Resiina-keskustelu

On tuokin kohtuullisen turhanpäiväistä verrata 20 vuoden takaista sähkölaskua nykyiseen ja laittaa hinnan nousu kilpailutuksen syyksi. Niinkuin hinnat eivät olisi ylipäätään 20 vuoden aikana nousseet vähintään inflaation tahtiin. Myös alvia ja erityisesti sähköveroa on kiristetty moneen otteeseen, joten verottajankin osuus hinnasta on kasvanut kaiketi kymmeniä prosentteja.

Se on tietysti totta, että sähköyhtiöillä lienee haluja painottaa hintaa siirtomaksujen suuntaan.

Varsinkin kun verkkojen kunnossapito on kallista näin harvaan asutussa maassa...tulevaisuudessa vielä kalliimpaa jos siirrytään suuremmassa mittakaavassa maakaapelointeihin niin hetkellisesti kustannukset nousevat lisää.

Tosissaan energian hinta on noussut todella paljon, eikä syy ole muu kuin sen tuottamisen/jakelun kallistuminen.

Tähän varsinaiseen aiheeseen, kun aamulla otin lehteä oven luota ja sitä selasin oli yllätys kyllä melkoinen. Hyvä pointti on tuo "nykyiselle rataverkolle"-maininta. Teollisuuden kuljetukset kiskoilla enemmänkin vähentymään päin ja väestö kasaantuu kaupunkikeskuksiin, eli tarve liikkua muualle vähenee. Ja mökeille, tms ei junalla mennä. Kyllä tästä jää sellainen maku, että täysin härskiä politikkojen lobbauksen lopputuotetta lapioidaan asiakkaiden silmille.

Sähkömarkkinoiden ja kaavaillun rautatiekilpailun välillä on monia yhtymäkohtia. Yhteistä on mm. verkon eriyttäminen varsinaisesta kilpaillusta toiminnasta. Sähkön osalta tämä tarkoittaa sitä, että sähköenergian ostaminen ja myyminen on kilpailtua toimintaa, mutta verkkotoiminta (=sähkön siirtäminen) on viranomaisen tiukasti reguloimaa monopolitoimintaa. Sähköverkot on siis vapautettu minkä tahansa tuottajan tai myyjän sähkön siirtämiseen (näin ei ollut ennen sähkökilpailun avaamista). Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että sähkön käyttäjä voi ostaa sähkönsä mistä tahansa. Sähkön siirtämisestä sähkön käyttäjä maksaa erikseen (siirtohinnoittelua valvoo regulaattori).

Menettelytapa on yleiseurooppalainen, koska tavoitteena on koko EU:n kattavat yhtenäiset sähkömarkkinat — silloin järjestelmien on oltava kaikissa maissa samanalaiset ilman kansallisia poikkeamia. Kun sähkömarkkinoiden avaamista pohdittiin 1980-luvun lopussa, oli toisena vaihtoehtona myös sähkön siirron avaaminen kilpailulle. Tämä tarkoittaa sitä, että silloin on rakennettava rinnakkaisia sähköverkkoja, joita asiakas kilpailuttaa. Sama pätee rautatiekilpailuun, eli "täydellisessä kilpailussa" tarvittaisiin rinnakkaisratoja, joiden rakentaminen ei ole taloudellisesti järkevää (vaikka osa suomalaisista päättäjistä yhä kuvittelee, että rautatiekilpailu olisi tätä). Kummassakin tapauksessa järjestelmän hinta olisi korkeampi kuin saavutettavat hyödyt. Kilpailu ei olekaan pelkästään periaatteellinen kysymys, vaan sen on myös tuotettava hyötyjä — joko halvempina hintoina, parempana kustannustehokkuutena tai hintojen nousua  hillitsevänä elementtinä. Toimivat markkinat edellyttävät myös hyvän lainsäädännön ja tehokkaan valvonnan. Kansantaloudellisista syistä sekä rautatieverkko että sähköverkko on erotettu muusta (kilpaillusta) toiminnasta.

Sähkö on tuotteena sellainen, että sen hinta pyrkii nousemaan koko ajan. Sähkökilpailu on kuitenkin selvästi hillinnyt sähköenergian hinnannousua (Suomessa sähkö on Euroopan halvimpien joukossa). Tämä näkyy mm. kotitaloussähkön myynnissä katteiden kutistumisena. Olennaista kuviossa on kuitenkin se, miten paljon sähköenergiaa ostat ja minkälaisilla sopimuksilla. Otatko määräaikaisen kiinteähintaisen sopimuksen, toistaiseksi voimassa olevan vai sidotko koko sähkön hankintasi peräti pohjoismaisen sähkönpörssin hintakehitykseen. Omakotitalossani vuotuinen sähkönkulutus on noin 28 000 kWh. Kun kilpailutin sähkönmyyjät ensimmäisen kerran, laski sähkönergian hinta osaltani 33 prosenttia (vuositasolla noin 740 euroa). Kilpailuttamisessa on kuitenkin oltava aktiivinen, eli muutaman vuoden välein kilpailuttaminen kannattaa uusia. Tämä on kohtuullisen helppoa Energiamarkkinaviraston sivujen avulla.

Suurin sähkölaskun kokonaissummaan vaikuttava nostotekijä on viime vuosien aikana kuitenkin ollut energiaverotus. Sähkölaskussa on kuitenkin eriteltynä sähköenergia, siirto ja verot, joten esimerkiksi sähköenergian tai siirron hintakehitystä voi halutessaan seurata. Regulaattorina Energimarkkinavirasto julkaisee säännöllisesti julkisia hintatietoja siirtohinnoittelun kehityksestä.

Siirtohinnoittelu on erittäin tiukasti reguloitua, eli sähköverkkoyhtiön liikkumavara hinnoittelussa on rajoitettu. Valvova viranomainen eli Energiamarkkinavirasto syynää säännöllisin väliajoin jokaisen suomalaisen verkkoyhtiön hinnoitteluperusteet — pohjalla on valvontamalli, joka ottaa huomioon mm. toiminnan tehokkuuden, investoinnit jne. Kokonaisuutena valvontamalli tuottaa sijoitetulle pääomalle vuotuisen noin 6,5 prosentin tuoton sijoitetulle pääomalle. Tuottotaso on kohtuullisen alhainen, mutta toisaalta monopolitoiminnan riskitkin ovat sitä. Jos verkkoyhtiö ei jostain syystä noudata viranomaisen asettamia hinnoittelun reunaehtoja, on sillä valta vaatia hinnoitteluun muutos ja mahdollisesti kerätty ylihinta on palautettava asiakkaille. Tyypillistä suomalaisille verkkoyhtiöille on kuitenkin se, että enemmistö ei laskuta asiakkailtaan niin paljon kuin mihin valvontamalli antaisi mahdolllisuuden. Tämä on tyypillistä etenkin kuntien omistamissa verkkoyhtiöissä, joissa kuntalaiset nähdään ikään kuin "omistajina" — syynä voi olla myös aluepolitiikka tai kunnan harjoittama elinkeinopolitiikka (=sijoita yrityksesi alueellemme, jossa sähkön siirtohinta on muuta maata edullisempi).

Viime syksynä Fortum ilmoitti halunsa myydä kaikki omistamansa sähköverkot pois (asiaa käsiteltiin laajasti julkisuudessa jopa eduskuntaa myöten). Syynä on mm. toiminnan alhainen tuottotaso. Vattenfall onkin jo ehtinyt myydä kaikki Suomessa omistamansa sähköverkot pois.

Sähkömarkkinoilla kehitys on johtanyt siihen, että kaikkein kannattavinta on omistaa (varsinkin hiilidioksidipäästöttömiä) voimalaitoksia, eli tukkusähkön tuottaminen ja myyminen on kannattavinta toimintaa varsinkin silloin, jos koko tuotanto myydään pohjoismaisen sähköpörssin kautta (näin suurin osa suomalaisista energiayhtiöistä tekee ja oman konsernin vähittäismyyntikin joutuu ostamaan kotitalouksille myytävän sähkön pörssin kautta). Jopa kotitaloussähön myyntiä pidetään joissakin yhtiöissä heikkona liiketoimintana.

Mikäs siinä, jos ihmiset tykkävät maksaa kilpailutuksen nimissä tuotteista koko ajan nousevia hintoja.

Vertaaminen verkkojen kunnossapitoon on sinänsä turhaa, koska  siirtoverkkoja on ylläpidetty myös menneinä vuosina. Verkkojen ylläpito ei ole nykyajan keksintö, vaan se kuuluu normaalina osana toimintaan.

Yksi näennäisen kilpailutuksen seuraus on ollut se, että esimerkiksi aikaisemmin kuntalainen on saanut sähkönsä ja lämpönsä käytännöllisesti katsoen yhdestä ja samasta yhtiöstä, jolla on kiinteät hallinnolliset kulut X. Tuli kilpailutus ja tehokkuuden nimissä tapahtunut yritysten pilkkominen. Sen, minkä aikaisemmin hoiti yksi firma, tekee nykyään kaksi tai kolme kunnallista firmaa tai toimijaa, joilla kaikilla on jo pelkästään oma hallinto ja kiinteät kulut, jotka maksatetaan asiakkailla.

Käytännön esimerkki: ennen sähkön tuotti, toimitti ja laskutti yksi ja sama firma. Nyt samaa hommaa varten on olemassa tuotantoyhtiö, verkkoyhtiö ja vielä kolmas yhtiö, joka myy ja laskuttaa. Toisin sanoin, asiakas maksaa välillisesti tuotteen loppuhinnassa jo pelkästään kolmen eri firman hallinnollisia kuluja unohtamatta sitä, että jokaisen firman on vielä saatava oma voittonsa. Suomalainen kilpailutus-ikiliikkuja on keksitty  ;D

Sähköverkkojen rakentamiseen ja kunnossapitoon on eri aikoina kohdistunut erilaisia vaatimuksia, mikä näkyy rakentamisen ja ylläpidon hinnassa. Esimerkiksi uusin sähkömarkkinalain muutos ohjaa rakentamisen ilmajohdoista maakaapelointiin myös maaseudulla. Maakaapelointi on kalliimpi tapa kuin ilmajohto — tosin maakaapeli kestää myrskyjen kaltaisia tuhoja paremmin. Etämittauslaitteet ovat myös aivan erilaista tekniikka kuin vanhat mekaaniset mittarit. Muuttoliike maaseudulta taajaamiin ja kaupunkeihin taas nostaa maaseudulla kunnossapidon ja rakentamisen kustannuksia per asukas. Ylläpidon kustannuksiin vaikuttaa siis myös verkoston rakenne, mutta myös asiakastiheys ja asiakkaiden käyttämän sähköenergia määrä.


Sähkömonopolin purkamisen jälkeen yhtiöiden hallinnot ovat päinvastoin kaventuneet. Toimintojen juridinen tai kirjanpidollinen eriyttäminen ei tarkoita sitä, että luotaisiin uutta hallintoa. Energiayhtiöt toimivat konsernimuotoisesti, jolloin eriytetyt yksiköt käyttävät yhteisiä hallinnollisia palveluita. Eriyttämisellä on lisätty mm. hinnoittelun läpinäkyvyyttä. Eriyttäminen estää myös kilpailtujen toimintojen ja monopolitoimintojen väliset ristisubventiot.

Monopoliaikana lähes kaikilla sähköyhtiöillä oli oma verkonrakennusyksikkönsä. Nyt lähes kaikki on lopetettu, jolloin palvelut ostetaan ja kilpailutetaan ulkopuolisilta verkonrakentamiseen erikoistuneilta yrityksiltä — ei siis  ylläpidetä itse toimintoja, joita ei jatkuvasti tarvita. Yhtiöiden omien verkonrakennuspalveluiden lopettaminen synnytti joukon uusia yrityksiä (käytännössä entisistä sähköyhtiöiden verkonrakennusyksiköistä muodostettiin itsenäisesti toimivia yhtiöitä) — ja valtavan ylikapasiteetin, mikä antaa kuvan toiminnan tehottomuudesta monopoliaikana. Verkkourakointi on yhä valtavan kilpailtu ja huonosti kannattava toimiala — toisaalta verkonrakennuspalveluita tarvitsevan kannalta kyseessä on ostajan markkinat.

Samalla kehitys on vähentänyt energiayhtiöiden määrää, eli kilpailu ohjaa kohti suurempia ja tehokkaampia yksiköitä. Omistuksien keskittyminen on myös osaltaan vähentänyt hallinnollisia tehtäviä.

Niin, ihmiset ovat alkaneet juuri sähkön energiahintojen noustua siirtyä muihin tuottomuotoihin, kuten aurinkosähköön ja puulla lisälämmitykseen, jopa omien tuulivoimaloiden väsäämiseen. Sen on aiheuttanut vain ja ainoastaan kilpaileminen sähkön hintaa vastaan...omakohtainen havainto, omassa maapaikassa puulämmityksen lisäyksellä pudotettiin sähkölasku kolmannekseen  ;)

Sama on nyt tapahtumassa kiskoilla, moni vaihtaa omaan autoon tai bussiin sen vuoksi, ettei kiskoliikenne ole kilpailukykyistä. Oma auto vs juna ei ole suoraan vertailukelpoinen, asemalta on jollain liikuttava lopullliseen päämäärään, monesti taksilla aikataulujen vuoksi...
Ja kiskoliikenteen kilpailukyvyttömyyttä lisää yhden toimijan malli. Epäilen, että tuskin VR tilailisi uusia vetureita näinkään "nopeilla liikkeillä", vaan peruskunnostaisi ja hyödyntäisi vanhempaa kalustoa edelleen, uusien rinnalla.
Miksi muuten muualla maalimassa peruskunnostetaan ja modifioidaan vetureita perusteellisesti(dieseleitä sähköistetään tms), muttei Suomessa?

Onko meillä aivan liian kaavamainen ajattelutapa ihan yleisestikin, kuin elettäisiin jossain suunnitelmataloudessa.

Näin markkinoiden pitääkin toimia: jos tarjotun tuotteen hinta tai muut ominaisuudet eivät miellytä, niin tavaran toimittaja on voitava vaihtaa — tämä aiheuttaa paineita sähkönmyyjille niin kuin kilpaillussa ympäristössä pitääkin tapahtyua. Sähköenergian myyjän voi siis vapaasti valita (itse sain pudotetua kämppäni sähkölaskun kolmanneksella pelkästään kilpailuttamalla sähkön myyjät). Oman voimalaitoksen, puulämmityksen tai minkä tahansa muun energialähteen hankintahinta, käyttökustannukset ja pääoman kuoletusaika ovat hyviä vertailukohteista, johon ostoenergian hintaa ilman muuta kannattaa verrata — ja tehdä valintoja tämän mukaan.