Resiina-keskustelu

Kamerani Nikon Coolpix S4 on pokkariksi laadukas ja tekee melko hyvää jälkeä, mutta on vain pokkari. (Kaikkine etuineen myös.) Piirtoterävyys on tyydyttävä, mutta vallankin käsiteltäessä kuvia tummilla alueilla, huomaa, miten - minun ymmärtääkseni - heikko on kameran erottelukyky; esiin tulee jotenkin rosoinen väripinta, josta sävyt ja yksityiskohdat erottuvat kovin karkeasti eivätkä ne muodosta tasaisia pintoja.
Jos minulla joskus on varaa hankkia järjestelmäkamera (ehkä juuri Nikon), mikä malli olisi kaikkein kalleimpiin pitäytymättä tässä suhteessa kunnollinen? Riippuuko asia sitä paitsi enemmän objektiivista kuin rungosta?
Ja, muuten, onko missään pikselikamerassa lankalaukaisumahdollisuutta, joka oli miltei missä tahansa filmikamerassa ennen aikaan? Tätä etua kaipaa etenkin, kun liikkuvaan tai levottomaan kohteeseen ei riitä pelkkä itselaukaisin. 

Pokkarit tuottavat pääasiassa JPEG-kuvia, jotka pakataan jo kamerassa. JPEG-pakkaus on kuitenkin häviöllinen pakkausmuoto eli pakattaessa kuvasta poistetaan informaatiota. Tämän takia JPEG-kuvien jälkikäsittelymahdollisuudet ovat melko huonot.

Sen sijaan järjestelmäkameroilla (sekä joillakin pokkareilla) on mahdollista ottaa raakakuvia (RAW), joka puolestaan on häviötön tallennusmuoto. Raakakuvia ei käsitellä kamerassa, vaan kuva tallentuu sellaisenaan ja sitä voi (ja täytyykin) vapaasti säätää kuvankäsittelyohjelmassa. Käsittelyn jälkeen raakakuvankin voi tallentaa JPEG-muotoon vaikkapa netissä julkaisua varten.

Nikoneista kannattaa tutustua ainakin D3000:een, josta olen kuullut paljon positiivista palautetta eikä hintakaan ole paha.

Saattaapi olla kysymys myös siitä, että kuvankäsittelyohjelmasi käyttää 24-bitin eli 8-bit/väri esitysmuotoa, ks. esim. http://www.normankoren.com/makingfineprints.html#Why48 (kappale "Why you need a 48-bit color/16-bit B&W image editor", jos linkki ei vienyt suoraan sinne).

Mahdolliset välitalletukset pitää tietenkin myös tehdä häviöttömässä formaatissa 48-bitin resoluutiolla; vasta valmis kuva talletaan jpeg-muodossa. Tavallisin häviötön talletusformaatti lienee (pakattu tai pakkaamaton) TIFF. TIFF voi vaan olla melkein mitä tahansa ("Thousands of Incompatible File Formats" ;D), joten ei sitäkään voi ihan ajattelematta käyttää.

Kiitos vinkistä, jonka otan huomioon heti, kun varat riittävät.
Tiesin JPEGin tosin häviölliseksi tallennusmuodoksi, mutta en mitään siitä, mitä kaikkea se käytännössä merkitsee. Optiikka ei siis ole kysymäni asian perustekijä? Paljon on opittava, kun kuvaamisessa edetään - mutta tähän asti on menty eteen päin :)

Käytössäni on ilmainen GIMP 2.6 enkä ole selvillä sen esitysmuodosta. Tiedän kuvantallennus- ja käsittelytermeistä yms. yleensäkin vielä perin vähän. Mutta perehdyn kotiin päästyäni linkkiin, josta kiitos. (Tätä konversaatiota kurssilla ei ole aikaa harrastaa enempää...  :-\)

Nykydigikamerat ovat niin herkkiä, että noin puolet saapuvista valon fotoneista havaitaan.  Kun pikselit ovat pienentyneet, hämärissä olosuhteissa tai kuvan tummissa osissa niitä fotoneita ei saavu kovinkaan monta enää yhden pikselin alueelle.

Fotonit eivät saavu tasaisin väliajoin vaan tilastollsesti vaihdellen, vähän niin kuin matkustajat asemalle, välillä tiheämmin, välillä harvemmin.  Jos fotonien kokonaismäärä on pieni, vaihtelu vierekkäisten pikseleiden välillä tulee näkyväksi.  Tämä on tyypillinen syy siihen, miksi pokkarikamerat tuottavat kuvaamasi kaltaista jälkeä.  Sen lisäksi toki kohinanvaimennusalgoritmit ja JPEG-pakkaus vielä heikentävät tulosta.

Ainoa lääke tähän on huolehtia siitä, että fotoneita kerätään enemmän.  Pokkarikameralla tämä tarkoittaa pienintä mahdollista herkkyyasetusta ja pitkää valotusaikaa.  Tai sitten siirtymistä järjestelmäkameraan, jossa on suurempi kenno.

Jos verrataan halvimpia järjestelmäkameroita tyypilliseen pokkariin, yhden pikselin pinta-ala on noin 16-kertainen!  Se vaikuttaa kohinaan hyvin merkittävästi.  Eli ostamalla minkä tahansa järjestelmäkameran, parannat kuvan laatua olennaisesti, erityisesti hämärissä olosuhteissa ja/tai kuvan varjokohdissa.  

Järjestelmäkameroillakin on eroja, mutta ne ovat paljon pienempiä, ja niistä joutuu maksamaan paljon.  Kunhan kuvaat RAW-kuvia ja käsittelet niitä hyvällä ohjelmalla (esim. DxO Pro), saat erinomaisia tuloksia.

Olen joutunut perehtymään kaikkeen tähän tähtivalokuvauksessa, jossa pyritään hyödyntämään jokikinen saapuva fotoni.  Silti yhden kuvan kokonaisvalotusaika on parin tunnin luokkaa!

Lankalaukaisinkysymykseesi ei tainnut vielä kukaan vastata: Kyllä, kaikissa (ainakin lähes, ihan halvimmista räpsyitä en tiedä) on lankalaukaisinmahdollisuus. Sähköinen sellainen, tuskin sitä vanhaa mekaanista enää mihinkään digikameraan saa sopimaan.

Jos haluaa mahdollisimman tarkoin minimoida laukaisun aiheuttaman tärinän ja siis epäterävyyden, kannattaa käyttää myös peilin lukitusta. Varsinkin lähikuvissa ja toisaalta pitkällä telellä peilin aiheuttamilla tärähdyksillä on yllättävänkin suuri vaikutus.

Jos budjetti on tiukoilla - ja kenelläpä ei olisi ehkä Nalle Wahlroosia ja Paul Allenia lukuunottamatta - yksi hyvä vaihtoehto on käytetty järkkärirunko. Sellainen kannttaa mieluummin hankkia jostain luotettavasta kaupasta (Rajala esim. vaikka kallis onkin) kuin satunnaiselta nettikauppiaalta. Nikoneista en mitään tiedä, mutta tänä päivänä esim. Canonin EOS30D:ta saa jopa naurettavan halvalla. Ja on se sentään ihan eri luokkaa kamera johonkin EOS1000D:hen verrattuna. Lasitavaraan kannattaa panostaa. Halvan optiikan laatu kalliihkossa rungossa alkaa potuttaa varsin nopeasti. Puhun kokemuksesta, joka on tullut kalliiksi!

GIMPin skriptitarjontaan kannattaa tutustua. Gimp.orgista löytyy erinomaisia säätämistä helpottavia ja nopeuttavia apulaisia ja asennus on äärettömän helppoa: imuroi ja kopioi Gimpin scripts-hakemistoon.

Otaksuinkin, että nykyjärkkäreissä on lankalaukaisin - ja että se on sähköinen. Arvokas lisälaite, jota mikään kamerakehitys ei ole tehnyt tarpeettomaksi. (Parissa tunnissa ei muuten tähtikään pysyne paikoillaan...)
Täytyy ottaa lukuun myös käytetyn kameran mahdollisuus, kun sen taloudellinen hyöty varmasti on suuri.

GIMP Biblekin on vielä hankkimatta, ja taito vain kokeilemalla pikku hiljaa lisääntynyt. Kurssien jälkeen saattaa aikaa ulkomaankilelläkin opetteluun löytyä.
Googlesta saattaisi selvitä, onko GIMP 24 vai 48 bitin esitysmuotoinen, muualla en tietoa näe.
("Why you need a 48-bit color..." oli edessä heti linkin auettua.)

Kuvieni tallennusmuodosta tiedän vain, että koneeni Omat kuvat-kansion kaikki kuvat ovat JPEG:ejä. Mutta ottaako PC:ni esim. jonkin järkkärin kuvat muun muotoisina ja Coolpixin tuollaisina, koska se tekee juuri niitä, sitä en tiedä. Coolpixin mukana seurasi aikanaan PictureProject-kuvantallennusohjelma, jonka oikullisena, hitaana ja raskaana sittemmin hylkäsin. Kameroiden mukana saataneen kuitenkin vastaava softa, jos nykyiset tallennustoimintoni eivät riitä?

Optiikkaa pidetään tärkeämpänä kuin runkoa, vaikka alkuperäisen kyseen kannalta merkitsee runko. Mutta jos tahtoo pärjätä yhdellä hyvällä putkella kaikkialla, saa varautua maksamaan 600-800,- (18-200) ... Siis käytetty?

Osaan pakottaa kamerani pienimpään herkkyyteen vain säätämällä ASA 50:een ja siten saada "matkustajia vaunuun". Mutta muistaako sitä edes hyvällä valolla? AUTO on niin helppo.

Nyt alkaa asia saada kuitenkin suunnan, ja tiedän, mitä on otettava huomioon, kun ehkä saan tilaisuuden kuvausmahdollisuuksieni parantamiseen. Jo se, että järkkäri yleensä on oleellinen parannus, on tärkeä suuntaviitta. Tämmöiseksi Sherwoodin metsäksi kenttää epäilinkin.

Kiitän herroja neuvoista.

(Seuraava hankintani lienee kuitenkin skanneri, vaikka negasadossani vuosikymmeniltä ei juuri junakuvia ole.)

Eipä pysy ei, pistemäisiä tähtiä kuvaavat käyttävät moottoroitua alustaa.- mutta tämä on ulkona minun tietämyksestäni.
24, valitettavasti toistaiseksi. Kolmosversioon on taas lupailtu vaikka mitä, mutta nähtäväksi jää.
Itse asiassa ihan jokainen kamera ottaa raw-kuvia. Kas kun se raw on justiinsa se, mikä kennolta muistia kohti lähtee. Pokkarit eivät vain yleensä tallenna sitä, vaan lennossa käsittelevät kuvan tavalla, jolla olettavat sinun sen haluavan käsitellä. Rawin ja jpegin ero onkin karkeasti sama  filmimaailmaan verrattuna kuin valokuvalabran ja itse pimiössä valmistetun.

Ainakin Nikonin ja Canonin mukana tulee vähintään perussofta raw-kuvien käsittelyyn ja talletukseen jpeg/tiff-formaatissa. Nikonienin softaa en tunne, Canonin kelpaa paremman puutteessa. Ufraw+GIMP-yhdistelmä on minulla täåhän asti toiminut paremmin kuin Canonin DPP - toki paljolti siksikin, että DPP:n takia pitäisi bootata Windowsiin :)

Jos tuo on hintahaarukkasi, käytetty. En tiedä tarpeistasi, mutta hyvälaatuinen lahjakulma-zoom Canoniin maksaa 600-1600 ja lyhyt tele (200 milliin asti) 1000-2500 euroa.
Ei AUTOssa sinänsä mitään vikaa ole. Ainakin se helpottaa kun on pikkuisen kiire. Joka tapauksessa varsin pieni osa kuvista on lopulta edelleenkäsittelyn arvoisia. Eikä automatiikkaa ole mitään syytä väheksyä järkkäreidenkään kanssa, varsinkin kun nykyjärkkäreiden automatiikka toimii melkoisen hyvin. Itse kuvaan melkein aina valitsemalla ISOn ja aukon käsin ja antamalla kameran valita valotusajan. Automaattitarkennusta käytän 99,8% ajasta. Vaikkei automatiikka kuulemma junakuvaajilla olekaan muodissa :)
Tietenkin pitää vielä saada muistuttaa, ettei se kamera yksin kuvaa tee, kuvaajan pitää osata sitä käyttää... Mutta aiemmista kirjoitteluistasi päätellen tämän kyllä tiedätkin.

Moottoroitu jalusta "nollaa" Maan pyörimisen, mutta se onkin aivan eri juttu saada se pysymään tahdissa ja tarkasti oikeaan suuntaan...
Auto ISO toimii yleensä aika hyvin tässä suhteessa.  Ja jos valoa on vähän, yleensä valotusaika kasvaa liian suureksi joko käsivaralle tai kohteen liikkumiselle.  Joten järkkäri on käytännössä ainoa toimiva vaihtoehto.  Nykyjärkkäreillä saa siedettävää kuvaa jopa ISO 6400:lla.

Nyrkkisääntö on että pokkarin ISO 100 vastaa kohinaltaan saman sukupolven järkkärin ISO 400:aa.  Jos ostat muutaman vuoden tuoreemman järkkärimallin, tulee 1-2 pykälää lisää.  Käytännössä nykyjärkkäreillä ei kannata juurikaan epäröidä ISO 800:n käyttämistä, koska se ei oikeastaan näy kuvissa.

Oikea valotus on toki tärkeä kaikilla kameroilla, ettei tarvitse kaivaa niistä varjoista lisä yksityiskohtia (ja kohinaa).

Kiitos taas kummallekin Pertille. Hiljaa ymmärrys kasvaa, mutta ei sentään vähene.

Vanha sääntö on, ettei viulu soita mitään, mutta että hyvällä viululla vasta saa kunnon äänen, joten luulen pian tarvitsevani sen "paremman viulun". En ole parhaita soittajia, mutta huomaan alkavan tarpeen.

Ongelmakohta on kameran kortille tallentaman aiheen lataamisessa kokoelmiin. Jos pokkari tekeekin RAW:ta, on kortilta PC:lle lataamani kuva silti JPEG, kai kun se muistikortilla on sitä. Jännittää, miten lataamistuloksen käy jollakin muulla kameralla. Haluan vasta saada häviöttömän kuvatallenteen myöhempää käsittelyä varten.

Tietsikkatermistöön vain hiukan pintaa alemma sukeltaneena Ufraw + GIMP-yhdistelmä kiinnostavana on kumminkin minulle hämärä.

Toivottavasti GIMP:in 24-bittisyydestä ei ole suurta vahinkoa (etsin sitä tietoa Googlesta, vaan en nähnyt missään), sillä vaikka olen Photoshopilla harjoitellut, pidän edellisestä - jo sen ilmaisuuden takia.

Nikonin 18-200 - en muista, minkä mallista - objektiivia mainostetaan alle 700,-:n hintaisena. Mutta eikö sellainen ehkä riitä edes harrastajakäyttöön, vaikka tarpeeni ja vaatimukseni vain vähitellen kasvavat?

Hyvä näin päin. Joku alkaa tuhansien vehkeillä, vaikkei osaa kuvata. Caj Bremerillä on ollut vain viisi kameraa, sanoi.

Niinhän se on: pokkarisi yrittää arvata kameralle antamiesi vihjeiden perusteella millaiseksi käsiteltynä kuvasi haluat ja muokkaa ja pakkaa sen sitten sellaiseksi kortille, RAW-kuvan pokkari sitten heittää bittitaivaaseen. Tälle on kaksi ilmeistä syytä: RAW-kuva vie paljon enemmän tilaa kuin pakattu jpeg ja RAW-kuvan katselu ei välttämättä pertti-perusjätkältä onnistu tuosta vaan, se kun tarvitsee kameramallikohtaisen ohjelman näkyäkseen. Kaikilla valmistajilla on oma RAW-formaattinsa, joillain jopa useita.

GIMP ei osaa käsitellä minkään kameran tuottamaa raakakuvaa - niin kuin ei muuten Photoshopkaan - vaan se tarvitse apuohjelman, jolla RAW muutetaan yleiseen muotoon ja yleensä esikäsitelläänkin (valotus, valkotasapaino...). Ufraw suorituu tästä hyvin ja se toimii GIMPin pluginin tapaan. Photoshopille on Adoben oma "plugin" Camera Raw.

Ehkä riittää, ehkä ei. En tunne po. lasia enkä muutenkaan uskaltaisi arvailla etukäteen saatko sillä haluamasi tasoista jälkeä aikaan.

Ostin ensimmäisen digijärkkärini mukana Canonin 70-300 millisen zoomin, mutta kyllästyin aika nopeasti sen minusta pehmeään piirtoon. Toisaalta olen lukenut netistä paljonkin samaa lasia ylistäviä kirjoituksia. Saattoihan olla, että en vain osannut tai että satuin saamaan maanantaikappaleen. Tai sitten vain mikä yhdelle on riittävän hyvää laatua ei toiselle ole. Ehkä olen liian vaativa omien kuvieni suhteen...

Bremer ei olekaan tavallinen kuolevainen  :P

'tos. Taas viisastuu. Tiedänpä aina enemmän, mitä kaikkea isomman kameran lisäksi tarvitaan. (Pokkarin etu on kyllä siinä, ettei se kiiku aina tiellä.)

CB on esimerkki siitä, miten taito ja välinekoketeria eivät viihdy keskenään. Hän sanoikin, ettei ole ollut koskaan välinehullu. Ja jos on köyhä, kurittaa sekin etsimään ensin taitoa ja siihen välineen.

Oheinen liite näyttää veturin keulan varjon karheuden, josta puhun. Telien pimeimpien osien yksityiskohdat eivät juuri tässä ole aivan värineliöitä, mutta muuttuvat sellaisiksi, jos kohtia vielä kirkastaa. (Punaväri ja taivas ovat liioiteltuja, mutta toisessa versiossa ei hehku niin.)

Kerran vielä voin kelvata jopa RPN:ään...  ;D

Varjojen kohina ei minua tässä niinkään häiritse kuin taivaan: se näyttää aika pahalta. Kuvaa on (minusta) myös terävöitetty turhan rankasti. Terävöintivinkki:
 - tee gimpissä uusi taso (kopioi pohjataso)
 - aja terävöinti uudelle tasolle
 - ota käyttöön kumi ja pyyhi terävöinnin aiheutamat valkoiset hunnut ja vinojen viivojen sahalaidat pois
 - yhdistä tasot (merge down)
Jos löydät gimp-versiollesi skriptin nimeltä "smart sharpening" (tai jotain sinne päin), asenna jä käytä sitä mieluummin kuin unsharp maskia, jälki on paljon parempaa. Silti sitäkin kannatta kyllä käyttää kopioidulla tasolla.

Täytyy kokeilla - jos ymmärsin "kaavan" oikein. Olen tähän asti käyttänyt negatiiviverhotasoja, joiden gauss-sumennuksella positiivitasot ovat terävämpiä. (Tasojen yhdistämistä olen harvoin käyttänyt.)  Pelkästä "terävöi"-komennosta minulla ei hyviä kokemuksia ole.

Käytän kylläisyyden saamiseksi näet kahta positiivitasoa - kirjaa vielä lukematta - ja omatekemää ideaa terävöidä kumpikin negatiiviverhollaan. (Liekö tarpeen?) Toiseen, alempaan negaan, asetan "varjosta"-vaikutuksen, minkä jälkeen käyrillä etsin positiivista otollisimman lopputuloksen. Tämän tuloksen saatan välitallentaa, jolloin tasot yhdistyvät samassa, ja ehkä vielä käsittelen uudelleen yksityiskohtia.

Taivaan osuutta liitekuvassa muuan flickr-kontaktihenkilöni sanoi kiinnostavaksi, joten puolueettomaksi se siis ainakaan ei jätä. Sitä on tahallisesti tummennettu (ei niin hirveästi), minkä jättäisin tekemättä, jos lataisin sen vorgiin. Muutenkin käyttäisin kuvan hillitympää versiota... Ja, taidanpa ladatakin. Voit kertoa, mitä siitä on sanottava. Deevereitä on kuvasivuilla muutenkin, joten olisiko keskustelun jatkaminen siellä sopimatonta?

Harvempi taitaa enää ottaa tuntien valotuksia, siinä vaaditaan jalustoilta jo ihmeitä. Samoin kameran lämpökohinan poistaminen on vaikeaa yms. Ennemminkin kymmeniä/satoja/tuhansia lyhyempiä valotuksia.

Ehkei asia etene nyt enempää, mutta ohessa vielä liite kuvasta sellaisena kuin se kamerasta tuli PC-kokoelmiini. Samoin uudesta GIMP:pauksesta, jossa käytin vain yhtä sumennettua negaverhoa ja yhtä ainoaa positiivia. Kylläisyyttä ei tuo toinen käyttämäni positiivi näytä edes antaneen enempää - tai se ainakaan ei ole ollut tarpeen.

Negaan asetin varjosta-toiminnon ja värikäyrän keskikohtaa alas venyttäen hain positiivista sopivimman tuloksen. Liian kirkkaiksi jääneet punaiset varjon puoleiset kylkitahkot tummensin värikylläisyyssäädön tummennuksella. Teleistä on näkyvissä asiaa ihan toisin kuin alkuperäisessä, mutta keulan ilman eri tointa hiukan vaalenneessa varjossa on rouheutta ja kohinaa, joka tosin ei tässä juuri näy. Mutta taivas on semmoinen kuin tuli ilman mitään eikä minusta mitenkään paha...

Katsotaan sitten, kun joskus on järkkäri ja sen vermeet. Ongelmat ovat joka tapauksessa pienemmät kuin tähtikuvauksessa ja statiivi riittää, jos juna on hiljaa.  :)

Siksipä puhuinkin kokonaisvalotusajasta.  Otan itse tyypillisesti 2-8 minuutin osakuvia, riippuen polttovälistä, käytettävistä suotimista ja valosaasteen määrästä.  Itse asiassa valosaaste on lämpökohinaa pahempi ongelma - kotipihalla kuva ylivalottuu pahimmillaan jo 20 sekunnissa, ilman suotimia, f2, ISO 1600!

Kamerasta tullut kuva on mielestäni paljon parempi.  Se näyttää enemmän siltä kuin veturi luonnossakin, verrattuna siis käsittelemääsi kuvaan.  Terävöityksen tuomat artifaktat sekä voimistettu värikylläisyys tekevät kuvasta 70-luvun kirjapainovärikuvan näköisen.

Mutta itse asiassa kamerastakin tullut kuva on jo liian terävä ja värikylläinen.  Jos kameran asetuksia voi muuttaa, voit saada siitä parempia kuvia (vähemmän terävöintiä, kontrastia ja värikylläisyyttä).  Usein pokkareissa ei voi muuttaa noita asetuksia, joten on elettävä sen kanssa, mitä kamerasta tulee ulos.  Eikä kameran tapa käsitellä kuvia ole paras mahdollinen, varsinkaan jälkikäsittelyä ajatellen.

Mikäli kuvassa ei teleistä yksityiskohtia näy ilman kohtuutonta säätöä voi olla parempi antaa olla. Jos taas haluaa tehdä tutkielman telin rakenteesta niin kannattaa keskittyä niihin myös kuvauksessa.

Kamerasta tullut kuva näyttää kyllä luonnonmukaisemmalta, mutta käsittelemällä kuvaa pyrinkin juuri muun graafisen tuotteen ja valokuvan jonkinlaiseen synteesiin. Junaharrastajissa saattaa moni pitää trendiä arvottomana, mutta minä pidän siitä.

Pokkarini ei salli kummoisia mainittuja säätöjä, ja se epävarma tulevaisuus, jolloin minulla ehkä on digijärkkäri, saattaa muuttaa arvostuksiani johonkin suuntaan mahdollisuuksien lisääntyessä.

Telien rakenne ei ole purettavissa koko koneen kuvasta, enkä keskity niihin erityisesti. Niiden detaljit saavat tulla esiin siinä määrin kuin kameran ja käsittelyn mahdollisuudet sallivat - ja kyllähän ne jotain sallivatkin, mutta olen niiden erottamismahdollisuuksissa jo äärirajoilla.

Vasta parempi kamera johtaa - johonkin.