Resiina-keskustelu

Pian täysi-ikäinen tyttäreni ilmoitti haluavansa konduktööriksi, ensimmäinen järkevä ammatinvalinta vuosiin.

-Yhden sukupolven (minun) kuilu sulkeutuu, Sata vuotta VR:llä on pian tosiasia.

-Tällä kertaa tyttö on vakavissaan. Onko 165-senttinen tyttö riittävä auktoriteetti viikonlopun juoppojunissa?

-Perin isältäni asema- ja seisaketietoisuuden. Tytär osaa varmaan kaikki Kouvolasta 200 km säteellä olevat liikennepaikat vuoden -64 tasalla. Ei kai tuosta haittaa ole.

Isänä mua harmittaa nuo juoppokohtaukset. Tyttö osaa taekwondoa hiukan, mutta keskimääräisen lahtelaisjuopon siirtoon tarvitaan nosturi.

Onko uuden koulun konnareilla mahdollisuus ylentyä mestaritasolle? Isäukko kävi kurssin -64 ja sen jälkeen ratapiha oli hänen. Konnarina toki, mutta natsoja tuli perässä.

Olihan se kiva kävellä heittovaunujen seassa kun tiesi iskän näkevän pihalle. Laskumäestä lähtee. Koneena Vv15 tai Dv16. Suoran kasin ääntä ei varmaan kukaan unohda. Hamina vanha- Kouvola entinen RUKn puukorijunan palautus, keulassa Vv15 ja hinauksessa Hr13, Haminan pikajuna vedettiin itäpihan länsipäätyyn koska Kouvolassakin on vanhan liiton miehiä ja turskaparven poistuminen oli isompi juttu kuin pari tolppaa.

Aika iso osa konduktööreistä on nykyisellään naisia. Miksi ei olisi?
Tuntuu, että talossa pelätään "juoppojunia" aika turhaan. Mitä nyt pari kuukautta olen junissa työskennellyt – tehden lähinnä juurikin yövuoroja, eli niitä "juoppojunia", en kyllä voi sanoa olevani kovin kauhuissani.
Silloin tällöin osuu kohdalle porukkaa, jolla meininki on vähän vinksvonks, mutta varsinaista uhkaa en ole ainakaan ikinä joutunut kokemaan. (No okei, kerran oli tilanne, jossa en pystynyt känniläisistä arvaamaan, mitä heidän päässään liikkuu. Mutta siitäkin selvisi pitämällä keskustelussa ystävällisen otteen)

Jutun juoni on siinä, että kokee olevansa junassa ensisijaisesti asiakasta varten, ei junaa varten. Tärkeintä on saada matkustajat turvallisesti perille siten, että kaikilla on mahdollisimman häiriötön matka. Jokaista ihmistä pitää kunnioittaa ja heitä kohtaan tulee olla ystävällinen. Myös silloin, jos he ovat ensikatsomalla "heittiöitä" tai aiheuttavat ihan oikeata häiriötäkin. Häiriötapauksessa pitää puuttua häiriöön, ei ihmiseen. Kun ymmärtää voivansa saada häiriön pois päiväjärjestyksestä saamatta ihmistä pois päiväjärjestyksestä ja pyrkii ratkaisemaan ongelman (eli sen häiriön) yhteistyössä sen ihmisen kanssa, pääsee pitkälle. Auktoriteetin ei pidä tulla havaittavasti voimakkaasta fyysisestä habituksesta, vaan havaittavasti voimakkaasta päänsisäisestä luonteesta. Hurjinkin lihaskimppu ottaa turpiinsa, jos lähtee pullistelemaan lihaksiaan viisipäiselle sekoboltsiryhmälle. Ja ryhminä ne liikkuvat, jos ongelmia aiheuttavat. Tämän takia fyysisestä voimasta ei junassa ole juurikaan apua.

Oppini olen saanut kahta tietä:
Ensinnäkin työskentelemällä puolisentoista vuotta lastentarhassa. Tajuntaansa väsymyksellä, päihteillä tai stressillä alentaneet toimivat samojen perusperiaatteiden mukaan kuin uhmaikäiset lapset. Samoilla keinoilla, joilla 21-henkinen lapsiryhmä pidetään elossa ja mukana tarhassa päivän kotiinlähtöaikoihinsa asti, pidetään 20-henkinen junamatkustajaryhmä elossa ja mukana junassa määräasemillensa asti. Tarvittaessa matkustajan määräasemaksi voi itse valita Helsingin keskustassa sijaitsevan putkan, joka voi hyvinkin olla matkustajan itsensäkin kannalta se järkevin paikka sinä iltana.
Se, joka sanoo: "Ei niiden päitä pidä silitellä!" on se, joka joutuu ongelmiin. Ihmisen tunnistaminen ihmiseksi ei ole pään silittelyä, vaan normaalia inhimillistä toimintaa, jolta itseään ei pidä suojella muurein.

Itse pidän perjantai-illan viimeisistä lähdöistä, koska niissä on tunnelmaa. Niissä on pakkokin ottaa kontaktia (siis sosiaalista, ei fyysistä) matkustajiin ja pitää huoli, että kaikilla on hyvä fiilis. Jos matkustajalla on hyvä fiilis, hän ottaa ne jalat pois penkiltä, jättää sen kaljatölkin avaamatta ja lopettaa sen vierustoverinsa sättimisen, kun junahenkilökunta tahtonsa ystävällisesti ilmaisee. Jos matkustaja kokee olonsa turvattomaksi, hän toimii aggressivisesti. Voi hän toki toimia aggressiivisesti muutenkin, mutta se on oikeasti aika harvinaista. Aikaansaamalla matkustajalle olo, ettei hän jonkun tahon mielestä ole tervetullut junaan, saadaan hänelle turvaton olo. Tämän olon voi aikaansaada myös junahenkilökunta. Ei kannata. Kyllä siihen voi luottaa, että tehdessään väärin ihmiset tietävät tekevänsä väärin ja antavat junaa kuljettavalle organisaatiolle sille kuuluvan auktoriteetin. Jos tuon auktoriteetin jättää sivuosaan ja korvaa sen omalla auktoriteetillaan, on kusessa.

Konduktööreiksi haetaan ihmisiä, jotka ovat ihmislähtöisiä ja ystävällisiä, jotka haluavat saada aikaan jotain hyvää. Sellaisen ihmisen, joka ei tähän kykene, ei ainakaan pitäisi päästä koko työhön alun alkaenkaan. Siten, jos pääsee sisälle, pärjää kyllä.

Ja sitten vielä lopuksi: On olemassa ne muutama avohoitopotilas, jotka aiheuttavat todellista vaaraa ja joiden puolustustilaa ei saa kytkettyä pois päältä edes aktiivisesti yrittämällä. Niitä varten junahenkilökunnalla on mukanaan OC-puteli, josta kun roiskaisee ihmisen silmille ja juoksee karkuun siksi hetkeksi, jonka aineen vaikutuksen alkaminen kestää, on jo paljon paremmissa asemissa. Ja sitten, häirikön kanssa on äärimmäisen harvoin yksin. Jos häirikkö on yksin eikä aiheuta junalle tai sen matkustajille vahinkoa, tilanne on oikein hyvä. Siellähän on. Ei kontaktia ongelmaihmiseen -> ei ongelmaa junan täyspäisille matkustajille. Jos taas häirikkö on ihmisten keskellä eli oikeasti aiheuttaa häiriötä junaliikenteelle tai muille matkustajille, ne ihmiset joiden keskellä hän on, ovat siellä myös. 20 vastaan 1 -tilanteessa se yksi on aika heikoilla. Ja kyllä ne ihmiset sieltä junahenkilökunnan avuksi tulevat. Ja vielä, tuollainen avohoitopotilas harvoin kulkee kymmenen avohoitopotilaan ryhmänä. Sitten vielä lopuksi, ainakaan Helsingissä kännikalaa ei oikeastaan ikinä tarvitse poistaa junasta yksin. Sitä varten on turvakeskus, joka on koulutettu ja varustettu flaidaamaan. Kunhan vaan pitää mielessä, että tilanteen kärjistyminen siihen pisteeseen, että fyysinen uhka alkaa toteutua fyysisenä väkivaltana ja OC:ta tarvitaan, on aina oma epäonnistuminen. Se on äärimmäinen viimeinen turva ja asiat tulee hoitaa muilla keinoin. Joka kerta kun sitä käytetään, VR:n imagoon tulee haava, jonka parantaminen mainonnalla ja muilla keinoilla maksaa helposti kymppitonneja. Ei hyvä.

Otetaan vielä lopuksi esimerkki:
Saapuminen illan viimeisellä T-junalla Riihimäkeen. Kahdesta kännisestä matkustajasta toinen on kännissä ja toinen umpitööt. Umpitööt päättää pistää penkille maaten, kun pitäisi poistua junasta, eikä ystävänsä maanitteluista huolimatta nouse ylos. Ystävä sitten luovuttaa ja menee kotiinsa. Umpitööt jää makoilemaan penkille. Oikein kiva tilanne. On selvää, että hän on vielä juuri ja juuri riittävässä kunnossa, että saattaisi pärjätä tappelussa ja myöskin alkaa tapella. Junahenkilökunta (josta itse muodostin 50%) maanitteli häntä aikansa, mutta mitään ei tapahtunut. Umpitööt sanoi haluavansa nukkua, eikä oikein tajunnut, ettei kyseessä ollut hyvä nukkumispaikka. Poistuin paikalta ja tulin parin minuutin päästä takaisin. Eipä toiminut. Sitten tehtiin muut junan määränpäässä tehtävät jutut kuntoon. Lopuksi lampsin junan ohjaamoon, otin kuulutusluurin käteeni ja tein "stereotyyppisellä kuulutusäänellä" kuulutuksen, jonka pohjaksi otin metron kuulutuksen junan saapuessa Mellunmäkeen ja jatkaessa sieltä kääntöraiteelle: "Hyvät matkustajat. Juna seisoo pääteasemalla, pyydämme matkustajia poistumaan junasta." Äänenpainot sun muut tietää aika täsmälleen jokainen, joka joskus on metrolla pääteasemalle matkustanut ;)
Menin sitten katsomaan parin osaston lasien läpi, mitä tapahtuu. Siellä Umpitööt könysi hankalasti ylös paikaltaan ja rahjusti ulos junasta. Ongelma ratkaistu, tappelua tai mainitunkaltaista "auktoriteettia" ei tarvittu lainkaan. Joukkoliikennejärjestelmän yleinen auktoriteetti toimi tälläkin kertaa hyvin ja se toimi vielä paremmin, kun oman auktoriteettinsa sai piilotettua ja kiinnitettyä matkustajan (ja niin, tässä on tärkeää käyttää sanaa "matkustaja" sanan "ongelmatapaus" sijasta) huomion kokonaan VR:n auktoriteettiin.

OC-mössön koulutukseen kuuluu neljän tunnin luento siitä, miten asiat hoidetaan puhumalla sen sijaan, että räimittäisiin ympäriinsä. Siellä kannattaa pitää korvansa huolella auki ja todella ajatella, mitä kouluttaja sanoo. Ja sitten, kun seuraavaksi käsitellään itse aseen käyttämistä, lisäilee joka väliin mielessään sivulauseita kuten "mutta jos tähän tilanteeseen päädyt, olet jo kämmännyt pahasti" ja "mutta tämä on aina se viimeisestäkin jälkimmäinen keino".

Työ on kivaa ja ihmiset junissa on kivoja. Suosittelen. Ja sitäpaitsi, jos halua olisi, mutta fiilis on epävarma, aina voi hakea junamyyjäksi. Ainakin tähän mennessä junamyyjistä aivan jokaikinen tahdottaisiin jatkokouluttaa konduktööreiksi, eli nuo eivät todellakaan ole mitenkään toisensa poissulkevia vaihtoehtoja. Junamyyjän koulutus kestää puolen vuoden sijaan alle kuukauden ja jos työ sitten jostain mystisestä syystä tuntuukin mahdottomalta, ei ole haaskannut hirveän isoa osaa elämästään.

Tuukka, hyvin kirjoitettu ja kiinnostavaa tekstiä - vaikka en itse olekaan konduktöörin uraa harkitsemassa.

Sen verran asiasta, Jukka, että "ennen vanhaan" koulutettiin junamieheksi, joka oli ratapihatyön nuorempi ammattilainen. Sitten junamies jatkokurssittui konduktööriksi ratapihatyöhön. Sitten näistä vanhimmat pääsivät "matkoille" eli henkilöjuniin matkavuoroon, toki nuorempia käytettiin sairasloma- yms. tuuraajina. Pieni osa ratapihakonduktööreistä kouluttautui ja yleni järjestelymestareiksi eli ratapihakonduktöörien työnjohtajaksi. Osa ratapihakonduktööreistä hoiti isoilla asemilla asetinlaitteen hoitajan virkaa ja/tai käytti laskumäkiautomatiikkaa.

Maailma on muuttunut. Ratapihakonduktöörejä ei varsinaisesti ole enää, vaan he ovat vaihtotyönjohtajia, joiksi koulutetaan tulokkaat suoraan. Vaihtotyönjohtajat tekevät entiset ratapihakonduktöörin työt sekä yhä useammin entiset ratapihaveturinkuljettajan työt, käyttäen tähän radio-ohjattavaa veturia. Vaihtotyönjohtajan ura käsittää vaihtotöitä eläkeikään saakka.

Vaihtotyönjohtajat eivät siirry enää liikenteenohjaukseen, vaan nämä ovat varta vasten työhönsä koulutettuja. Entiset asetinlaitteissa työskennelleet ratapihakonduktöörit/vaihtotyönjohtajat ovat saaneet/saavat liikenteenohjaajan koulutuksen eivätkä työskentele enäää ratapihatyössä.

Vaihtotyönjohtajan koulutus on koulutushaaroista toinen, ja se toinen on konduktöörin koulutus, jossa tulokas koulutetaan suoraan juniin konduktööriksi. Ura ei siis enää kulje ratapihatyön kautta. Ja kuten Tuukka kertoi, on viime vuosina ollut mahdollista hakeutua osa-aikaiseksi junamyyjäksi ja sitä kautta kouluttautua konduktööriksi. Niinikään konduktööri työskentelee koko uransa junissa.

Pieni prosentti työntekijöistä työskentelee osan urastaan kouluttajana tai työnjohtotehtävissä, mutta sen varaan ei kannata paljoa laskea eivätkä kaikki koe noita edes uralla etenemisenä.

Myös veturinkuljettajaksi koulutetaan vuosittain paljon henkilöitä, naisia on tällä hetkellä noin 1%. Vuoteen 2018 mennessä aloituspaikkoja on ehkä vajaa tuhat, ja sen jälkeen koulutus käytännössä loppuu pitkäksi ajaksi. Koulutukseen on varsin vaikea päästä, ja karsiutumisprosentti on yli 98.

Liikenteenohjaaksiksi koulutetaan jonkun verran, mutta määrät ovat pienempiä.

[Virheet mahdollisia. Oikokaa tietävämmät vapaasti  :) ]

Ehkä ne juopot ei olekkaan suurin ongelma kun on kaikenlaiset huumeet nykysin, ja NE vasta pikkuukkoja näkevätkin no sama on ongelma jokapaikassa ja joka ammatissa minne tahansa menee voi sellaisia tavata,ikävä kyllä!

Itse asiassa pelkkien huumeiden käyttäjät eivät yleensä ole ongelmaksi. Osaavat olla omissa oloissaan.

Pahimpia "asiakkaita" ovat sellaiset, jotka käyttävät alkoholia ja huumeita sekaisin.

Tuo varmaan totta aina vaan ei tiedä mitä ihminen on käyttäny TAI jättäny käyttämättä

Tuukan kirjoitus oli sen verran kattava, että lisättäväksi ei jää kuin seuraava omakohtainen kokemus:

Viikonlopun yöjunat ovat paljon mainettaan parempia. Pahimmat häiriökäyttäytymiset omalle kohdalle ovat osuneet keskellä päivää.

Mikäli ammatti kiinnostaa, niin ilman muuta tehtävään kannattaa hakea. Todennäköisesti ensin junamyyjäksi, josta on mahdollisuus edetä konduktööriksi. Ammatti opettaa yllättävän paljon erilaisista asioista...

Tulipa tässä mieleen lueskellassani tätä ketjua seuraava asia.

Olipa kerran lauantain T-junassa, taisi olla yön viimeinen, toinen konduktööreistä musta nainen toisen ollessa jo vähän kokeneempi valkoinen mies.

Hyvin näytti kyseinen nainen pärjäävän,vaikka voisin kuvitella, että mustaihoiselle naiselle viikonlopun T-juna ei välttämättä olisi se kaikista mukavin työskentelyymäpäristö.

Tästä vedän nopean johtopäätöksen, että kyllä nainen pärjää konduktöörinä siinä missä mieskin :).