Resiina-keskustelu

     Ruotsissa ilmestyvä suuri päivälehti Svenska Dagbladet julkaisi kuluvalla viikolla JERNHUSEN-yhtiön pääjohtaja Kerstin Gillsbro:n haastattelun. Artikkelista sai lukea esimies(!)asemassa olevan naisen mielipiteitä valtakunnan rautatielaitoksen Statens Järnvägar asioitten viimeaikaisesta hoidosta - Jernhuset on osa yhtiörypästä joka SJ periaatteessa nykyään on.
     Statens Järnvägar oli viime vuosituhannen loppuvuosiin asti valtion omistama ja liikennöimä rautatielaitos juuri kuin Valtionrautatiet oli Suomessa. Ns. uusliberalismin aatteitten mukaisesti laitosta ryhdyttiin kuitenkin yhtiöittämään, sekä pilkkomaan useammaksi toimintayksiköksi vaikkakin nämä uudet "yhtiöt" jäivät jatkossakin valtion kontrollin alle. Vuosituhannen vaihtumisen jälkeen organisaatio oli pääpiirteissään seuraava.

- SJ hoitaa pääosan raiteilla liikennöinnistä, painopistealueena matkustajaliikenteen kaukojunat.
- Green Cargo AB keskittyy tavaraliikenteeseen.
- Trafikverket AB vastaa suunnilleen Suomen ratahallintokeskusta.
- Jernhusen AB (kirjaimellisesti "rautatalot" 1800-luvun oikeinkirjoitusta seuraten) omistaa kiinteistöt, tai joissakin tapauksissa on tällä valtiollisella kiinteistöyhtiöllä hallintaoikeus niihin.
- Euromaint AB on vastuussa konepajoista ym
- TrainTech Engineering AB toimittaa insinööri- ja tekniikkapalvelua
- Unigrid AB toimittaa tietoliikennepalvelua
- Trafficare AB: siivous, sekä vaihtotyöt. (!)
     Näistä "divisioonista" kaksi ensinmainittua on valtion suora-omistuksessa.

     Svenska Dagbladetin artikkeli keskittyy Jernhusen - yhtiön toiminnan kuvaamiseen. Sillä on tänään omistuksessaan 60 asemataloa ja käytön vastuu seitsemäänkymmeneen toisten - useimmiten kuntien - omistamien asemarakennusten odotussaleihin. Statens Järnvägar oli suurimmillaan vuonna 1950 ja tuohon aikaan asemia oli lähelle 700 + tähän viellä seisakkeet sekä monet tavaravaunujen lastauspisteet.
     SJ yhtenäisenä laitoksena lakkautettiin 1. tammikuuta 2001. Edellämainitun lehtiartikkelin kirjoittaja Klas Andersson ihmettelee palstoillaan, kuinka nykyisen pilkotun SJ:n eri osastojen vastuunjako oikein toimii - ja hänen sanojensa mukaan sitä on moni muukin kysellyt. Kerstin G'n melko diplomaattinen vastaus sisältää mm. että rautatielaitoksen paloittelu perustuu Valtiopäivien (riksdagen = Eduskunnan vastine) päätökseen, eikä hänen tehtävänsä ole kyseenalaistaa, vaan toimia annettujen olosuhteiden puitteissa.
     - Ketkä niitä asemia ostavat?
     - Trafikverket, yksityiset, ja useimmiten kunnat.
     Äskettäin vaihtoivat omistajaa Arvika, Falun, Landskrona, Bollnäs, ja Kristinehamn. Suven mentyä pannaan myös Vännäs'in ja Herrljunga'n asematalot myyntiin.
Vuonna 1950 Statens Järnvägar'illa oli palveluksessaan 50 000 työntekijää & toimihenkilöä eli joka sadas työikäinen Ruotsin kansalainen. Laitos oli nk julkisen sektorin ylivoimaisesti suurin.
     Tänään kaikki on siis toisin. Klassisilla SJ raiteilla liikennöi myös useita yksityisyrittäjiä. Tukholman lähiliikenteen hoitaa liikennelaitos SL = Storstockholms Lokaltrafik.
     Hieman sarkastisena loppukaneettina: Kun ensi lumien tullen taaskin liikenteessä alkanee esiintyä häiriöitä, ja (oikeutetusti) närkästyneet matkustajat kyselevät syntipukkia, niin eipä sitä niin vain taidakaan löytyä.
     "Kyllä meidän organisaatio hommansa hoitaa... noista kaikista muista en ole niin varma!"