Resiina-keskustelu

VR:n henkilöliikenteen jatkuvat häiriöt ovat saaneet Suomen Liikenneliiton takajaloilleen. Liiton varapuheenjohtaja Kirsikka Siik esittää Aamulehdessä, että junayhtiön yksinoikeus henkilöliikenteeseen tulisi harkita uudelleen.

Siikin laatima VR:n syntilista on synkkää luettavaa. VR:n henkilöliikenne myöhästelee jatkuvasti, eikä yhtiö sen vuoksi kykene täyttämään julkisen palvelun velvoitettaan.

Siik on kaupunkisuunnittelija ja vihreiden valtuutettu.

VR sai viime joulukuussa yksinoikeuden kaukoliikenteeseen kymmeneksi vuodeksi.

Liikenneministeri Anu Vehviläinen (kesk) puolestaan katsoo, että VR:n markkina-aseman uudelleenarvioinnin aika ei ole välittömästi käsillä. Mahdollista kilpailun avaamista pohditaan seuraavan kerran ensi vuosikymmenen puolivälissä.

Suomen Liikenneliitto ilmoittaa olevansa valtakunnallinen kestävän liikenteen edunvalvontajärjestö.

Lähde: http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/1135252187718 (http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/1135252187718)

// linkki kuntoon

Positiivinen yllätys - kolumnisti, joka kirjoittaa otsikolla "hyväksy talvikelit". Loistavaa vaihtelua päivittäiseen ihmettelemiseen talviolosuhteissa liikennöinnin kanssa...

http://www.tekniikkatalous.fi/kommentit/uutiskommentti/article362707.ece?s=n

Pisteet Eeva Törmäselle.

Kyllähän se on sillä tavalla, että talvikelit tuottaa aina hankaluuksia. Vesi vaan jäätyy nollan alapuolella, hoitipa matkustajaliikennettä mikä pulju tahansa. Pakkasen laskiessa alle 20 asteen alkavat mm. hydrauli- ja jarruletkut olla tiukoilla ja muutenkin kaikki toiminta on jäykempää pakkaskeleillä. Eiväthän useat koneurakoitsijatkaan lähde hajottamaan vehkeitään alle 25 asteen pakkaseen, joten ei ole oikeutettua vaatia juniltakaan aikataulussa pysymistä.

Varmasti VR yrittää parhaansa, mutta talvi on talvi vaikka voissa paistais.

Ehkä niillä yksityisillä rahastuspuljuilla on jäätymätöntä vettä toimintaympäristössään?

Muudan kolumnisti tässä pari päivää sitten ehdotteli VR:lle takaisin höyryyn siirtymistä "kun höyryveturikaudella näitä ongelmia ei ollut". Vaan taisipa niitä olla, niinkuin tietysti oli dieselkaudellakin. Siihen vanhaan hyvään aikaan "kun junat eivät myöhästelleet" junat kulkivat aika hemmetin paljon hitaammin ja liikenne oli huomattavasti harvempaa kuin nykyisin. Mahtaisiko mainitsemani kolumnisti olla tyytyväinen, jos pääsisi Helsingistä Ouluun minuutilleen aikataulussa vaikkapa 12 tunnissa? Tai Lahteen kahdessa ja puolessa?

Tutustuin eilen mielenkiinnosta Turku-Helsinki välisen postijunan N:o 371 aikatauluun talvelta 1909-1910, koska näitä "sata vuotta sitten pärjättiin" kommentteja on ollut esillä viime aikoina melkoisesti... Tässä Teille maistiaiset aikataulusta:

Turku 04:31
Littoinen 04:47
Piikkiö 05:00
Kauhais x
Paimio 05:18
Perälä x
Hajala 05:41
Halikko 05:55
Salo 06:03-06:08
Ylikylä x
Perniö 06:35
Koski 06:52-06:58
Skogböle 07:12
Fiskars x
Pohjankuru 07:31
Billnäs 07:41
Karis 07:49-08:05
Fagervik 08:20
Ingå 08:33
Täkter 08:43
Solberg 08:54
Sjundeå 09:06
Käla 09:18
Kyrkslätt 09:29-09:34 *
Helsinki 10:28

* matkustajat Kyrkslätt´in-Helsingin välisille asemille muuttavat Kyrkslättissä paikallisjunaan N:o 415.

Asemille, joissa on vain yksi aika pysähdyttiin minuutiksi. Ei muuta kuin sadan vuoden takaiseen aikatauluun vain kaikki sellaisesta haaveilevat. Toisaalta, tuollainen matka rantaradalla olisi mielellään tullut koettua.

Eivätkö VR:n ystävälliset konduktöörit voisikin jakaa laajoista takintaskuistaan närkästyneille asiakkaille näitä sata vuotta vanhoja aikatauluja. Niillä sitten sanattomasti osoitettaisiin, kuinka väärässä asiakas on, kun vaatii vuonna 2010 päästä perille siinä ajassa kun on luvattu.

Asiakas on kyllä ihan oikeasti väärässä, jos vaatii aina ja kaikissa olosuhteissa päästä perille minuutilleen siinä ajassa kun on luvattu. Junat ovat teknisiä vehkeitä ja niillä on teknisten vehkeiden ongelmat.

Asiakas ei taatusti pääse perille aina ja minuutilleen luvatussa ajassa vaikka VR lopettaisi junaliikenteen kokonaan ja konduktöörit alkaisivat kuljettaa matkustajia aikataulun mukaan reppuselässä määränpäihinsä.

Jos maassamme junaliikenteen täsmällisyys on toiseksi parasta Euroopassa (eikös se niin ollut) ja yli 95% kaukojunista on myöhässä vähemmän kuin viisi minuuttia vuositasolla, on tämä kitinä ja narina melkoisen aiheetonta.

Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö parantamisen varaa aina olisi. Mutta kyllähän se nyt on ihan pelkästään typerä ajatus, että ongelmat korjaantuisivat antamalla homma usean kaupallisen operaattorin hoidettavaksi.

Noin vuosi sitten luin Britanniassa noudatettavasta käytännöstä, jolla muuan sikäläinen rautatieyhtiö on saanut täsmällisyysprosenttinsa kuntoon. Viimeinen asemaväli on aikataulutettu niin väljäksi, että juna on määränpäässään pakostakin enintään 10 minuuttia myöhässä (=aikataulussaan). Olisi muuten kiva tietää, kuinka vertailukelpoisia eri maiden täsmällisyysprosentit ovat. Minuuttirajat kun taitavat vaihdella maasta toiseen ja kikkailukin on mahdollista.

Larin aikatauluesimerkki oli hyvä. Vielä 50 vuotta myöhemmin oli eteneminen melko verkkaista kun kuljin kouluun Tampereelle paikallisjunilla joille oli seisakkeita noin kahden kilometrin välein. Ja höyryveturiaikaa haikaileville voin kertoa, että pakkasesta kärsivät nekin. Usein ehdin hyvin tuntia aikaisempaan junaan.