojen portista tämäkin:

Tie- ja vesirakennusten ylihallitus 1816–1925

Koskenperkausjohtokunta 1816–1840
Aleksanteri I:n käskystä Kuninkaallisen Suomen koskenperkausjohtokunnan työtä jatkamaan perustettiin 1816 koskenperkausjohtokunta, jonka puheenjohtajaksi tuli Suomen kenraalikuvernööri. Johtokunnan toimialue myös laajeni koskenperkauksista järvenlaskuihin, soiden ojitukseen ja kanavien rakentamiseen. Päähuomio kohdistui pääasiallisten vesikulkuväylien parannustöihin ja pitämiseen kulkukelpoisina, mikä tarkoitti sitä osaa Suomen joista ja järvistä, joiden merkitys liikenteelle ja tavarankuljetukselle oli suurempi.

Koskenperkausinsinöörikunta 1821–1869
Töiden suunnittelua ja toteutusta varten perustettiin 1821 johtokunnan alainen koskenperkausinsinöörikunta vastaamaan vesireittien ja teiden teknisestä toteutuksesta sekä työnjohtajien ja muun tarvittavan henkilöstön kouluttamisesta piirustuskonttorissa. Koskenperkausinsinöörikunta oli sotilaallisesti järjestetty ja sen jäsenillä oli sotilasarvot. Insinöörikunnan jäsenet olivat osa Suomeen sijoitettua armeijaa ja heillä oli sotilasarvot. Insinöörikunnan päällikkönä toimi koskenperkausjohtokunnan puheenjohtaja, jolla oli everstin tai kenraalimajurin arvo. Ohjesäännön insinöörikunta sai 1837. Koskenperkausinsinöörikunnan arkisto muodostaa oman arkistokokonaisuutensa Tie- ja vesirakennushallituksen arkiston sisällä.

Tie- ja vesikulkulaitosten johtokunta ja ylihallitus 1840–1887
Vuonna 1840 koskenperkausjohtokunta uudistettiin tie- ja vesikulkulaitosten johtokunnaksi. Samalla insinöörikuntaan perustettiin kolme rakennusmestaria käsittävä rakennusmestarikunta. Saimaan kanavan ja rautateiden rakentamisen alkaessa tuli tarpeelliseksi myös uudistaa tie- ja vesikulkulaitosten johtokunta jälleen.

1860 johtokunta muutettiin tie- ja vesikulkulaitosten ylihallitukseksi, joka määrättiin samaan aikaan perustetun senaatin maanviljelys- ja yleisten töiden toimituskunnan alaiseksi. Uudistuksen myötä ylihallituksen ylitirehtöörin virka siirtyi kenraalikuvernööriltä omaksi senaatin alaiseksi hallinnon virakseen, jota usein hoiti joku senaattoreista. Ylihallituksen tehtävät laajenivat kattamaan rautatiet, lennättimet aikaisempien kanava-, vesitie- ja tienhoito tehtävien ohella. Myös ruoppaukset, satamat ja telakat tulivat ylihallituksen vastuulle. Lennätinlaitos oli suoraan Venäjän armeijan valvonnassa, ylihallituksen huolehtiessa sen ylläpidosta ja uusien linjojen rakentamisesta. Aikanaan lennätinlaitos yhdistettiin postilaitokseen.

Samana vuonna insinöörikunta sai uudistetun ohjesäännön, joka lähinnä järjesteli insinöörien sisäistä hierarkiaa uusiksi ja määräsi, että Saimaan kanavan päällikkö ja piiri-insinöörit tuli valita koskenperkausinsinöörikunnan parista.

Saimaan kanavan rakennustyöt lisäsivät johtokunnan tehtäviä ja kanavan valmistuttua Saimaan kanavan päälliköksi tuli yksi insinöörikunnan jäsenistä. Suomen alkava teollistuminen ja vaurastuminen lisäsivät kanavien rakentamista Saimaan, Päijänteen ja Kokemäenjoen vesistöjen reiteille. Samaan aikaan alkoi Suomen ensimmäisen rautatien rakentaminen Helsingistä Hämeenlinnaan ja sen jatkoyhteyksien suunnittelu Pietariin, Turkuun ja Tampereelle. Tie- ja vesikulkulaitosten ylihallitus hoiti yhdessä vuonna 1857 perustetun rautatiejohtokunnan kanssa Suomen rautateiden hallinnointia. Koko maan kattavan liikennehallinnon tarpeita varten Suomi jaettiin kuuteen insinööripiiriin, joihin nimitettiin piiri-insinöörit. Piirit olivat Oulu, Vaasa, Tampere, Päijänne, Kuopio ja Saimaa vesiliikenteen ollessa vielä hallitseva tavarankuljetuksen keino.

1869 insinöörikunnan jäsenet siirrettiin siviiliviranomaisiksi, mutta sitä haluavat saivat pitää sotilasstatuksensa, uudet insinöörit saivat vain siviilivirkamiehen aseman. Vuonna 1871 perustettiin kasvavaa rataverkostoa varten rautatietarkastajan virka, jonka tehtävänä oli valvoa rakenteilla olevia ja valmiita yksityisiä rautateitä, valtion rautatiet kuuluivat rautatiejohtokunnalle.

Vuonna 1869 tie- ja vesikulkulaitosten ylihallituksen johtosääntö uudistettiin, tosin vain vähäisin insinööripiirien jakoa koskevin muutoksin. Samana vuonna sen sijaan insinöörikunta siirrettiin siviilivirkamiesten joukkoon ja koskenperkausinsinöörikunta sulautui ylihallituksen muuhun henkilöstöön.

Tie- ja vesirakennusten ylihallitus 1887–1925
1877 perustettiin erillinen rautatiehallitus aikaisemmasta rautatiejohtokunnasta ja valmiiden rautateiden hallinnointi siirtyi sen vastuulle, kuitenkin vasta 1887 ylihallituksen johtosääntö uudistettiin ja samalla sen nimi vaihtui tie- ja vesirakennusten ylihallitukseksi. Samalla tehtävät laajenivat enemmän teiden ja vesien hallinnointiin valtion rautateiden kuuluessa omalle hallitukselleen. Uuden ylihallituksen tehtäviin kuului käsitellä rautateiden rakentamista, kanavien, siltojen, teiden, laivatelakoiden, satamien, uittoväylien sekä muiden tie- ja vesirakennusten ylläpito. Myös järvenlaskut, perkaukset ja ojitukset kuuluivat sen tehtäviin ja myös niissä ohjeistaminen ja neuvominen.

Ylihallituksen tuli antaa vuosittain raportti senaatille edellisen vuoden toiminnastaan. Ylihallitus myös hoiti rakennustöihin tarvittavien maiden pakkolunastuksen, mikäli hallitsija oli tähän suostunut. Ylihallitus ja paikallinen kuvernööri vastasivat järjestyksen ylläpidosta suurilla työmailla. Työmaita varten perustettiin myös omia sairaaloita, joista huolehtiminen kuului tie- ja vesirakennusten ylihallitukselle lääkintöhallituksen toimiessa ylempänä valvojana.

Vuonna 1892 tie- ja vesirakennusten ylihallitus siirtyi samana vuonna perustetun senaatin kulkulaitostoimituskunnan alaisuuteen. Vuosien 1898 ja 1899 suurten tulvien seurauksena senaatti nimitti komitean tutkimaan tulvien syitä ja sen työn tuloksena ylihallituksen alaisuuteen perustettiin vuonna 1907 hydrografinen toimisto, jonka tuli kerätä tietoja vedenkorkeuksista, virtauksesta, sadannasta ja haihdunnasta sekä laatia tarvittaessa ehdotuksia toimenpiteistä.

Kasvava teollisuus ja vesioikeuslain uudistus 1902 lisäsivät paineita vesiväylien käytölle ja hallinnalle vastakkain ollessa patoamista vaativat tehtaat ja veden vapaata kulkua haluavat kalastajat ja vesiliikenne. Suomen itsenäistyttyä ylihallitus siirtyi kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön alaisuuteen. Vuonna 1918 tielain myötä myös tieasiat siirtyivät kokonaisuudessaan tie- ja vesirakennusten ylihallitukselle. Uutta tehtävää hoitamaan perustettiin ensin väliaikaisiksi aiotut yli-insinöörin virka ja tieosasto, mutta vuonna 1920 niistä tehtiin pysyviä. Teiden ja tieverkon rakentaminen tulivat yhä tärkeämmiksi autoistuvassa Suomessa, mikä vaikutti myös ylihallituksen toimenkuvaan. Vuonna 1925 ylihallituksen tehtävistä annettiin uusi asetus ja samalla sen nimi vaihtui tie- ja vesirakennushallitukseksi.

Käsittääkseni rautatiehallitus muutettiin rautatiepäällikön kansliasta, ei rautatiejohtokunnasta.
Rautatiejohtokunta- nimikettä käytetään Arkistojen Portin teksteissä ikään kuin kysessä olisi koko ajan yksi ja sama johtokunta.  Näinhän ei ollut, vaan kullekin uudelle rautatierakennukselle asetettiin oma johtokuntansa. Rautatiejohtokuntien asettamisesta luovuttiin Savon radan rakentamisen yhteydessä v. 1887.

Mutta milloin perustettiin rautatiepäällikön kanslia?

Wiki Strömbergistä kertoo asiasta näin:
Kun päätös Helsingin ja Hämeenlinnan välisen radan rakentamisesta tehtiin, hänet nimitettiin 1858 rakennustyötä johtaneen Knut Stjernvallin apulaiseksi. Tämän Suomen ensimmäisen rautatien valmistuttua maaliskuussa 1862 Strömberg nimettiin sen vt. päälliköksi. Hänen virkansa vakinaistettiin vuonna 1871. Tie- ja vesikulkulaitosten ylihallituksen alaisena rautatiepäällikkönä hän sai johdettavakseen myös Suomen muut ratayhteydet sitä mukaa kun ne valmistuivat, tosin viraston johtosääntö ei jättänyt rautatiepäällikölle paljoakaan itsenäistä toimivaltaa.[1] Strömberg oli myös Riihimäen-Pietarin ratarakennuksen piiri-insinöörinä 1868–1870.

Rautatiepäällikön kansliasta muodostettiin vuonna 1877 itsenäinen virasto, Rautatiehallitus, ja Strömberg nimitettiin sen ensimmäiseksi pääjohtajaksi[3]

Vanhoissa 1860-luvun kirjelmissä on yleensä nimi Helsingfors-Tavastehus Jernväg, mutta ainakin jo vuonna 1864 esiintyi kirjelmissä ja raporteissa myös nimi Finska Statens Jernvägar.