Resiina-keskustelu

Tänään illemmalla olin kuvailemassa Helsingin asemalla. Kun tulin jalustan kanssa laiturille, kaksi miestä käveli ohitseni. Toinen tiuskaisi: "Mitä v*ttua sä täällä oikeen kuvailet?!" Vastasin yllättyneenä, että junia. He kuitenkin kävelivät pois ikään kuin ei olisi mitään tapahtunutkaan. Uskon että alkoholilla oli vaikutusta tähänkin asiaan. Aika hölmöä käytöstä aikuiselta mieheltä. Sitten, toinen vähän kivempi juttu, nimittäin kun tulin Sm2 6x97:ssa Hpl-Psl. Samassa eteisessä olevalla konnarilla oli luppoaikaa, ja totesin hänelle, että "alkaa käydä harvinaiseksi nää saneeraamattomat Sm2:det." Hänkin myönsi, että asia on näin. Sitten hän kysyi, että mistä tiesin että juna on saneeraamaton Sm2. Sanoin olevani rautatieharrastaja. Hän kertoi myös että ensi kuussa on tulossa pari uutta Sm5:sta. Vink vink!  ;) ;) Kuvia (ei kuitenkaan tapahtuneista): http://stadilainen.1g.fi/kuvat/Junakuvat/Hki+100118/

Itselleni kävi vähän samanlainen juttu Vammalan asemalla nyt syksyllä.Vanhaa Kuuttilan ratasiltaa oltiin nostamassa rekan kyytiin ja otin kuvan.Eltelin mies joka oli valvomassa työtä tuli sanomaan että miksi kuvaat?Sanoin että kuva tulee omaan käyttöön.Mies kuitenkin kielsi kaiken kuvaamisen.Ihmettelin asiaa.Ja kuvaan ei edes tullut henkilöitä.

Niin. Muutenkin on aika jännä juttu että ihmiset oudoksuvat rautatie- tai junakuvaajia. Mitä ihmeellistä siinä on? Sehän on harrastus, eivätkö he sitä tiedä?

Jaa ettäkö sellainen harrastus, kyllä kyllä ja niin niin. Hullun leima otsaan välittömästi.  ::)

Luulen, että tuollakin äijällä oli ensimmäisenä mielessä "toi kuvaa mua". Joidenkin maailma vaan kaatuu siihen. Ei kannata noteerata, saati välittää moisista tapauksista. Avoimilla paikoilla saat kyllä kuvata kaikkea ihan rauhassa...

Totta, niin saakin, mutta ajattelin nyt tämän tänne laittaa toisen havainnon kanssa.  :)

Kaikkea ne puhuu...

Aivan, tuntuu siltä että lintubongausta/kuvaamista tai maisemakuvausta pidetään hyvin normaalina ja ehkä jopa arvostettuna harrastuksena. Mutta jos kuvaat junia/lentokoneita/laivoja/linja-autoja/paloautoja niin katsotaan vähä enemmän kieroon.

Tästä on muutama esimerkki ihan lähihistoriasta. Toissa viikolla tallustelin Pispalassa radan vartta kamera olalla. Vastaan tuli vanhempi nainen koiran kanssa joka alotti heti puhumaan komeista lumihuurteisista puista. Oletti ilmeisesti että olen juurikin niitä pakkaskuuran peittämiä puita kuvailemassa. Sitten kun sain puheenvuoron ja kerroin että ajattelin saada napattua talvisia junakuvia niin naisen ilme muuttui ihmetteleväksi ja naisen puheentulvakin tuntui loppuvan seinään.

Eräs sukulaiseni on innokas luontokuvaaja ja hänen kanssa tulee välillä leikkimielisesti väiteltyä että kummalla on ollut paremmat kuvauskohteet. Kerran junakuvista hän möläytti että samat junathan tossa rullaa edes takas. Vastavetona oli hyvä sanoa että vaikka jonkinlaista ilmastonmuutosta on ilmassa niin suomen lintukannassa tuskin on yhtä paljon muutoksia kuin junaliikenteessä. 

Jos ei itse ole kiinnostunut, niin eihän sitä ymmärrä muiden kiinnostusta.

Luonnon laki. Ihminen on oletuksena kiinnostunut vain omasta itsestään ja selviytymisestään. :)

Lisään vielä off-topic -viestini perään koko Suomea yhdistävän kirjoituksen omista kokemuksistani harrastuksen kummastelusta.

Itse asiassa kuvaaminen herättää harrastusmuodoista kaikken vähiten ihmetystä kanssaihmisissä. Joskus tosin esim. tasoristeyksen kansoituttua rautatiekulkuneuvoa kuvaavista henkilöistä, ihmetys voi olla melkoinen. Ihmetys on vielä suurempi, jos porukkaa fiilistelee tasoristeystä ilman valokuvauskalustoa.

Erilaista rautatiearkeologista kenttätutkimusta harrastaessa ihmetystä ja pahennusta saa hyvin helposti aikaan. Muutaman kerran on tullut jäljitettyä purettua ratalinjaa siten, että on päätynyt peruuttelemaan tai vääntämään u-käännöstä ihmisten yksityispihoilla. Näissä tilanteissa tosin olen pitänyt korrektina kertoa mahdollisesti pihalla haulikkoaan hivelevälle isännälle, millä aikeilla olen. Evon metsärautatien jäänteitä metsästäessäni viime syksynä, saimme harrastustoverini kanssa erään tilan vanhalta isännältä jopa henkilökohtaisen opastuksen alueen rautatiehistoriaan.

Minullakin on kokemuksia Eltelin jurottaja-arskoista. Luulevat kai että voivat sulkea julkisen alueen omaksi yksityiseksi työpaikakseen jossa voivat määrätä toisten tekemisiä. Ja luulevat liikoja itsestään sikäli ikäänkuin kuvaajat olisivat kuvaamassa heitä henkilökohtaisesti, sen sijaan että kuvaisivat heidän työtään.

En itsekään varsinaisesti viihdy kameroiden edessä, mutta ymmärrän silti että aina kun lähden ulos kotoa, muilla on oikeus nähdä minut, livenä tai kameran läpi. Kamerakammo ei anna oikeutta olla ääliö.

Itse muistan kesältä 1993 Haapamäeltä sellaisen, kun tehtiin Kassilan Matin leffaa Kaikki Pelissä ja siellä sitten pyöri enemmän ja vähemmän tuotannon jengiä, niin Puotilan Jukka kiersi tallia ja mä säädin jotain 1082:n keulalla. Puotila kysyi multa: "Tietävätkö sun kaverisi tästä harrastuksesta?" selvästi naureskellen. Koska kysymys oli niin ivallinen ja henkilökohtainen, jouduin vuodeksi terapiaan.