Resiina-keskustelu

Jokioisten Rautatiellä 11 huhtikuuta 1902, hyppäsi ylioppilas Karl Leisten Hämeenlinnasta liikkeeessä olevalta junalta sillä seurauksella, että hänen vasenpuolinen käsivartensa musertui. Leisten hoidettiin Helsingin kirurgisesa sairaalassa, josta hän päästettiin terveenä käsivarren tultua sahatuksi poikki.

Ja Haminassa !
Maaliskuun 2 päivänä klo 11,40 jpp tapahtui radalla noin 6 km Inkeroisten asemalta, että sotilasjunaan kahden 3-akselisen matkustajavaunun väliin asetettu II luokan matkustajavaunu hyppäsi raiteelta ja pyöri ulkopuolella kiskoja noin 2 km matkan ennenkuin junaa seisahutettiin. Ei yksikään matkustajista eikä junanmiehistöstä loukkaantunut, eikä myöskään rata eikä liikkuva kalusto. Syytä tapahtumaan ei ole varmuudella saatu selville. Rata oli täydessä kunnossa, jonka vuoksi syy luultavasti oli siinä, että 2-akselinen vaunu oli asetettu kahden 3-akselisen väliin sekä siinä että kiskoilta joutuneen vaunun vieterit ehkä olivat lyöneet laakeriholkkeja vastaan ja vaunu siitä syystä junan nytkäistäessa tahi tärskyttäessä hypännyt kiskoilta.

Ja sopivasti vielä Toukosuon äkkiväärissä mutkissa.

Ja vuonna 1903:
Porvoon radalla jäi taas kävelijä junan alle. 1.5  klo 11. jpp joutui  Kiialan polttimon lämmittäjä Felix Sandström radalla käydessään lähellä Porvoota junan alle ja sai heti surmansa. Porvoossa jäätiin eniten junan alle, milloin humalainen renki makasi  milloin isäntä käveli radalla. Näitä en ylöspane.

Samana vuonna Raumalla jäi yhteensä 3 hevosta junan alle. Yksi ajuri kuoli ja yksi loukkasi kantapäänsä.

Raahessa 17 lokakuuta suistui veturinlämmittäjä E.Karhunen omasta huolimattomuudestaan, yrittäessään sytyttää veturin lyhtyjä junan n:o 3 käydessä, Relletin ja Lapin asemien välillä veturin eteen ja murskaantui kuoliaaksi.

Muilla yksityisradoilla "Liikettä on vuoden kuluessa harjoitettu keskeytymättä eikö ole sattunut onnettomuudentapauksia."

Vuonna 1904 tapahtui ratojen palvelijoille:
Porvoossa 6.1. klo 06.50 epp putosi veturinpuhdistaja Oskar Nyström veturinkääntölavalta, jolloin hän sai ruhjevamman vasemmalle puolelle rintaa.
27.2 kompastui konduktööri Oskar Nikander astuessaan junasta Keravan asemalla sillä seurauksella että hänen oikeanpuolinen jalkaniveleensä nyrjähtyi.

Raumalla sähkölennätinvahtimestari F.Korsman hiipi 21.9 illalla juuri junan tullessa Rauman asemalle raiteen yli Pääkadun ylimenopaikalla... kuoli 3pvää myöhemmin, rintakehä painui sisään.
Tallimies Richard Cerder joutui 28.10 kääntölavan kiskojen väliin, niin että yksi varvas taittui ja oli leikattava pois.

Muualla säännöllistä ja täsmällistä liikennettä ilman onnettomuuksia.

ONNETTOMUUDET
Ylöspantu katsauksena rautateillä työskenteleviä uhkaavista vaaroista.

1905
Raumalla 9-vuotiaan pojan jalan yli vieri vaununpyörä.

1906 
Porvoon radalla yksi tapaturma, nimittäin 28.2 kun ratavahti Otto Ferdinand Hjort, vaunuja vekslattaessa eräässä santakuopassa, joutui junan alle, jolloin kuolema heti seurasi.

1916
Hyvinkään Pyhäjärven rautatie. Vuoden kuluessa on sattunut yksi onnettomuustapaus Kytäjän veturitallin läheisyydessä, jolloin ylimääräinen tavarajuna osaksi suistui raiteilta.

1917
17.11 sattui (Raahen) radalla tapaturma, jossa eräs radalla omalla resiinallaan ajava ratavartija jäi
sotilasjunan veturin alle loukkaantuen niin pahasti, että hän heitti henkensä.

1918
Jokioisten Rautatie
Kapinan tähden häiriytyi liikenne radalla melkein kokonaan tammikuun 28 päivästä lukien sekä keskeytyi täydellisesti huhtikuun 27 päivänä, jolloin kapinalliset rikkoivat rautatien molemmat veturit ja kaatoivat ne Forssan jokeen. Huhtikuun 24 päivänä räjäyttivät kapinalliset sekä Jokioisten että Minkiän sillan rikki. Siltojen ja veturien korjaus kesti 7 päivään kesäkuuta, jolloin säännöllinen liikenne taas voi alkaa. (Siis onko oletettava, että Jok – Fr välillä oli liikennettä ennen 27. päivää ? )

1919
Loviisan-Wesijärven rautatiellä halkesi jäätymisen tähden joulukuun 21 päivänä eräässä vaunussa lämpöjohto, jolloin eräältä matkustajalta katkesivat molemmat jalat.


Radalla liikkuvien tai rataa ylittävien henkilöiden onnettomuuksia ei ylöspantu varsinkin
koska Porvoon Rautatie oli aktiivisesti yliajamassa radalla käveleviä ja nukkuvia henkilöitä.


Suomen Tie- ja Vesirakennusten Ylihallituksen kertomukset sen johdonalaisista töistä loppuivat rautateiden osalta vuoden 1921 kertomukseen. Vuonna 1922  siirtyivät yksityisradat Valtion Rautateiden  valvontaan, koska vuoden 1922 toimintakertomuksissa ei ole enää yksityisratojen tiedostoja.  Kiitän Esko Häröä näiden vuosikertomusten (1886 – 1925 ) lainasta.