Resiina-keskustelu

Bongattu Porvoon Museorautatie lättä (DM7) elokuvassa Kuolleet lehdet. Lätällä Ansa kulkee kotoaan Kalliosta työpaikalleen Karkkilaan valimoon. Täyttä Kaurismäkeä, kun Ansa käyttää vielä kännykkää lättämatkalla.
Liikkuiko vaunu minnekään kuvauksen aikana? Hyvin oli saatu kiskojen kolke ja valojen loiste ikkunoista.
OT: Ei nyt spoilata mutta kannattaa katsoa elokuva.

Lättähattu Karkkilaan on jo sellainen yhdistelmä, että ilmeisesti huumorielokuva kyseessä, eikä ole tosikoille tarkoitettu?

Näinhän siinä elokuvan kuvauksessa sanotaankin:

Tämä lempeä tragikomedia on jo kadonneeksi luultu neljäs osa Aki Kaurismäen työläistrilogiaan (Varjoja paratiisissa, Ariel ja Tulitikkutehtaan tyttö).

Taisi lättähattu olla aika harvinainen myös Kallion tai Hakaniemen asemalla?

Kalliossa lätät olivat aikoinaan hyvinkin yleisiä: http://vaunut.org/kuva/89607?paik=Kallio&ol=1  http://vaunut.org/kuva/89611?s=1

Kalliossa sentään junien vihellystä on kuulunut vähän joka suunnalta, mutta ei tokikaan lättäliikennettä ole ollut. Taitaa Hakaniemi ja Pitkänsillan suunta olla ainoa, jossa rautatiet eivät sivunneet Kalliota.

Halkojunat kävi Hakaniemessä, kiskotkin oli Elannon kohdalla pitkään

http://vaunut.org/kuvat?t=hakaniemen%2Brautatie

Jo vain, jotain sellaista uumoilinkin kun Sörnäisten rantatie on muodostanut hyvin luonnollisen rautatien pohjan aina Hakaniemeen asti.

Ilmeisesti Hakaniemi kuuluu virallisesti Kallion kaupunginosaan, jolloin Kalliossakin on kulkenut junat, ei vain sen rajoja viistäen, kuten aiemmin kirjoitin.

Siltasaaren itäosa Hakaniemen torista alkaen kuuluu Sörnäisiin, kuten myös Sörnäisten rantatie.
Onkohan Hämeentien keskellä piikkilangoitettu raja-aita Kallioon?
https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/1/15/S%C3%B6rn%C3%A4inen-S%C3%B6rn%C3%A4s.sijainti-l%C3%A4ge.svg .

"Miss päättyy Pitkäsilta ja alkaa Sörnäinen   kas siellä mä joka ilta joroissa jatsailen."
"En milloinkaan mä yksin jää,  mun "geltemannit" piirittää."
"Mä olen Sörkan ruusu, oon kukka kallehin."
"Villiruusu"-muunnelma, sanat Palle (Reino Palmroth/Hirviseppä).
1932, soittaa Amarillo -orkesteri, laulaa Ilmari Sitari (=Reino Volanen).

Osa pääradasta kuuluu myös nykyiseen Kallioon, eli voidaan sanoa että junat ovat kulkeneet Kalliossa jo heti 1860-luvulta saakka, noin kilometripatsaiden nro 1 ja 2 välillä. Harrastajien jo aikoinaan suosima Eläintarhan ylikulkusilta on siis myös Kalliota.

Jos Eläintarhan kohdalla olisi vielä asema niin sen nimi olisi mahdollisesti Kallio - Berghäll. Ainakin kalliolaiset käyttäisivät sitä ahkerasti.

Kun 1974 muutin Vantaalle Havukoskelle, tein työmatkat junalla Rekolasta Helsinkiin. Usein aamun ruuhkajuna oli puuvaunuinen jossa ovet aukeni vapaasti. Monena aamuna Helsingissä oli ruuhkaa ja juna pysähtyi Eläintarhan sillan ja Kaisaniemen ravintolan välille. Silloin osa ovista aukesi ja alkoi joukkovaellus raiteiden yli itään ja kohti Kallion työpaikkoja. Oliko radan varressa aitaa vai oliko se rikki, mutta tällaisina aamuina kymmeniä ihmisiä käytti tätä tilapäistä pysäkkiä. Olisko se ollut Kallio, Hakaniemi vai Kaisaniemi?

Junassa oli usein ensimmäisen luokan puuvaunu, siinä oli aina tilaa koska ihmiset pelkäsi että konduktööri perii lisämaksun paikasta.

Aika jännä juttu. Sitä kyydistä hyppäämistä ja oikaisemista raiteiden poikki ja aita kiertäen oli varmaan harrastettu aika kauan?

Tuossa kerrotussa tapauksessa kaiketi hypättiin pysähtyneestä junasta mutta useiden raiteiden yli loikkiminen  vilkkaalla ratapihalla ei  kaiketi ollut kovinkaan turvallista.
Kun 50-60-luvuilla kuljin junalla Tampereelle kouluun, oli vielä ennen lättiä hyvin yleistä hypätä liikkuvasta junasta sopivan tasoristeyksen kohdalla kun juna ei ollut pysähdyksen jälkeen  saanut paljon vauhtia. Itselleni siitä ei olisi ollut hyötyä, mutta muutamilla paikoilla se oli hyvin yleistä, eivätkä asialla olleet niinkään koulupojat, vaan Tampereen tehtailta palaavat aikuiset miehet.

Myös ns. sinisten vaunujen ovet sai aikoinaan auki junan kulkiessa. Myöhemmin ne kai muutettiin. Esim. Jyväskylän onnettomuuden uhreista tiettävästi muutama kuoli siksi kun ovi oli avattu.

Kesä 1999 ja kuljin koko kesän Pitäjänmäki - Kupittaa - Pitäjänmäki -väliä niin, että palasin Hesaan illan laivapikajunalla. Tuolloin ei Leppävaaran kaupunkiradasta ollut merkkiäkään ja pikajunat pysähtyivät Espoo C:ssä. Aikataulut natsasivat paremmin jos matkusti Pasilaan vaihtamaan.

Jostain syystä illan pikajuna pysähtyi hyvin säännöllisesti Valimon kohdalla ja monen monituisena iltana tuli siinä poistutta junasta. Sinisissä vaunuissa kun ei ollut silloin vielä sähkölukkojakaan.

En toki toikkaroinut raiteiden yli vaan kävelin vanhaa ratapohjaa Pitäjänmäen asemalle. Tavaraliikenteen kiskot oli osittain purettu, mutta aseman länsipäässä oli kaksi siltaa, joista toisella ei siis kulkenut junia. Siitä sitten asemalaiturin ja laituripolun kautta asemalle.

Muutaman kerran tuli loikattua pienessä vauhdissakin, mutta pienessä vain..