Resiina-keskustelu

M-juna 11:11 Vantaankoskelta ei päässyt lähtemään koska kiskojarru oli jäänyt päälle.
Saneerattua Sm2/Eioc 6060/6260 -yksikköä jumpannut veturinkuljettaja ei saanut junaa likkeelle vaikka katkaisikin virrat koko junasta ja teki muita temppuja.
Matkustajat siirrettiin 11:21 lähtevään seuraavaan M-junaan, joka ajettiin Sm4 6319/6419-yksiköllä.
11:44 6060/6260 ohitti kuitenkin Huopalahden hitaasti Helsingin suuntaan.

Saneeratussa Sm2:ssa kiskojarrut putoavat kun yhteisajokytkimen kääntää T-asentoon, "peräksi". Niiden pitäisi nousta päänvaihdon yhteydessä kun toisesta päästä kääntää T:n E:ksi. Mutta miksi noin ei tapahtunut, onkin toinen juttu... En tapausta tiedä, mutta lieneekö korjaantunut "itsestään" sitä kytkintä vekslaamalla. Paras konsti sähkövikoihin on koittaa uudestaan ja vielä uudestaan.  ;)

Pari kuvaa laitekaapeista: http://vaunut.org/sarja/427
Tuossa koitettiinkin pari kertaa ennen kuin sivulliset ohjattiin toiseen junaan.
Korjatakseni edellisen tekstini: veturinkuljettaja taisi "buutata" junan tuloksetta.
Jos tuo yhteisajokytkin on irroitettava kahva, jolle on oma sijoituspaikka ohjauspöydän vasemmalla puolella, niin tuli sitäkin kokeiltua.

YA-kytkin ei ole irroitettavaa mallia,jos nyt niin sattuu käymään,on takuuvarmaa matkanteon loppuminen.
Kahva jota kuvailit on "suuntakahva" sillä valitaan suunta joko eteen tai taakse.

Onneksi on lyhyet vuorojen välit pääkaupunkiseudulla... Ongelmien sattuessa pikainen silmäys ajopöytään - kaikki oikein, mutta ei toimi. Siirtyminen "vikataululle" - muutama "kuittaus", ei toimi vieläkään. Siirtyminen ulos (nykyään) "nortille" ja toimintasuunnitelman muodostaminen. Ahaa... virrat pois junasta ja ohjausvaunun ilmakeskukselle - pahus, korkea laituri ja ilmahanat tuolla vaunun alla. Jos jotenkin saa itsensä keploteltua laiturin ja junan väliin ja vieläpä nuo luukut auki, niin mitkähän olivatkaan ne kiskojarrujen sulkuhanat - samanlaisia melkein kaikki, jarrujen sulku, ilmajousien sulku.... Aikaa kuluu helposti puolisen tuntia, joku vielä kuvailee olan takana ja kyselee tyhmiä, yrittää olla tietäväisen näköinen, vaikkei ole enää minkäänlaista muistikuvaa "vian kuittauksesta", saattaa aikaa kulua vielä toinen mokoma lisää. Ennen joissakin rungoissa saattoivat akut ollakin jo tyhjät tuon ajan jälkeen - eikä enää kiirettä mihinkään - esim. pitkissä erotusjaksoissa saattoi pahimmissa tapauksissa jopa valaistus "tipahtaa" säästö-liekille.

Ei ne nyt niin vaikeat ole löytää ja pitäähän sitä muutama sulakekkin poistaa jos haluaa magnetoinnin loppuvan.

Kuljettajan koulutukseen varmaankin kuuluu tietää ainakin osittain, miten erillaiset 'pikku'-viat korjataan, mutta missähän vaiheessa otetaan puhelin kauniiseen käteen ja pirautetaan varikolle/minne-nyt-sitten-kuuluukaan-soittaa ja kysytään neuvoa? Ja tuleekohan nuoremmilla kuskeilla 'hätä' käteen nopeammin kuin vanhemmilla ja kokeneemmilla?

Kertooko tarina saatiinko ko. yksikkö pois omin voimin vai tarvittiinko 'ulkopuolista' apua?

Veturinkuljettaja oli jo puhelimessa kun kuulin ongelmasta. Kiskojarrun sulakkeita on näköjään siirretty saneerauksen yhteydessä ja niitä etsittiin. 6060/6260 kulki ihan omin voimin kun näin junan 23min myöhemmin Huopalahdessa.

Janilla vielä hyvin kaikki muistissa, mutta kun koulutuksesta on kulunut yli kaksikymmentä vuotta, eikä noita luukkuja senjälkeen ole tarvinnut aukaista - siinä on pian päänahka "verillä" ja kynnen aluset tikkuja täynnä. Ennen ei ollut "kalusto-kertauksia", eikä pahemmin tehdyistä muutoksistakaan tiedoiteltu - jokin paperilappu teipattuna saattoi paremmassa tapauksessa olla jossain päin ohjaamoa. Varmaan nuorilla kuljettajilla on enemmän tietoa kalustosta, vanhemmilta ovat jo asiat unohtuneet - ajellaan enemmän rutiinilla, näin luulisin. Aiemmin paljon oppia kertyi koneapulaisena ollessa kuljettajien puheita kuunnellessa, ongelmien sattuessa ei ehkä aina toimittu ohjekirjojen mukaan, vaan pyrittiin kaikin keinoin pois "linjalta" - pyykkinarujen, matkustajien kutimien, jarrujohdon tiivisteiden yms. avulla. 

Voi hirveätä! Kauhea tapaus!