Resiina-keskustelu

Siestarjoen asetehtaan raide rakennettiin (n. 1915 tai 1916?) entisen ns. Millerin radan ratapenkkaa ja sille varattua aluetta hyväksikäyttäen. Luulisin tämän dokumentin liittyvän siihen asiaan. Pystyykö sen varmistamaan tekstistä tai vaihtoehtoisesti saamaan selville mistä tässä on kyse? Tämä on venäjänkielinen dokumentti.

Paperi on kirjattu 22.6.1915. Se kertoo päätöksestä luovuttaa Millerin radan haaran maapohja Siestarjoen asetehtaan täyteen omistukseen.

Rataosaston vuoden 1916 "muiden asioiden" kansiosta (Fb993 XXXIV) löytyi Siestarjoen asetehtaan raidekaavio. Siellä on yksi r=107 m kaarre ja kansiossa oli kaksi monisivuista kirjelmää, joissa pohdittiin teoreettiselta kannalta ja käytännön kokeiden perusteella mitkä venäläiset ja suomalaiset vaunutyypit saavat liikennöidä ao. raiteella miesvoimin (tms.) työntämällä. Ohessa yksi sivu, josta ilmenee mistä on kyse.

Tässä asetehtaasta 30-luvun hengessä  https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/1109620?page=6.  (Hakkapeliitta 5/1933, s.6-8 , suora linkki ei tunnu toimivan).

Kartassa oikealle Primorskajalle osoittava raide kuuluu höyryraitiotielle.
Suomen karttakirjan 1920 kartta 7c-d selkeyttää höyryraitiotien / Rannikkoradan reittiä.
Se alkoi Walkeasaaressa ja kääntyi Suomen puolelle tultuaan heti Rajajoen sillan jälkeen Rajajokea seuraten kohti Sestoreskin kaupunkia ja asetehdasta (oheinen kartta).

Asetehtaalta rata jatkui rannikkoa seuraten Pietarin alueelle Nevan rannalle ja kääntyi Lanskajan länsipuolella kohti pohjoista päätepisteeseensä Oserkiin, vajaan kilometrin päähän Schuvalovosta.

Tässä yleiskartta Rajajoen-Siestarjoen alueesta 1930-luvun lopulla. Ratalinjat ovat silloiset. Vanha rata (1871-1885 ja 1916-1918) lähti Rajajoen ja Valkeasaaren väliltä ja näkyy katkoviivana Suomen puolella lähellä Rajajokea. Pääradalle tehdyt punakynämerkinnät näyttävät km-tolppien paikat 5 km välein.