Resiina-keskustelu

”Kaikenlaista sitä on tullut junassa nähtyä, mutta ei tällaista”

VR:n mukaan syy oven auki olemiselle johtui ilkivallasta. Anton Matrosov todisti hurjaa näkyä kotimatkallaan VR:n Z-junassa Lahden ja Kouvolan välillä. Yhden vaunun ovi ammotti auki sepposen selällään junan kiitäessä raiteilla kohti päätepysäkkiä.

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/267b8609-ae6d-411d-a6eb-e66c39e470e9

Joskus vuosikymmeniä sitten kävi niin, että miespuoleinen seniorikansalainen lähti yöllä ilmeisesti vessaa etsimään, no niinhän siinä kävi että hän avasi vahingossa väärän oven. Hänen löytämisensa radan varrelta oli suuritöinen operaatio.

Muistan kuinka VR mainosti kehittävänsä itsepalvelua matkatavaroiden käsittelyssä - huomiotta jäi, että itse holehdit tavaroistasi, ei enää apua ole saatavilla.

Niin tässäkin, itse leimaat matkasi. Kondyktööriä et enää tapaa matkallasi. Keneltä pyydät apua poikkeustapauksissa tai onnettomuuksissa. Eiköhän tässäkin liene henkilökunnan vähentämisestä junissa matkustajien hyvinvoinnin kustannuksella.

Eli konnari on heitetty ulos avoimesta junasta, muuten en lausettasi ymmärrä.

Artikkelista ei käy ilmi onko kukaan matkustajistakaan tehnyt asialle mitään. Siellä Sm4-junassa on kuitenkin hätäpuhelimet sitä varten, että voi soittaa kuskille.

Eihän tuo ole Sm4-kaluston kyydistä edes kuvattu.

Kaikissa Kotka-Kouvola-Lahti ja Kouvola-Lahti-Kouvola lähijunissa (O-junat, Sm2) on aina konduktööri mukana. Kuitenkaan matkan aikana hän ei käy tarkastamassa lippuja. Sitä, mikä tähän on syynä, kuka tietää, mutta vahva epäillys liittyynee konduktöörien toimenkuvan muutoksiin. Konduktöörin huomioita ei helposti saa, edes ohjaamon ovea koputtamalla, riippuen kumman pään ohjaamossa konnari on.

Onko tilanne muuttunut lähiaikoina? En ole kartalla nykytilanteesta, mutta ainakaan syksyinä 2021 ja 2022 kun ajoin tuon alueen lähijunia, ei ollut läheskään kaikissa Kotkan junissa konduktööriä.

Olen jo aiemminkin kritisoinut nykymallin järjettömyyttä ja kritisoin edelleen. Allekirjoittaneelle ei ole vieläkään täysin selvinnyt, mikä näiden tyhjäntoimittajien varsinainen toimenkuva nykyään mahtaa olla, kun eivät myy lippuja, eivät nähtävästi (ainakaan HSL-alueen ulkopuolella) kovin aktiivisesti edes tarkasta niitä ja muunkin asiakaspalvelun osalta koko touhu on vähän niin ja näin. Mahdollisiin järjestyshäiriöihin puuttumiseenkin soveltuisivat paremmin ihan oikeat järjestyksenvalvojat. Vaikka konduktöörit tarkastaisivatkin lippuja, niin keinot puuttua liputtomuuteen ovat aika rajalliset, koska juridisesti hyvin kyseenalaiselta valvontamaksulta voi välttyä yksinkertaisesti antamatta henkilötietojaan ja tässä tapauksessa VR:n henkilökunta voi ainoastaan pyytää matkustajaa poistumaan seuraavalla asemalla. Lainsäädännön puitteissa matkustajalla ei ole mitään velvollisuutta henkilöllisyyden todistamiseen, vaikka VR:n matkustusehdot ja uhkaavalla sävyllä junissa toistetut automaattikuulutukset sellaista täysin valheellisesti antavatkin ymmärtää. HSL:n matkalipuntarkastajat ovat asia erikseen, mutta sellaisia ei ole ollut edes teoriassa mahdollista nähdä Keravan pohjoispuolella ja Siuntion länsipuolella vuoden 2020 jälkeen. Juuri tämä lipunmyyntipalvelujen supistaminen kustannussäästöjen nimissä sekä samaan aikaan tietoisesti valittu rangaistusmaksuilla uhkailu on se, mikä allekirjoittanutta eniten närästää.

Käsittääkseni suurin osa nykyisistä lähiliikennekonduktööreistä on käynyt vain muutaman viikon pikakurssin eli myöskään aiemmin konduktöörin ammatissa itsestäänselvyytenä olleita vaihtotyöpätevyyksiä tai edes juuri mitään muutakaan tietämystä kaluston suhteen kyseisellä ammattiryhmällä ei enää ole. Tämä ei sinänsä ole työntekijöiden vika, vaan vastuuhenkilöt löytyvät ylemmiltä portailta.

Tässä otsikon tapauksessahan kyseessä oli Eil-kalustolla ajettava vuoro, jossa edelleen on pakko olla konduktööri ihan jo pelkästään ovilukituksen takia, joiden ohjaus ei veturista käsin onnistu. Eli henkilökuntaa on kyllä junassa ollut, mutta ilmeisesti sitten ao. henkilöä asia ei ole juurikaan jaksanut kiinnostaa, jos on painettu menemään 140 km/h ovet auki.

Vaikka en millään tavalla haluakaan puolustella tällaista hälläväliä-asennetta, niin pitää kuitenkin muistaa, että Suomen rautateillä kyettiin liikennöimään lähemmäs 140 vuotta ns. avointen ovien periaatteella. Sinisiin vaunuihin sähköinen keskuslukitus saatiin vasta vuosituhannen vaihteen kieppeillä ja puuvaunuissa sellaista ei koskaan ollutkaan. Moottorijunissa ja IC- sekä keskustelun kohteena olevissa Eil-vaunuissa ovilukitus sentään oli jo valmistumishetkestä asti.

Sinisissä pikajunavaunissa oli aina joku ovi auki pitkälle 2000-lukua. Ei niistä kukaan tippunut ulos ellei väkisin mennyt hyppäämään.

Täsmennys: ei onnistu Sr1-veturista. Kakkonen tai kolmonen keulalle niin johan toimii ovien ohjaus, ja kuljettaja onkin se joka lukitukset vapauttaa asemilla.

Kiitos täsmennyksestä, tämä oli allekirjoittaneelle uutta tietoa. Usein kyseisissä junavuoroissa on vetokalustona Sr1, mutta jos veturiksi sattuu osumaan Sr2/3, niin onko ovien lukitseminen ja avaaminen tällöin siis täysin veturinkuljettajan vastuulla? Omien havaintojen perusteella näissä vuoroissa kuitenkin on veturityypistä riippumatta aina mukana Eilf-vaunun kopissa päivystävä konduktööri, mutta en nyt uskalla 100 prosentin varmuudella tästä alkaa väittelemään, koska omat havainnot ovat melko rajallisia.

Kaikissa veturivetoisissa junissa on aina konduktööri, ja hän lukitsee ovet joka asemalla.

Myös vaunun lukitus on aiheuttanut matkustajan kuoleman.
Ainakin yhdessä tapauksessa viime tipassa junaan yrittänyt on jäänyt lukitun oven taa ja pudonnut kohtalokkain seurauksin.
Varmaankin sinisten vaunujen lukitusta edisti tapaus jossa vauhdissa ulos hypännyt poika kuoli törmättyään pylvääseen.

-Wanhaan aikaan käytiin usein saattamassa reissuun lähtijä ihan vaunun sisälle asti, näin teki meikäläisen faijakin kun lähdimme mutsin kanssa kesäksi Kauvatsalle, joskus kävi niin, että hän poistui junasta vasta kun se oli jo liikkeellä, kiirehän siinä tuli, ja vauhdissa hän joutui laiturille hyppäämään.

-Oli myös aivan yleistä että vaunujen portailla oli ihmisiä roikkumassa vaikka juna oli vielä liikkeellä, ja henkilöitä hyppeli sitten laiturille ennen kuin juna oli edes pysähtynyt. Taisi joskus joku mennä nenälleenkin. Eikä asiasta tullut wanhaan aikaan edes sen kummempaa sanomista.

-Ehkä oli myös niin, että takavuosina ihmiset olivat enemmän itse vastuussa tekemisistään. Nythän vastaavasta tapauksesta haukuttaisiin samantein VR ”pataluhaksi” ja vaadittaisiin päälle vielä suuret (nenäluu murtunut) korvaukset. Syynä se että missään ei mainita, että liikkuvasta junasta ei saa poistua. Tämä siis jos vaunujen ovien lukitus ei jostain syystä toimi, esim. yllä olevan kaltaisessa tapauksessa.

-Vertaa tilanteeseen Jenkeissä jossa rouva vaati korvauksia mikroon kuolleesta kissastaan, missään kun ei kerrottu, että kissaa ei saa kuivata mikrossa. Toinen tapaus missä vaadittiin korvauksia oli se, että herra laittoi vakionopeussäätimen päälle (cruise control) matkailuautossaan ja lähti takatilaan keittämään kahvia. Lepikkoonhan siinä mentiin. Nämä: totta vai tarua?  

1970-luvulla känniset pellet tekivät rohkeuskokeita, vaihtoivat vaunua ulkokautta ja täydessä vauhdissa.

Taisi olla 70-luvun alkupuolella. "Puupaikku" tulossa Järvenpäähän Hesasta, juna alkoi hiljentelemään vauhtia, pari kaveria huomasi kotimatkansa lyhenevän huomattavasti, jos hieman oikaisisivat, ovi auki raiteiden välinen aita sopivalla korkeudella, siitä ponnistaen olisi pian - raidetta yksi porhaltavan (95 km/h) lätän (Ri-Prv) keulakoristeena.