Resiina-keskustelu

(https://imagizer.imageshack.com/v2/xq70/922/H8sRHh.jpg)
(https://imagizer.imageshack.com/v2/xq70/923/Vo0r4T.jpg)

Hkk-vaunu on ensimmäinen todellinen uuden ajan vaunu. Se suunniteltiin 20 tonnin akselipainolle ja vaunun suurin sallittu nopeus on sata kilometriä tunnissa. Kokonaan hitsatussa aluskehyksessä oli UIC-standardin mukaiset pyöräkertojen ripustukset.

Minulla on hyvin henkilökohtainen suhde Hkk-vaunuihin. Vaunutyyppi ei ollut ensimmäinen vaan toinen, josta ryppyotsaisen tosissani rakensin kaksi pienoismallia. Ensimmäinen koskaan rakentamani malli oli Gbk — tosin isäni auttoi sen rakentamisessa.

Vuosi oli 1976. Minut oli hyväksytty Pienoisrautatiekerho ry:n jäseneksi edellisenä vuonna. Lähtökohtana Pienoisrautatiekerhossa oli se, että siellä rakennetaan suomalaisia malleja. Siihen myös opin.

Nyt oli tulossa juhlanäyttely. Yhdistys täytti 25 vuotta ja juhlallisuuksia varten Helsingin rautatieaseman kellarissa sijaitsevalle kerhoradalle koottiin mahdollisimman paljon jäsenten rakentamaa suomalaista kalustoa.

Päätin osallistua. Rakensin lennokkivanerista ja mäntyrimoista kaksi Hkk-vaunua. Tolppien asentamista varten leikkasin ohuesta pellistä suikaleen, johon pakotettiin pullistumia jigin avulla messinkiputkesta katkaistujen tolppien asentamista varten.
Ohuin Askartelukeskuksesta saatavilla oleva putki oli vahvuudeltaan kaksi millimetriä — kaksi kertaa liian paksu H0-mittakaavan tolpaksi. Se kelpasi minulle, kun muutakaan ei ollut enkä ymmärtänyt kyseenalaistaa putken liiallista vahvuutta. Peltisuikaleet liimattiin vaunun sivuille ja tolpat peltiin pakotettuihin lenkkeihin.

Toiseen vaunuun mallasin teleskooppipylväiden ohennukset millin teräslangasta. Ne pujotettiin tolppiin.
Vaunun puskimet ja ripustukset olivat kerholta saatavia pronssivaluja — viikkorahoilla elävän teinin budjettiin suhteutettuna hirmuisen kalliita. Isäni paheksui näin kalliiden osien hankintaa. En älynnyt sitä, että pronssista valetut ripustukset eivät olleet UIC-tyyppiä, vaan ne olivat 1920-luvulta peräisin olevaa mallia — niitä, joita käytettiin Gb- ja Hdk-vaunuissa. Ripustus kuin ripustus, ajattelin.

Maalasin vaunun oikealla Ferrex-maalilla. Sitä sattui olemaan isäni pajalla.

Parasta oli kuitenkin se, että sain mallini juhlanäyttelyyn samaan junaan gurujen rakentamien pienoismallien joukkoon. Voin vieläkin bongata Suvannon asemalta otetuista kuvista kaksi Hkk-vaunuani. Mallit ovat yhä tallessa, vaikka en niitä enää julkisesti esittelekään.

Takaisin 2000-luvulle
Mietin pitkään Hkk-vaunun kokoonpanoajatusta — erityisesti pylväitä ja niiden asennusta. Jos keksisin hyvän keinon, niin sama asennustapa sopisi lukuisiin erilaisiin tolppavaunuihin.
Mielestäni paras oivallukseni on pylväiden kiinnitysmekanismia ja laukaisulaitteita jäljittelevä ratkaisu. Se on toteuttu jo Hk-vaunussa ja nyt Hkk-vaunussa — ja vähän muissakin. Aika helppo.

Toinen oivallus on Hkk-vaunun pääty, joka kootaan kokonaan valmiiksi jigissä. (Juttu jatkuu kuvien jälkeen).

(https://imagizer.imageshack.com/v2/xq70/923/imbklt.jpg)
(https://imagizer.imageshack.com/v2/xq70/923/hSWIJP.jpg)


Ensin Hk — sitten Hkk
Ensimmäisessä teleskooppipylväillä varustetussa Hk-vaunussa oli uutta ja vanhaa, mutta Hkk on kokonaan uuden ajan tuotos. Vaunussa on UIC-ripustus ja se on suunniteltu 20 tonnin akselipainolle. Lisäksi vaunun suurin sallittu nopeus on sata kilometriä tunnissa.

Ensimmäiset Hk-vaunujen aluskehykset koottiin vielä niittaamalla, mutta Hkk-vaunujen aluskehykset rakennettiin kokonaan hitsaamalla. Hitsaaminen vakuutti suomalaiset vaununrakennusinsinöörit lopullisesti vasta vuonna 1962. Tosin hitsaamalla oli rakennuttu kokeilumielessä Hdk-vaunuja jo 1930-luvulla.

Hkk-vaunuja rakennettiin yhteensä 3089 kappaletta vuosien 1962 ja 1969 välisenä aikana. Vaunu suunniteltiin erityisesti puunjalostusteollisuuden tarpeita varten.

Hk-vaunussa oli umpinainen irrotettava pääty, mutta Hkk-vaunussa ei ollut perinteisiä päätyjä lainkaan. Pääty muodostuu neljästä päätytuppeloihin asennettavasta H-palkista, joita yhdistää palkkien yläpäästä kolmesta laudasta koottu levy, jotka voi liikutella pystysuunnassa. Myöhemmin laudoista koottu levyä korvattiin vanerista valmistetulla levyllä. Alareunassa on peltilevy, joka kääntyy ylimenosillaksi, kun vaunuja kuormataan päädystä.

Päätypalkit on helppo irrottaa, kun vaunua kuormataan päädystä.

Vaunu on ensimmäinen tolppavaunu, jossa ei ole sivulaitaa. Sivulaidoille ei ollut enää tarvetta, koska irtotavaran kuljettaminen avonaisilla yleisvaunuilla oli loppumassa.

Vaunussa on teleskooppipylväät ja pylväiden laukaisulaitteet samaan tapaan kuin Hk-vaunuissa.
Vuosina 1962–1966 valmistuneet Hkk-vaunut numeroitiin sarjaan 110001—113250 ja vuosina 1968—1969 valmistuneet vaunut sarjaan 113251—114050.

Vaunujen väritys oli tavaravaunun vihreä aina vuoteen 1971 saakka, jonka jälkeen tavaravaunujen väriksi vakiintui ruskea. Lattialankutus oli suolakyllästeellä käsitelty ja maalaamaton. Tosin joidenkin vaunuyksilöiden lattiat oli ilmeisesti maalattu tavaravaunun vihreällä.

Vuodesta 1970 alkaen Hkk-vaunuja ryhdyttiin pidentämään. Vaunut katkaistiin keskeltä ja niitä pidennettiin kaksi metriä. Yhteensä 2975 Hkk-vaunua muutettiin Hkb-sarjaan. Tarkoittaako tämä sitä, että Hkk-vaunut eivät ehtineet esiintyä ruskeina?

(https://imagizer.imageshack.com/v2/xq70/922/mThXHN.jpg)
(https://imagizer.imageshack.com/v2/xq70/922/uMGj6k.jpg)
(https://imagizer.imageshack.com/v2/xq70/924/7VxOCW.jpg)