Resiina-keskustelu

Muistelin Leena-serkkuni kanssa ensimmäistä junamatkaani, joka tapahtui perunannoston aikaan 1952. Anni-mummo oli kuollut Outokummussa, ja matkustimme sinne Haminasta hautajaisiin. Äitini ja Leenan äiti olivat mummon tyttäriä. Leena oli tuolloin 12-v, minä 5-v ja veljeni 4-v. – Leenan kertomuksista tein yhteenvedon, koska omaan muistiini on jäänyt vain pätkiä sieltä täältä. – (Aikataulut ovat ”Talvi 1953”). Lähtö Haminasta oli ”Puumotilla”, todennäköisesti M764 klo 17:40. Matka Inkeroisiin kesti 40´. Jatkettiin Kotkasta saapuvalla 744:lla (vain 3.lk) klo 18:45. Kouvolaan saavuttiin klo 19:30. Sitten alkoi pitkä odottelu, sillä Helsingistä Joensuuhun matkaavan yöjunan 81 (pikajuna) lähtö oli klo 23:42. Veturina oli varmaan joku Hv. Mahduimme hyvin kaikki 5 samaan 3.lk makuuvaunuhyttiin. Veljeni ja minä nukuimme jalat vastakkain äidin kanssa samassa pedissä seinän puolella. Taisimme nukkua viltin päällä ilman lakanoita, jos sellaisia vaunussa olikaan. Pieksämäen jälkeen juna muuttui postijunaksi ja alkoi pysähdellä taajempaan, Varkauden jälkeen lähes kaikilla seisakkeillakin. Muistan veturista sinkoilevat hehkuvat hiilet punaisina viiruina yön pimeydessä ja kimeät vihellykset. Viinijärvelle tulo oli klo 7:12. Tuskin jatkettiin Joensuuhun, vaan vaihdettiin jälleen Puumottiin 872, lähtöaika klo 7:20 ja saapuminen Outokumpuun klo 7:45. – Paluumatkaa emme kerranneet.

Mielenkiintoinen teksti, kiitos!

Mulla on ensimmäisen junamatkani kohdalla 80-luvun puolivälissä ikää tuskin ollut enempää kuin viikko tai pari. Siitä matkasta muistikuvani ovat valitettavasti varsin heikot, vaikka jonkinlaisia vaikutuksia nykyiseen minääni silläkin vuorenvarmasti on ollut. Ja sen jälkeen niitä matkoja on tullut tehtyä niin tiheästi, että se ensimmäinen sellainen junamatka, jonka voisin kehitystason puolesta periaatteessa muistaa, ei ole ollut mitään kovin tavallisuudesta poikkeavaa, vaan ihan samaa kauraa kuin edellisviikkoinenkin.

Ensimmäinen junamatkani oli noin vuoden ikäisenä (1988-1989) yöjunassa Lahti-Lieksa. Hämärä muistikuva on lähes yhtä hämärästä yöjunan hytistä. Noin varhaisista muistoista ei tosin voi mennä vannomaan, onko muistikuva aito vai myöhempien juttujen perusteella mieleen piirtynyt.