Resiina-keskustelu

http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2010/10/rautateiden_tavaraliikenteeseen_suunnitteilla_kilpailua_2038157.html

"Rautateillä tavaraliikenteen aloittamista suunnitteleva Proxion Train aikoo jättää uuden hakemuksen liikennöintiä varten. Yhtiö hankkii parhaillaan rahoittajia ja valmistautuu hankkimaan kalustoa. Yhtiön toimitusjohtaja arvioi, että liikenne voisi alkaa aikaisintaan parin vuoden kuluttua."

Periaatteessa jos on ETCS-veturilaitteet STM-moduulin kanssa veturissa, niin mikäpäs siinä.

VR:n kommentointia uutiseen:
"VR:ssä taas on kova luottamus yhtiön asemaan, eikä ainakaan kotimainen kilpailu pelota.

- Suomen rautatiemarkkina on varsin pieni ja todennäköisesti laskemaan päin. Se on asia, joka jokaisen alalle aikovan täytyy muistaa, VR Cargon johtaja Ilkka Seppänen sanoo."

Veikkaisin kuitenkin että Proxion Trainin mahdollisesti pienemmät liikennöintikustannukset nostavat rautateillä kulkevan tavaran määrää. Saa sitten nähdä. Toivotaan että taloustilanne olisi jo kokonaan toinen tuolloin, ja olisi jotain mitä kuljettaa.

Varmaan kuljetettavaa tavaraa löytyisi / olisi löytynyt riittävästi useammallekin operaattorille. Taitaa VR nykyään kuoria kermat ajoissa päältä, ei edes anna tarjouksia halukkaille asiakkaille. Näiden ratayhteydet muuhun rataverkkoon puretaan erittäin pian pois vedoten kalliisiin kustannuksiin, ei anneta edes tilaisuutta tuleville yrittäjille liikenteen hoitoon, tai sitten ympätään rata-osuuden kapasiteeti täyteen omilla varauksilla. Myös kunnossapidon myyntiin pitäisi kiinnittää huomiota - lopetetut tai lopetettavat konepajat tietoineen ja taitoineen, tallitiloja olisi ympäri Suomen, kunhan vain "kirpputorit", toimistot ja teatterien lavastamot siirrettäisiin asianmukaisiin tiloihin. Mikähän lienee tilanne naapurissamme Ruotsissa, EuroMaint (vieläkö on voimissaan?) myy huoltopalveluitaan kaikille halukkaille tasapuolisesti, ratapihoja ja -linjoja ei ole purettu - useat operaattorit hoitelevat liikennettä. Jokunen vuosi sitten eräskin operaattori ajoi parisen "rapujunaa" viikossa (tuskin on enää pystyssä) ja sai toimeentulon muutamalle työläiselleen - tosin vanhalla veturilla (Ma?) ja vuokraamallaan vaunustollaan. 

Tarkoitatko, että Ruotsissa kaikki on hyvin ja kaikille riittää bisnestä? Kuitenkaan et sitten edes itse usko tähän ("vieläkö on voimissaan", "tuskin on enää pystyssä")?

Ei Ruotsissakaan kaikki ole hyvin, mutta ehkä paremmin kuin joissain muissa maissa. Köyhällä maalla ei ole varaa asettaa kapuloita rattaisiin, jos joku haluaa hyödyntää rataverkkoa.

Tavaraliikenne oli valtion verkolla osittain vapaa vuodesta 1988 (jos SJ ei halunnut ajaa, niin sitten muut sai...) ja vuodesta 1996 lähtien ollut kokonaan vapaa. Vuosien mittaan on ollut paljon yrittäjiä ja osa on menestynyt, osa ei. Kaikki bisnesideat eivät ole toimineet. Joskus syynä on ollut teollisuuden loppuminen tai paremminkin siirtyminen Itä-Eurooppaan tai Aasiaan. Mutta halukkaita yrittäjiä on paljon. Yhden Norrköping-Malmö matkan aikana näkee tyypillisesti 4-5 tavaraliikenneharjoittajan junia.

Henkilöliikenteessä on nykyisin samanlainen tilanne. Yrittäminen on vapaata. Ruotsissa on aikoinaan ollut paljon yksityisiä rautateitä, joten ehkä sen vuoksi rautatieliikennettä ei mielletä valtion yksinoikeudeksi. Kun SJ halusi päästä eroon paikallisliikenteestä, niin vastuu annettiin lääneille, jotka vastasivat paikallisliikenteestä omalla alueellan joko omin junin tai ostaen palvelut SJ:ltä tai yksityisiltä operaattoreilta. Mutta nykyisin on monenlaisia pika- ja yöjunia muillakin kuin SJ:llä. Esimerkiksi Malmössä näkee aika monen eri yhtiön junia.

Liikennepaikkojen (=sivuutuspaikkojen) tiheys oli ainakin ennen puolustuslaitoksen määrättävissä ja jos muuta tarvetta ei ollut, oli paikan luokitus "militärmötesplats", jolla ei tarvinnut pitää sivuraidetta, mutta nopea valmius siihen oli oltava. Sitä en tiedä, onko asia enää näin, koska puolustusvalmiutta on leikattu aika kovalla kädellä.

Käsittääkseni yhden yrityksen bisneksen kannattavuus ei milloinkaan ole ollut sama asia kuin koko alan kannattavuus. VR on vuosikymmenet toteuttanut näivettävää politiikkaa sen sijaan, että se olisi etsinyt innovatiivisesti uusia tulonlähteitä kuivuvien tilalle. Esimerkiksi niin ilmiselvä junarahdin muoto kuin uusien autojen kuljetus Hangosta Venäjälle on täysin rekkaliikenteen varassa, samaan aikaan kun VR on askarrellut asiassa hanketasolla.

Pitkien etäisyyksien ja vapaan kilpailun Pohjois-Amerikassa sensijaan pystytään valtaamaan rahtimarkkinoita kumipyöriltä takaisin raiteille jopa elintarvikekuljetuksissa. Siinä missä rekkakuormallinen rahtia maksaa rannikon poikki ajettuna 5.000-6.000 USD, maksaa kolme rekkakuormaa vetävä junanvaunukuorma 11.000 USD.  Lisäksi junarahti on tavallisesti nopeampi, elintarvikejunat kulkevat siellä korkeimmalla prioriteetillä. Samaan palveluun on yhdistetty tehokas varastointi. Meillä täällä Suomessa on myös pitkät etäisyydet ja vielä enimmäkseen sähköistetty rataverkko, joten miksi sama ei voisi onnistua myös täällä.

Bisneksen mahdollinen kannattavuus TAI kannattamattomuus voi selvitä vain vapaassa kilpailutilanteessa. Nykyinen yhden firman monopoli tosiasiassa vahingoittaa myös monopolin itsensä bisnestä!

En tiedä, kuinka pitkiä kuljetussopimuksia rautatieliikenteessä on ollut tapana tehdä, mutta jatkuvuuden kannalta mahdollisimman pitkät sopimukset (esim. 5-10 v) indeksitarkistuksineen olisivat kaikkien kannalta parhaita. Erityisesti työntekijöitä ajatellen.

Rautatieala ei toivottavasti ota mallia maantiepuolelta, joka on kilpaillut itsensä henkihieveriin. Teollisuus ja kauppa huudattavat kuljetuksiaan tiuhaan tahtiin kustannustason laskemiseksi ja aina löytyy joku kaheli ajamaan alihinnalla. Seuraukset ovat nähtävissä eikä kellään mene hyvin.

Kyllä Reinfeldtin hallituksen pitäisi tilata konsulttiapua Suomesta kertomaan, miten ylimääräiset yrittäjät häädetään kiskoja kuluttamasta. Meillä täällä itäisissä erityisolosuhteissa kun setelit tursuavat taskuista niin, että on varaa rajoittaa turhaa aktiivisuutta ja liikeideoiden sinkoilua rautateillä ja ohjata liikennettä kumipyörille, tietäähän meidän päätavaraliikennöitsijämme johtokin näköjään jo etukäteen, kuinka "Suomen rautatiemarkkina on varsin pieni ja todennäköisesti laskemaan päin".

Etäisyyksien pituus on tietysti suhteellinen käsite, mutta Suomen etäisyyksiä ei kannattaisi lähteä vertaamaan jenkkien (tai Venäjän) etäisyyksiin. Siinä missä rekkakuorman matka kestää jenkeissä rannikolta rannikolle noin viikon, ehtii suomalaiskollega polkea hitaamman eurorekan Helsingistä Rovaniemelle yhden työpäivän aikana.
 ::)