Resiina-keskustelu

Muistelin tuossa isäukon tarinoita Haminan vaiheilta ja vähän muualtakin, aika velikultia. Viimeisestä tarinan kuulemisesta on reilut 11 vuotta, mutta jos en muista oikein niin oikaiskaa.

Höyryaikaan Haminaan kiskottiin muutaman puuvaunun mittaisia matkustajajunia ja kerran junan tultua Haminaan vaunuletka jätettiin aseman eteen ja veturi poistui janoa sammuttamaan tallille. Veturin palaillessa koko letka oli kadonnut ja pienen jäljityksen tuloksena selvisi, että vaunut oli jätetty niin pitkälle, että rata oli viettänyt jo etelään päin ja koko Hamina-Inkeroinen pikajuna oli paukutellut kovaa vauhtia Lepikönrannan puulaiturille ja sieltä edelleen mereen turpoamaan, vain huopakatot olivat näkyvissä. Normaalin tutkinnan ja hutkinnan jälkeen ei oltu saatu kenenkään päitä vadille, koska jarrut olivat "kiinni" vielä vaunujen palattua normaalielementtiinsä.

Joskus 50-luvulla Tr 1 kävi Salmenkylässä mutapainissa, rautojen piti olla linjalle mutta epäonneksi ne olivatkin pistoraiteelle ja lopputuloksena koko komeus upposi puoliväliin kattilaa ratapihan pohjoispään savikkoon. Nosto oli kuulemma vaativa suoritus.

Kouvolassa joulukuusenhaku sai hiukan nolon lopun, pojat puksuttelivat päivystäjällä jonnekin Multamäen vaiheille ja lämmittäjä kopaisi matkaansa kaikkien joulukuusien muotovalion, hänen noustessaan veturiin nousi toiselta puolelta kyytiin paikallinen isäntä, joka kyseli, "ettette vain kuusta varastaneet" ja tähän oli vastauksena se, että veturin luuta oli hukassa ja piti saada uusi. Isäntä otti puukkonsa ja karsi kuusen jättäen vain latvaan tupsun ja toivotti hyvää matkaa uuden luudan kanssa...

Tässäpä näitä aluksi.

Loistavaa! Seuraavia odotellessa. :)

Alin kyllä helmi siis eniten nuo muut ei ole hauskoja yhtään.

Ei sattumusten tarvitse hauskoja ollakaan. Tarinalla on arvo ilmankin.