Resiina-keskustelu

Kaupunkien raitiotiet poislukien Suomessa on ollut ilmeisesti vajaat kymmenkunta sähköistettyä kapearaiderataa, joista useimmat tehdasratoja. Ainakin Lohjan sähkörata on ollut avoinna yleiselle liikenteelle. Jos kellään on tietoa näistä tai muista vastaavista, nimenomaan sähköistetyistä yksityisradoista, tai osaatte neuvoa mistä tietoa löytyy, pyytäisin ystävällisesti kirjaamaan tähän ketjuun.

Sähköratoja on siis ollut ainakin Wikipedian tietojen mukaan seuraavat:
Finlayson (Tampere)
Forssa
Kyröskoski
Lohja (avoinna yleiselle liikenteelle 1912-30)
M. G. Stenius (Helsinki, raitiotieverkon yksityinen jatke, jolla myös sisäistä tavaraliikennettä sähkövedolla)
Mustio (Hj. Linderin perustama samoin kuin Lohjankin?)
Stockfors (Pyhtää)
Åminnefors (ilmeisesti sähkövedon käyttö lakkasi 1928 kun Fiskars-Pohjankuru-rata yhdistettiin tähän(?))

Ensimmäiseksi tulee mieleen miten radat rajataan. Esitettyyn listaan lisäisin ainakin Kymmene AB (Kymin Oy) ja Kemi Oy. Seuraavaksi kysyn kuuluvatko kaivosradat listaan? Sieltä saadaan pitkä lista sähköistettyjä ratoja. Sitten vielä pidempi lista - ja vähemmälle arvostukselle jäänyt - on tiilitehtaiden kuivaamorataverkosto. Minun parhaiten tuntemallani Salpausselän Tiilitehdas Oy:n Nopon tehtaalla oli esimerkiksi noin kilometri sähkörataverkostoa, jolla liikennöi viisi sähkölavettivaunua (moottorivaunuja, jotka kuljettivat työntövaunuja). Jos nämä otetaan mukaan, niin sitten liikutaan jo useissa kymmenissä radoissa.

Hyvä kysymys. Kysymystä muotoillessani en tullut edes ajatelleeksi sellaista asiaa kuin kaivosrata, ja tiilitehtaiden kuivaamoradoista en oikeastaan edes kunnolla tiennyt. Kymi ja Veitsiluoto (Kemi Oy) menivät näköjään ohi silmien, kun ei käyttövoimaa ole erikseen listattu. En aavistanut että vastaus olisi näinkin laaja, vaikka olisihan minun pitänyt tietää, että täällä vaikuttaa alan asiantuntijoita.

Koetetaan sitten rajata. En osaa tähän hätään esittää mitään loogista rajausta, joten poimin muutamia, jotka itseäni syystä tai toisesta kiinnostavat. Erityisesti kuvat kiinnostavat, jos niitä jostain onnistuu löytämään. Jos webistä löytyy valmiina tietoa, saa laittaa linkkejä.

Nopon tiilitehtaan radasta kiinnostaisi tietää lisää.

M. G. Steniuksen radat on käsitelty raitio.orgissa melko hyvin, mutta radalla harjoitettu tavaraliikenne on mainittu vain ohimennen.

Lohjan sähkörata kiinnostaa; ei-raitiotie, jolla on harjoitettu säännöllistä yleistä matkustajaliikennettä. (Oliko muita?) Tästä on joskus ollut webissä pdf-muotoinen historiikki, mutta ilmeisesti ei enää (linkki ei toimi).

Kemi Oy, pohjoisessa, erikoinen raideleveys (900 mm).

Stockforsin rata, erikoinen raideleveys (575 mm), pitkään käytössä 1905-71, mutta kitsaasti tietoa webissä.

Hammarén & Co:n sähkörautatiellä Hämeenkyrössä (Kyröskoski) on myös ollut ilmaista matkustajayhdysliikennettä Siuron ja Ikaalisten laivalinjojen välillä.

Mustion sähköradan veturissa matkustettiin myös: 2 mahtui eteen istumaan ja 2 taakse, aika ohkaisia ihmisiä piti kyllä olla.

Kemi Oy:n sähköradan raideleveys oli muuten erikoinen 1180mm (ei 900mm).

Tässä linkkiä Lohjan sähkörataan:http://www.sci.fi/~torstis/lohja/kirjoit/taide/ratamm.htm

Ilmeisesti ko. radan siirtokuormausasema on edelleenki olemassa Lohjan aseman länsipäädyssä.

Tämä Koskinen on mainio paikallishistorioitsija, mutta erään paikallisen pienviljelijän vaimon(van der Pals) kanssa meni jotenkin sukset ristiin...

Kiitoksia, lueskelin. Ilmeisesti sivuilla mainittu PDF-dokumentti on kadonnut bittiavaruuteen?

Archiven kautta löytyy: http://web.archive.org/web/20040116154341/http://members.surfeu.fi/torstis/pdf/passi.pdf (http://web.archive.org/web/20040116154341/http://members.surfeu.fi/torstis/pdf/passi.pdf)

Kysyvä ei tieltä eksy... itsekin haeskelin samasta paikasta, mutten löytänyt, ilmeisesti eivät hakusanat osuneet kohdilleen. Kiitoksia!

Stockforsin rata kiinnostaa kovasti, mutta aika ja jaksaminen eivät ole vielä sallineet tarkempaa perehtymistä aiheeseen. Jos joku haluaa radan historiaa tutkia, niin suosittelen hankkiutumaan Mikkelin ELKAan (Elinkeinoelämän keskusarkisto), jonne Ab Stockforsin ilmeisen täydellinen (lähes 70 hyllymetriä) arkisto on talletettu. Elkan nettisivuilta on arkiston pääluettelo noudettavissa, jahka ensin pääsee sisään hankalahkoon käyttöliittymään. Luettelon läpikäyneenä ehdotan, että tutkimus kannattaa ainakin aluksi rajata halutun aikavälin kirjeenvaihtoon ja tarjouksiin. Kalustotietoja löytynee taas inventaariluetteloista. Myös joitain karttoja näyttäisi Stockforsin arkistossa olevan.