Resiina-keskustelu

Vuosina 1915 - 1916 Helsingin ja Vantaan (silloinen Helsingin mlk) kaupunkien alueella oli kapearaiteinen metsärata, Pitäjänmäen kenttärata. Paljonko tästä radasta ja sen linjauksesta tiedetään nykyään?

Luulen ainakin, että suurin osa ratalinjasta on päällerakennettu, mutta Wikipedian mukaan linjausta on vielä jäljellä.

Kannattaa ainakin lukaista tämä artikkeli http://www.helsinki.fi/kansalaismuisti/pitajanmaki/muut/kapearautatie.html ja tutustua myös lopussa oleviin lähdeteksteihin.

Näissä pikkukapsuissa riittää kyllä vielä tutkimista. Itse olen puuhastellun Evon rautatien parissa, ja järjestäen esim. pitäjänhistorioissa olleet vuosiluvut ovat osoittautuneet vääriksi.

Pitäjänmäen kenttäradan lisäksi olivat vastaavat Espoon asemalta ja  Tapanilasta. Nuuksion Omakotiyhdistys ry on julkaissut  mainion kirjan v. 1996 (125s., kuvia sekä karttoja): "Kapearaiteinen Hevosrautatie ja Ryssänhakkuut Espoossa", kirj. Seija Lohikoski. Kirja kuvastaa mainiosti sekä tekniikkaa, että kulttuurien törmäystä. Sopii hyvin myös Pitäjänmäen rataan.

Mulla on sellainen monistenippu joka on kirjoitettu 1980-luvulla jossa esitellään Pitäjänmäen kenttärata. Se saattaa löytyä vieläkin lainattavaksi Helsingin kirjastoista, paikallishistoria-luokan alla, ja otin siitä aikinaan valokopiot itselleni. Asuin nimittäin paikassa joka oli aika lähellä rataa mutta ei siitä juuri mitään jäliä enää löytynyt.

Ratapenkkaretkellä 1.5.2007 käytiin katsomassa mitä ratapenkasta on jäljellä, oheista käyntikohteiden karttaa jaettiin retkellä. Naapurinpellontien pohjoispäähän rakennetaan uutta asuinaluetta ja ratapenkka on häipynyt siitä kohdasta. Rajatorpantien risteyksessä penkka on jäänyt puoleksi pyörätien alle. Martinkyläntien kohdalla oli leikkaus rataa varten, tästä rata jatkui aina Keimolan Suursuolle tai Isosuolle mutta talviratana, josta syystä sille ei ollut tehty varsinaista ratapengertä. 
Rainerin monistenippu lienee Torbjörn Holmqvistin kirjoittama "Konalan historiikki : muistiinpanoja Konalasta ja sen ympäristöstä menneinä aikoina"; 1981; 2. laitos 2002.

Löysin minulle uuden I maailmansodan aikaisiin linnoitustöihin liittyvän kapearaiteisen radan. Länsimäen ja Rajakylän linnoitustyömaalle tuotiin suuri määrä tarvepuita Sotungista, jossa oli suuret hakkuut Sotunginlaakson ja Sipoon rajan välisissä metsissä, esim. Högberget hakattiin kokonaan avoimeksi. Sotunginlaakson pohjalla virtaa puro, Krapuoja (ruots. Krabbacka). Laakson eteläpäässä puro jakaantuu kahtia, läntinen haara on nykyjään nimeltään Myyraksenoja. Radan alkupisteenä mainitaan Byändan talo, nykyjään osoitteessa Vanha Porvoontie 314. Sieltä rata kulki Myyraksenojan lähellä Sotunginlaakson eteläpäähän, josta nykyistä Sotungintietä pitkin edelleen linnoitustyömaalle. Rataa alettiin rakentaa pohjoispäästä käsin ja sitä ei saatu kokonaan valmiiksi ennen sodan päättymistä. Kalustona oli kaksi vaunua, joita vedettiin hevosella. Sotungin koulupojat laskivat vaunulla mäkeä alas ja juoksivat karkuun kun tiellä kulkevat venäläiset upseerit huomasivat tapauksen.
Heleniuksen veljekset Nybackan talosta osallistuivat rautatien rakentamiseen tekemällä ratapengertä puron varteen. Kiskot tuotiin paikalle odottamaan kiinninaulaamista, mutta radan rakentaminen keskeytyi. Kaikki linnoitustyöt loppuivat viimeistään maaliskuussa 1917 Helmikuun vallankumoukseen. (Venäjällä oli silloin gregoriaaninen kalenteri - Suomen kalenterin mukaan väliaikaishallitus nousi valtaan 16.3.1917.) Veljekset piilottivat silloin muutaman irtonaisen kiskon puroon. Sodan jälkeen Nybackan taloon rakennettiin laajennusosa ja kiskot käytettiin kellarin katon tukirakenteisiin. Nybackan kellarin katossa näkyy edelleen kiskonpätkiä.
Venäläisten lähdettyä Suomesta väki haki ratakiskoja ja rakennustarvikkeita myös Rajakylän ja Länsimäen linnoitustyömaalta. Loput kiskot ja vaunut hävisivät sodan jälkeen. Radasta on olemassa vain aikalaismuistelmia, eikä sitä mainita meidän aikanamme tehdyissä linnoitustöitä koskevissa tutkimuksissa. Lähde: Andreas Koivisto, Vårt Sottungsby - Sotunkimme. Tammisaari 2011. Kust. Sotungin kyläyhdistys ry.

Tuo tunneli rupesi kiinnostamaan. Ketjun toisessa viestissä on linkki muistelusivulle jossa on valokuva tunnelin oletetusta sijainnista. Kuva on otettu Vihdintien länsipuoliselta pyörätieltä Kaupintien pohjoispuolelta. Kuvaussuunta on Vihdintien suuntaisesti luoteeseen.

Helsingin karttapalvelussa on oletuskarttana karttayhdistelmä joka alkaa opaskartoilla, kun zoomaa tarkemmaksi tulee mustavalkoinen maastokartta, jonka ensimmäisellä tasolla näkyvät katkoviivoilla maanalaiset tilat.

Löytyi tuollainen em valokuvan alueelta, Partiontien pään kääntöpaikan ja Vihdintien väliseltä kalliolta: http://kartta.hel.fi/link/2VUnRZ

Keväällä kävin katsomassa paikkoja. Olettamani tunnelin lounaispää on muokattu, siinä kulkee sekä pyörätie että maakaasuputki. Siellä oli ruosteinen tolppa sekä kaivon kansi.

Koillispää on Vihdintien alittavan pyörätien leikkauksessa, jos kuvassa ei ole umpeen muurattu rautatietunneli niin mikä tuo on? Mittakeppinä 2m taittomitta.

Karttapaikan linkki: http://kansalaisen.karttapaikka.fi/linkki?scale=2000&text=Tunneli&srs=EPSG%3A3067&y=6678951&mode=rasta&x=381912&lang=fi

Kovin mielenkiintoinen tuo tunneli! Liitteenä ote kartasta, joka on paikkoja kiertäen tehty- muistelijana mv. Lindqvist Klaukkalasta. Muistitieto on epävarmaa. Liitekartassa (Maanmittauslaitos,1938) näkyy juoksuhautoja paljon. Tunnelin läpäisemä kalliokin on ollut tukikohta. Makasiinitunneleita on vaikka miten monta ympäri Helsingin, mutta en tiedä muuta läpimenevää. Kiskoilla kuljetettiin yleisesti , monilla saarilla on vielä raiteetkin jäljellä. Jossakin mainitaan, että kiskot "vietiin" mantereelta kansalaisten toimesta 20-luvulla parempiin tarkoituksiin. 50-luvulla seikkailuretkillä totesin monien makasiinien olevan vielä auki.
Kuitenkin: Kaksi muistelijaa (Lindqvist ja Riikonen) eivät muistaneet tunnelia läpiajomatkalla. Tyypillinen venäläinen kenttärataveturi   http://vaunut.org/kuva/97319?t=kolomna   oli 3,24 m korkea. Tunnelin pitäisi olla  lähes 4 m korkea. Voisiko niin paljon olla maan peitossa? Koska maan pinnallakin on (parempi) linjaus, miksi tehdä tunneli? Etulinja ei sovi suojavarikoksikaan. Varmaan tunneliin on mennyt raiteet, mutta tuskinpa se on toiminut päälinjana, vielä vastamäkeen. Arvelen tunnelin olleen tavallinen makasiini, kallioseinämäkin on louhittu pystysuoraksi - sekin suojaa tulelta. Miten tunnelin toinen pää suhtautuu juoksuhautoihin?
Tietoa Helsingin maa- ja merilinnoituksesta yleensä löytyy täältä   http://www.novision.fi/viapori/avaus.htm

Tässähän on aivan selvästi kansanliikkeen paikka saada tunneli avatuksi, raivatuksi ja osaksi kaupungin kevyen liikenteen verkostoa.
Tietenkin kaupunginisien ensimmäinen vastaus on jyrkkä EI, koska pelätään ilkivallan pääwevän rehottamaan syrjäisessä paikassa, mutta siitä huolimatta olisi se kulttuuriteko saada historiallinen tunneli jälleen käyttöön.

Olisko tässä 1932 ortoilmakuvassa joitain jämiä ratapohjasta, ratalinja kynnetty osin peltoon? (Vermon raviradan oikealla puolella). Laita 1988 kuva päälle, niin näet Vermon raviradan sijainnin ja siinä nykyjään kulkevan  tien. http://kartta.hel.fi/link/2VUCWD  Tien nimi on nykyjään Takkatie.

Linkki Googlessa https://goo.gl/maps/XdZcrq6Lx4N2  Pyörita kuva-alaa hiirellä isommaksi (kohdista paikka ensin nuolella tielinjalle), niin saat alueesta viistoilmakuvan. Tie vie entiselle IsoHuopalahden kaatopaikalle (frisbii radalle), jonka alle on jäänyt viimeisetkin rippeet ratalinjasta.

Kun oikein tarkkaaan katsoo 1932 ilmakuvaa, niin kaatopaikan kohdalla on jonkinlaisia merkkejä mahdollisista ratapohjista. Toinen haarautuu Isohuopalahteen (oli kyllä aika soista aluetta, taitaa olla vain laskuoja (Mätäjoki)?) ja toinen kohti Munkkaa. Minne rata lopulta päättyi, Pikkuhuopalahdelle, venekerhon paikkeille?

Ratalinjoja olikin lopulta kaksi (Pitäjänmäen muistelot), oliko tämä se ensimmäinen joka hylättiin käyttökelvottomana?.

Mainioita nuo ilmakuvat! Toki, kun niitä katselee, alkaa nähdä naarmutkin entisen radan merkkinä! Edellisen vastaukseni karttaan olen punaisella merkinnyt "ilmakuvavaihtoehtoja". Aseman puoleinen saattaa olla toiveajattelua. Pohjoispuolinen näkyy taas selvästi. Teoria on pätevä: Sipoon Martinkylän suunnilleen saman ikäinen penkan paikka näkyy pellon reunasta katsellen, kun kosteus on sopiva, ja maa muokattu. Seuraava liite on kopio venäläisestä kartasta 1911. Sitten kopio kirjeestä (valtionarkisto). Se kertoo radan lopettamisen. Viimeinen kartta on R. Lindqvistin piirtämä 70-luvulla. Paperin otsikkona on: "Ryssbanan". Tämä radan keskivaihe on melko selvä, T osoittaa Malminkartanon täyttömäen paikan.   http://vaunut.org/kuva/102597?t=t%25C3%25A4ytt%25C3%25B6m%25C3%25A4ki       Torbjörn Holmqvistin julkaisusta sain käsityksen, että vaihtoehtoinen ratalinja kulki aluksi Hämeenkyläntietä, yhtyen(?)  sitten taas päälinjaan. Eli Pitäjänmäeltä Laajalahden rantaan (muistitieto) linja oli alun perin sama. S näyttää tukkisillan paikan?

Käsitykseni mukaan umpeen muurattu tunnelin suu ei mitenkään liity Pitäjänmäen kenttärataan, vaikka radan linjaus kulki samoilla kulmilla. Kyseinen tunneli on maanalaisen viemäri/kaukolämpötunnelin rakentamisen aikainen työtunneli, joka muurattiin umpeen louhintatöiden päätyttyä. Näitä tunneleita löytyy Helsingin kallioperästä kilometrikaupalla... Lopullisen varmuuden asiasta saa tiedustelemalla joko Helsingin vedeltä tai Heleniltä!

Olet oikeassa,  Jukka! Vastauksen no 6 kalliota on käsitelty modernein konein. Paikka vaan sattuu miltei sopimaan! Kirjassa "Ensimmäisen Maailmansodan Aikainen Maalinnoitus Helsingissä", (Sirkku Laine, Helsingin kaupungin rakennusviraston julkaisuja,1996, ISBN 951-772-825-5)  , sivulla 88 mainitaan: "...Tukikohdassa on ollut 2 suojahuonetta, toisen betoninen katto on räjäytetty. Toisen betonisen suojahuoneen katto on ollut hirsillä tuettu...romahtanut..." Kallioluolaa ei mainita. Toki kirja on ollut hyllyssäni. Jotakuta ehkä hymyilyttää.

Museoviraston julkaisusarjaan kuuluvassa Helsingin linnoituksia käsittelevässä julkaisussa vuodelta 1980 ei myöskään kyseistä tunnelia tunneta. Kyseinen tukikohta sijaitsee sen verran pienellä mäennyppylällä, että sen takia ei ole ollut tarvetta tehdä tunnelia. Toisaalta tämä tunneli sijaitsee sen verran syvällä, että raiteiden johtaminen sinne olisi ollut huomattavasti työläänpää kuin pienen mäen kiertäminen. Sitä kyllä hiukan ihmettelen, että mistä tämä citylegenda Pitäjänmäen kenttäradan tunnelista on oikein peräisin?

Tämä tarina on kai saanut alkunsa netistä: Pitäjänmäki muistelee, kapearaiteisen radan vaiheet...   Siinä kirjoitetaan mm:  " Uuden linjauksen rakentaminen aloitettiinkin jo samana vuonna. Rata aloitti kulkunsa tunnelissa keskellä Marttilan kylää, nyk. Partiotien kohdalla. Sitten se pulpahti ulos Marttilan kylän metsäkukkulan eteläpuolelle uudelle maapenkereelle ns. Tannerintie nyk. Vihdintien kohdalla. Tälle uudelle penkerelle sijoitettiin kiskot ja junat pystyivät taas kulkemaan aina vuoteen 1919 asti. Keskellä Marttilan kylä oli veturitallit ja sahalaitos missä ylipitkät tukit sahattiin pienemmiksi. Paikalliset henkilöt, jotka olivat mukana, hoitivat vain ne tehtävät, jotka kuuluivat vetureiden kuljettamiseen, eivät sahanneet eikä kuormanneet mitään."

Tämän viestiketjun vastauksessa no 7 olevassa karttalinkissä selviää tosi hyvin radan linjaus suhteessa tähän tunneliin. Tunneli sijatsee numerolla 24 merkityn mäen alla ja kartassa myös näkyy samaiseen mäkeen rakennettuja linnoitusrakennelmia. Ratalinja menee kyseisen mäen länsipuolelta ja näkyy selkeästi katkoviivoin merkittynä kärrypolkuna. Nykyisin samoilla paikkeilla menee Vihdintien länsipuolta seuraileva pyörätie.

Vastauksessa no 9 kaivattiin lisätietoa Pitäjänmäen kenttäradan eri ratalinjoista. Pitäjänmäen asemalta pohjoiseen rata kulki kahta eri reittiä. Ensimmäinen linjaus kulki nykyistä Konalantien vartta ja tämä oli se ratalinjaus, joka hylättiin huonokuntoisena. Uudempi ratalinjaus tehtiin nykyistä Vihdintietä seuraillen ja Konalan seudun historiikin sivulla 71 on hyvä karttapiirros, jossa on molemmat ratalinjat piirrettynä.

Ratalinja ei johtanut Pitäjänmäen asemalta ollenkaan Vermon suuntaan, vaan ainoastaan Munkkiniemen suuntaan. Resiina 1/94 sivulla 23 olevasta karttapiirroksesta radan linjaus ilmenee selkeästi. Talin kartanon maiden kautta linjaus on johtanut Munkkivuoren vierestä meren rantaan Laajalahdentien päähän nykyisen raitiolinja 4:n päätepysäkin lähettyville.

  Haastateltavana Teuvo Lindqvist  Keimolasta 30.4.1975

Teuvo Lindqvist (87) innostui kiertämään ikätovereitaan kyselemässä venäläisten kenttäradasta, kun yhteinen tietämyksemme osoittautui pinnalliseksi. Tuloksen voi lukea syksyllä päivätystä kirjeestä. Veturien tyyppikuvien esittämisestä odotin jonkinlaista vihjettä. Yksimielisyys syntyi vain halkopiipusta. Seuraavaksi kommentteja kirjeen ulkopuolelta:
-   Mustakorpi = metsäalue Suursuon (Keimolan) pohjoispuolella, useiden torppien ja talojen metsää, myös Linnankartanon. Iso tukkivarasto suon päässä.
-   Sarínin pelto  (Aluman tehtaiden vastapäätä maantien varressa), ehkä suurin varasto
-   Juholan pellolla myös paljon puuta.
-   Oma tila (Kissala, 45ha),  jäi vain 2ha hakkaamatta. Jopa polttopuita piti myöhemmin ostaa.
-   Venäläisten lähdettyä pelloille jäi kuorimaton  tavara.
-   Trygg-niminen mies vahti valtion omaisuuta. Polttotarvepuitakaan ei saanut hakea.
-   Puun myynnistä sai kovin vähän rahaa, ei ollut kysyntää.
-   Kaupat venäläisten kanssa oli usein tehty tyyliin: Eräs lakimies vei isännät Helsinkiin, tarjosi hyvät viinat, ja naisetkin – antoi kullekin tuhatlappusen tai pari…  Raha oli harvinaista, se tehosi.
-   Maantieltä suistunutta veturia kiskoi toinen, pieniä vetureita oli ainakin kaksi. Isot eivät ajaneet maantien reunaa.
Tapasimme samana päivänä Åke Söderbergin, joka muisteli mm. ”kiinalaisia”:
-   Söivät rotat.
-   Asuivat ladossa.
-   Tullessaan heillä oli letit.
-   Kilttejä.
-   Metsätöiden johtaja oli venäläinen.
-   Silloinen kotikylä Gållas piti evakuoida tykistön koeammunnan takia.
-   Puun kaato: 4 – 5 miestä kirveineen rungon ympäri, sitten hakattiin.
Teuvo Lindqvistin kommentti  Backaksen radasta:  Yksi moottoriveturi (fordson). Kesällä pehkua ja muutakin, talvella metsärata.
Liitteenä kirje (19.08.1975). Teuvo Lindqvist oli selvästi yhä katkera  tapahtumista, joista osaa ei kerrota. Venäläiset maksoivat hyvin, mutta raha menetti arvonsa. Vuonna 1917 painettiin kauniita seteleitä niin, että löytynee vieläkin nipputavarana. Kävimme syksyllä autoillen etsimässä tuttuja penkereitä, mm Malminkartanon täyttömäen alle jäänyttä linjausta. Vähän etelämpänä hän näytti miten iso, tumman sininen veturi ajoi kohti pohjoista. Käden liikkeestä arvioiden mieluummin kolmea- kuin kahtakymppiä. Rata oli siis hyväkuntoinen.