Resiina-keskustelu

Onko kenelläkään tietoja tai kuvia Kokemäellä sattuneesta junaonnettomuudesta vuonna 1958-59? Kahden junan törmäys sattui pahankoskensillan ja kyttälän aseman välillä.

Mummulta saamieni tietojen mukaan siinä oli kaksi tavarajunaa mukana ja ainakin yhdessä vaunussa oli viinakuorma, kun koko kyttälän väki oli sitä sieltä hakemassa ja osa joutui siitä kenties vastuuseenkin.

minulla olisi veikkaus, kun tullan pahankoskelta kyttälään päin niin sen jälkeen rataa on oikaistu niin tapahtuma paikka on oikaisun jälkeen vanhalla ratapohjalla.

Resiina 3/1995; M.Nummelin, K.Ojanperä; Tampere-Pori 1895-1995

"Tk3 1170:n kiskokuormassa ollut työjuna ja Tv1 938:n vetämä tavarjuna törmäsivät 26.11.1957 Risteen ja Kyttälän välillä Putajan (Vuorion) saaressa, Risteen puolella Köysikosken siltaa. Onnettomuudessa kuoli työjunan kuljettaja. Tavarajunassa oli lastina mm. Pöytäviinaa ja Vaakunaa Poriin. Paikalliset isännät saivat samalla joulujuomat."

Kiitoksia tiedoista. Mummu muisteli että olis ollu 58 mutta vanhuus ei tuu yksin. Hän on kyttälästä kotoisin ja kulki juuri silloin Kyttälän aseman ja peipohjan väliä juuri 57 valmistumiseen peipohjan ammattikouluun (nyk. sataedu). Jäi seuraavana päivänä kouluun menemäti. Rautatie oli käytännössä ainoa kulku väline siihen aikaan Kokemäen suuntaan.

SK 6/12 -57 kirjoittaa:

"Tampereen ja Porin välisellä rataosalla, Köysikosken ja Putaan siltojen erottamalla saarella, törmäsi kaksi tavarajunaa viimeviikolla vastakkain. Toisen veturin kuljettaja kuoli, neljä muuta junamiestä loukkaantui ja muita vahinkoja kertyi kymmenien miljoonien edestä."

Onnettomuuspaikalla linjakirjurina toiminut henkilö muisteli tästä mm. seuraavaa.

Aikoinaan kuljettajille ja konduktööreille piti antaa kirjallinen ilmoitus junien lähetykseen ja kulkuun liittyvistä poikkeuksista. Koska tiedon sai antaa konduktöörille myös jälkikäteen eikä konduktööri toisaalta voinut napata ilmoitusta junan liikkuessa, oli tapana antaa myös konduktöörin kappale kuljettajalle. Toisin sanoen kuljettaja sai renkaalla saman ilmoituksen kahtena kappaleena. Yleinen käytäntö oli, että kuljettajille annettiin ilmoitus kahtena kappaleena vielä senkin jälkeen, kun tavarajunissa ei ollut konduktööriä, koska viestirenkaaseen kiinnitettävästä paperilapusta saatiin näin paksumpi ja se pysyi renkaassa paremmin kiinni.

Tässä onnettomuustapauksessa kävi niin, että tavarajunan kuljettaja sai renkaalla ilmoituksen mutta sillä kertaa lapuissa olikin eri viesti. Kuljettaja piti normaalin käytännön mukaisesti selvänä, että laput ovat identtiset, joten hän heitti toisen kappaleen pesään ja luki vain toisen. Näin kuljettajaa ei tavoittanut tieto, jonka mukaan junanlähetyspaikaksi oli otettu liikennepaikka, jota junan aikataulu ei kertonut junanlähetyspaikaksi ja tavarajuna ajoi siitä ohi.

Onnettomuudessa menehtynyt veturimies olisi saattanut selviytyä, jos hän olisi pysynyt paikoillaan mutta hän oli juuri törmäyksen sattuessa hyppäämässä veturin päältä pois ja joutui tenderin kolmaisemaksi.

Tavarajunan lastina oli mm. yhdessä vaunussa seulottua hiekkaa, joka päätyi ratapenkan täytteeksi. Yhdessä vaunussa oli viinalasti ja juuri sataneessa lumessa näkyi kauniita polkuja, kun lastia oli käyty tyhjentämässä. Onnettomuuspaikan lähellä oli saha, joka jouduttiin laittamaan muutamaksi päiväksi kiinni, koska sahalle ei löytynyt selvin päin olevaa työvoimaa.

Jostain korkeammalta taholta tuli onnettomuuspaikalle käsky, että kaikkien vaunujen lasti piti purkaa ja tarkistaa, minkä verran tavaraa on rikkoutunut. Moiseen hommaan ei yksi mies voinut ryhtyä, joten hän keräsi vain kaikki rahtikirjat ja kirjoitti niihin, että ollut rautatieonnettomuudessa ja VR:n leima alle. Tavaran vastaanottajat saivat itse hoitaa inventoinnit.