Resiina-keskustelu

Hiipuvan sukuni rippeitä on asustellut Kaipiaisten seudulla iät ja ajat ja isäni vietti siellä lapsuudenkesänsä 30-luvulla. Itsekin kulkea pylkytin Tirvan tehdasalueella jo polvenkorkuisena ja alue oli todella kiehtova, sortuneita tehtaita ja vanhoja ratoja. Nykykomennossa kaikki mielenkiintoinen on siistitty ja maisemoitu.

Tirvan radalla oli mahtavat mäet molemmissa päissä ja ainakin Salpausselän rinteellä oli sivuraiteet, isäukko muisteli, että pässi olisi vetänyt vaunun, pari kerrallaan nykyisen kuutostien paikkeille ja jatkanut taas sieltä koko junan kanssa loppumatkan. Tirvan päästä emme onnistuneet paikantamaan ratalinjaa, läheisen mäen laki oli jonkinmoisen taimikkoprojektin uhrina 70-luvulla ja luonto ei antanut periksi rämpiä viidakossa. Minulle ei ole valjennut, kulkiko rata veturitallin ohi vai nykyisen tien paikkeilla, etelämpänä Likosuolta linjaus näkyy kuutostielle asti vieläkin.

Netissä on tieto, että rata olisi purettu 1947, mutta sukulaiseni muistelivat, että kiskot olisi kerätty pois jo välirauhan aikaan, sillä jatkosodan aikana Rautjärven maisemissa pyöri desantti joka ajan mittaan tutustui asukkaisiin vääpeli Stalinin huollon nikotellessa ja ukko oli sen verran harmiton, ettei hänestä välitetty. Kävi vain niin, että joku oli saanut desantilta ongittua tehtävän selville, eli Tirvan suurteollisuuden ratayhteyden katkaisun ja äijäparka oli samoillut metsät ristiin rastiin kohdettaan löytämättä. Ystävälliset asukkaat olivat lopulta näyttäneet tyhjän ratalinjan, minkä jälkeen desantti oli tappanut itsensä koska ei pystynyt täyttämään velvollisuuttaan isänmaalle. En tiedä, oliko tarina palturia, mutta kuulin sen useammasta suusta samanlaisena aikoinaan.

Omiin lapsuudenmuistoihini Kaipiaisista kuuluu se pitkä puuvaja, joka oli täynnä "unohdettuja" vetureja ja muuta asiaan kuuluvaa, tunnelma oli kuin Viisikoista kun kiipesi pölyiseen ohjaamoon hämärässä vajassa...

Tirvan radasta ei ole kirjoitettu Resiinassa eikä tietääkseni missään muussakaan alan lehdessä joten tässä perustiedot: Rata sai rakennusluvan 1903 ja alussa rata oli hevosvetoinen. Raideleveys 600 mm. Tirvaan hankittiin englantilaisvalmisteinen moottoriveturi josta luovuttiin ennen vuotta 1910. Ensimmäinen höyryveturi oli Tampellan valmistusnumero 175 v. 1911. Enso-Gutzeit osti Tirvan tehtaan 1929 ja sitä kautta Tirvan radalle saatiin lainaksi Gutzeitin Pankakosken tehtaalta numero "5" (Baldwin 17346/1900) vuosiksi 1930-35. Tirvan tehtaasta on kerrottu seuraavissa teoksissa parin rautatiekuvan kera: Aimo Vuorinen, Woikoski - Satavuotiaan taustaa ja nykypäivää, Lahti 1985; Kalevi Kuusela, Tirva - Kappale Kymenlaakson teollistumisen historiaa 1890 - 1947, Kouvola 1983. SRHS:n ensimmäisellä ratavalliretkellä 25.5.1995 kerrottiin että radan matkustajavaunun kori päätyi jonkun kesämökin pihalle leikkimökiksi, kesämökki on joen rannalla Tirvasta alavirtaan mennessä. - Ratavalliretkestä oli artikkeli muistaakseni Topparoikka-lehdessä.

Tirvan radasta on kirjoitettu uusimmassa Resiinassa, johon voi lisätä seuraavaa: SRHS:n ensimmäisellä ratavalliretkellä 25.5.1995 käytiin myös Tirvan veturitallilla, joka oli vielä pystyssä ja sen katolla kasvoi kuusi, joka silloin oli joulukuusen kokoinen. En ole käynyt paikalla sen jälkeen mutta talli lienee edelleen pystyssä koska se näkyy edelleen kartalla: 

http://kansalaisen.karttapaikka.fi/linkki?scale=8000&text=talli&srs=EPSG%3A3067&y=6755924&x=503523&lang=fi

Tänä vuonna otetussa ilmakuvassa tallia ei näy, ehkä kuusi on kasvanut niin isoksi että se peittää tallin. Minkähän vuoksi talli rakennettiin näin kauas tehtaasta, tulipalovaaran vuoksi vai asuiko veturinkuljettaja viereisessä talossa?

Kaipiaisten siirtokuormausmakasiini ja Tirvan pätkä näkyvät oheisessa kartassa, joka on teoksesta Suomen valtionrautatiet 1862-1912 osa II. Tirvan sahalla oli lautatarha Kaipiaisissa, makasiinin pohjoispuolella. Jossain vanhassa tilastossa Tirvan radan pituudeksi on annettu 7,6 km päärataa ja 1,6 km sivuraiteita, yhteensä 9,2 km.

Tirvan ensimmäisestä moottoriveturista on kirjoitettu, että sen välitti Suomeen Axel von Knorring tekniska byrå AB, Helsinki (per. 1890, nyk. Knorring Oy) ja Tirvasta se meni takaisin Knorringille, joka ilmeisesti onnistui myymään sen Pankakoski-Sokojoki-radalle. Pankakoskella veturi sai lempinimen "jura". Pankakosken veturi myytiin 1917 Gutzeitin Kotkan tehtaille. Lähde: Resiina 20 (1973) ja 29 (1974). 

Tirvan talli oli ainakin tänä syksynä vielä pystyssä, joskin rakennus alkaa vedellä viimeisiään. Katon kuusi on kasvanut jo yli joulukuusen mitoista. Veturitallin rakenteissa onhyvin vanhaa kiskoa vuodelta 1860. Muita rautatiejäänteitä ei paikalta löytynyt. Erään lahtelaisen rautatieharrastajan mukaan yksi Tirvan radan vaunuista olisi säilynyt jonkinlaisena mökkivajana.

Mitenköhän se pohjoispään linja kulki, onko rata kulkenut tallin itäpuolelta kohti Koivulaa? Joka tapauksessa pudotus tallilta alas kohti sillankorvassa ollutta voimalaa (nykyisin purettu jonkun paremman alta) on ollut huikea, tie on lähes yhtä jyrkkä.

Muinaisen maastotallailun perusteella varsinainen rata olisi kiertänyt OAJ:n alueet myötäpäivään päätyen kimröökitehtaalle saaren itäpäässä, mutta rinnalla kulkenut tehdasalueen rata olisi kattanut Miilusaaren. Jälkimmäinen on ilmeisesti ollut mies- tai hevoskäyttöinen.

Ohessa pieni ote peruskartasta Kaipiainen 1930-luvun lopulta. Tässä kartassa ei ole korkeuskäyriä mutta siitä näkee miten paljon rakennuksia paikalla oli silloin. Radan paikka näkyy hyvin nykyisessä peruskartassa metsätienä tieltä 6 Likolammen viereen, kartan oikeassa alakulmassa. Tirvan puoleinen pää ei näy enää nykyisessä peruskartassa, ilmakuvassa se erottuu heikosti.

Tirvan ohi kulki Gutzeitin uittoreitti, ns. Väliväylä, johon kuului myös kiskoilla kulkeva laiva. Tirvasta itään on Kyykoski jonka ylä- ja alapuolella työskenteli höyryvarppaaja "Tirva". Koska varaa ei ollut hankkia kosken ylä- ja alapuoliseen vesistöön omaa varppaajaa laiva siirrettiin vaijerivetoisesti kiskoja pitkin kosken ohi sinne missä sitä tarvittiin. Kuva löytyy teoksesta Tukkimetsiä ja höyrylaivoja (1987, toim. Pekka Lehonkoski), sivu 23.

Tirvan talli on ensimmäisiä betonirakenteita ??  Minusta seinä näyttäisi olevan kaksipintainen, välissä
ilmarako ja mahdollisesti puunpalasia tukena. Onko lukijoissa rakennusalan ammattilaisia tai historioitsioita
jotka voisivat antaa lisävalaistusta ?  Samanlaiselta konstruktiolta näyttää romahtanut navetta, joka on
kun ajetaan Vekaranjärveltä päin ja käännytään Repoveden kansallispuistoon / Hevosojalle.
Ainakin betoni näytti aikoinaan samalla tapaa sliipatulta kuin Tirvan tallissa. Palmgrenien eräs veljes oli rakennusliikkeen perustaja. Yhtiö kuulunee nykyisin Lemminkäinen konserniin.
Kiitos kartasta mielenkiintoista. Minua Tirva kiinnostanut tuon 0-6-0St veturin takia.

Nuoremmille vorgilaisille jotka ei ole vielä käyneet paikan päällä panen liitteeksi kuvan Tirvan tallista toukokuussa 1995. Keskustelin kuvasta rakennusalan ammattilaisen kanssa joka sanoi seuraavaa: Seinää ei ole sliipattu vaan siinä näkyy laudoista tehdyn betonimuotin jättämät jäljet. Samoja jälkiä löytyy yleisesti paikallarakennettujen talojen kellarin seinistä. Seinä on tehty niinkuin nykyjäänkin tehdään muita kuin elementtitaloja: valamalla betonia muottiin ja betonin sisään on pantu rautoja tukirakenteeksi. Se että betonin sisällä on rautaa näkyy oven vasemmalla puolella olevan ikkunan ympäriltä jossa seinä on pullistunut ulospäin. Jos seinä olisi pelkkää betonia, se olisi jo sortunut. Seinän pullistuma ei johdu perustusten liikkumisesta, jos rakennus olisi perustettu huonosti silloin koko talo olisi kallellaan. Todennäköisesti seinä murenee niin että betoniraudat tulevat esiin jolloin rauta alkaa ruostua ja ruostuessaan rauta laajenee ja betoni murenee lisää. Samanlainen ilmiö näkyy vanhojen kerrostalojen parvekkeiden ja katosten reunoissa. Seinissä näkyy monessa paikassa halkeamia joita on korjattu vaaleammalla betonilla. Jos tämä on ensimmäisiä suomalaisia betonirakenteita voi olla että tekijät ei ole vielä hallinneet betonivalua.

Ohessa kuva Tirva-varppaajasta kiskoilla, noin 1910. Kuva on julkaistu teoksessa Kavassi III, julkaisija Saimaan purjehdusmuseoyhdistys 1989, artikkelissa jossa käsitellään Väliväylän historiaa. Raideleveydestä ei ole tietoa.

Kipaisin Tirvalla mutkan työmatkalla ja tehtaan päässä ei kyllä kerta kaikkiaan pysty löytämään penkan paikkaa nykyisen tien ylityskohdassa. Otin matkamuistoksi kuitenkin kuvan paikasta, jossa rata laskeutuu Salpausselältä alas suolle, puut kasvavat pystysuoraan ja siitä voi päätellä nousun jyrkkyyden. Paikassa, missä kuvan penkka loppuu, oli vielä 80-luvulla nähtävissä pöllien kuopat ja sivuraiteen tila, siitä alkoi melkoinen vuoristorata. Penkka on väärä nimitys, kyseessä on rinteeseen jyrsitty lovi. Joku on ajellut penkkaa 1-hevosvoimaisilla aktiivisesti ja alempana on sorakuoppa, en lähtenyt ajanpuutteen vuoksi autolla uralle.

Linkki http://kansalaisen.karttapaikka.fi/linkki?scale=8000&text=Kuvauspaikka&srs=EPSG%3A3067&y=6752363&x=505284&lang=fi rata näkyy katkoviivana. 6-tielle asti ratalinja on punaisen tien länsireunassa nähtävissä.

Tirvan ensimmäisestä veturista (Teknikern 16 mars 1910, N:o 664 s. 88): Tirva Fabriks Aktiebolag å hvars 6 km långa spårväg till Kaipiais station trafiken tillsvidare förmedlats med hästkraft, har nyligen beställt ett engelskt motorlokomotiv för leverans vid f.ö.v. Lokomotivet levereras genom A.-B. Axel von Knorrings Tekniska Byrå, Helsingfors.

Nyt löytyy netistä koko rautatie, http://vanhatpainetutkartat.maanmittauslaitos.fi/ ja sieltä karttalehti 313102 topografikarttana 1947. Samasta osoitteesta löytyy paljon muutakin mielenkiintoista, nykypäivän kartoittajat tuntuvat aika suurpiirteisiltä. Purettu rata on 1947 kartassa varmaan siksi, että aineisto on vuodelta 1941.

Jukka, mistä sen vuosiluvun voi valita, mä en saa muuta kuin 2013 näkyviin?

Tässä karttatiedoston osoite: http://vanhatpainetutkartat.maanmittauslaitos.fi/mml_vanhat_kartat/Painetut_kartat/22_Topografikartta_20k/3/3131/313102/313102_1947.jpg

Täytyypi koluta Tirvaa tarkemmin syyskuussa, mutsi päätti viettää kasikymppisensä siellä. Korkeuserot ovat linjalla olleet sitä luokkaa, että veikkaan ratapenkan olleen leveä myös Tirvan päässä, sivuraiteelle, jos kerran junia on kiskottu muutama vaunu kerrallaan mäkien päälle. Kaipiaisista takaisin on varmaan tultu aika haipakkata Likolammen tasalle ja ilmeisesti melko kevein kuormin, ellei tyhjänä, joten kevyehkö nousu Tirvalle on mennyt heittämällä. Jarrumiehiä on ilmeisesti tarvittu useampaankin vaunuun sekä Salpausselältä laskeuduttaessa että ennen Väliväylää...

Nyt löytyy Tirvan höyryveturistakin kuva "Tukkien Matkassa- kirjan kirjoittajan Hilkka Mattilan suosiollisella avustuksella- ja luvalla:http://vaunut.org/kuva/116641?a=1 (http://vaunut.org/kuva/116641?a=1)

Kävin tänään Tirvan veturitallia katsomassa. Kuuset alkavat olla katolla jo melko kookkaita, mutta talli on vielä suurimmaksi osaksi pystyssä. Laitan sunnuntai-iltana pari kuvaa alueelta.

Satulatankki Tirvalla? http://vaunut.org/kuva/116641?a=1

Jossain oli juttua kelvottomasta vedestä, mutta satulatankkiveturi... YUber finding!

Mitenkäs ne kuvat, Jouni?