Resiina-keskustelu

Minua on pitkään häirinnyt, että en kertakaikkiaan ole jaksanut muistaa milloin "Seisake"-nimi otettiin käyttöön. Koskee omia kommenttejani ja kirjoituksiani. Nyt vihdoin jaksoin kaivaa sen esille. Seisake on nimenä korvannut nimen ylikäytäväpysähdys 18.2.1932 lukien ja samalla kertaa otettiin käyttöön lyhenne "se". Ohessa todisteena ote Mikkelin liikennetarkastajan päiväkirjasta.

Valtion tieverkolla Seisake lyhennettiin Seis. Tuli vaan mieleen sinipohjaisesta viitasta "Reitkalli Seis" joka jökötti vuosikaudet osoittamassa tietä seisakkeelle, jota ei enää ollut eikä rataakaan. Viime kesänä näytti viimein hävinneen, ilmeisesti tie oli muutettu yksityistieksi. Fillari-ikäisenä tuli aina mieleen, että pitääköhän tässä pysähtyä vai mistä on kyse... :-)

Mikähän on pysäkin ja seisakkeen ero vai onko kyseessä synonyymi?

Kansankielessä sekoittuvat keskenään mutta pysäkit olivat pieniä asemia - itsenäisiä, miehitettyjä liikennepaikkoja. Pysäkin alaisuuteen saattoi kuulua useampiakin seisakkeita, epäitsenäisiä liikennepaikkoja joilla ei ollut minkäänlaista miehitystä, yksinkertaisimmillaan puulaituri tasoristeyksen kupeessa.

Ja nämä siis jo historiaan siirtyneitä merkityksiä, jotka toki ovat edelleen käytössä puhuttaessa menneestä aikakaudesta.

Nykyään sanalle "seisake" on varattu täsmällinen rataverkon ominaisuuksiin liittyvä merkitys. Ne ovat liikennepaikkojen ulkopuolella (eli siis niiden välillä, "linjalla") olevia matkustajapysähdyksiin tarkoitettuja henkilölaitureita (yhdellä tai useammalla raiteella). Niiden sijainti on määritelty alueen sijaan pistemäisenä. Matkustajamääriltään ne voivat olla kohtalaisen vilkkaitakin. Liikenneviraston dokumentin mukaan vuonna 2008 vilkkain seisake oli Puistola, vajaa 8000 matkustajaa arkivuorokaudessa, ellen aivan väärin katsonut.

Jukka nostaa mieleen mukavia muistoja yhteisiltä tanhuvilta: Reitkalli, ent laiturivaihde -> seisakevaihde -> vaihde. Lättähatulla aina pakollinen pysähdys, muutamia ihmisiä tuli tai jäi. Kansanomaisesti puhuttiin Reitkallin seisakkeesta, johon tienviittakin opasti. - Hierarkia taisi olla: asemat (I - IV/V lk.), pysäkit, laiturivaihteet, seisakevaihteet, vaihteet, seisakkeet. Joidenkin statusta nostettiin, toisten laskettiin - tai lakkautettiin - tarpeen mukaan.     

V luokan asemat taisivat jossain vaiheessa muuttua pysäkeiksi.

Listasta jäi vielä puuttumaan laituri eli seisake, jolla on miehitys ja lipunmyynti, mutta ei sivuraiteita.

Miehitys: asema, pysäkki, laiturivaihde, laituri
Ei miehitystä: seisakevaihde, seisake, vaihde

Sitten nousee vielä mieleen erikoinen liikennepaikkatyyppi, linjatoimisto. Näitä ei tainnut kyllä olla kuin muutama satamissa ja teollisuuspaikoilla.

Linjatoimistoja ovat jossain elämänsä vaiheessa olleet mm. Kauttua, Huopalahti, Imatrankoski, Jämsänkoski, Voikkaa, Kymintehdas, Kuusankoski, Upolahti, Vesijärvi, Muijala, Virkkala, Loviisan satama, Mänttä, Porokylä, Saarijärvi, Pääskylahti, Sotkamo, Iisvesi, Kupittaa, Räntämäki ja Parantala.

Yksi Ruotsissa asuva sukulaiseni kysyi minulta kerran, mikä ero on pysäkillä ja seisakkeella. Vastasin hänelle, että linja-autoliikenteen pysäkki on suunnilleen sama kuin junaliikenteen seisake - ja päinvastoin.

Viite esittää K.A.Schultzin Orihvedeltä vuonna 1885 tekemää ehdotusta materiaaliluetteloineen Siitamaan ehdotetusta pienenpienestä pysäkkirakennuksesta :
https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/1123334?page=77 . Itse selostus on sivuilla 37-38 (TFiF förhandlingar 2-3/1885).

Julkisivulla on avoin kuisti, vasemmalla kamiinallinen odotushuone (noin 10 m2) sekä oikealla lämpöeristetyin seinin huone (noin 8 m2) pysäkinhoitajalle ja rahtitavaralle ja asuinhuone (noin 17 m2). Tavaramakasiinia ei ollut, eikä ulkohuoneet taisivat rajoittua huussiin.

Siitamaan ei tällaista rakennettu, vaan platformskjul (suunniteltu vasta noin 1895) vuonna 1905 (Esa Rintamäki Platformskjul Resiina 1/1995).
Tällaista ei kai rakennettu muuallekaan. Vaasan radan pysäkkirakennukset lienevät olleen tätä suurempia, ja varustettu ulkohuoneilla. Niistä en ole nähnyt kuvia enkä piirustuksia.

K.A.Schultz oli ratainsinöörinä välillä Tampere - Alavus Vaasan radan rakennuksella, toimipaikkanaan Orihvesi. TFiF:n jäsen vuodesta 1881.

 

Faija oli konnarina 195x-1964 ja silloin liput myytiin lätässä, tuli matkustaja seis tai pys.

Junamtkat vanhan konduktöörin seurassa oli joskus rasittavia, kun äijä lateli liikennepaikkoja. Olis varmaan pitönyt nauhoittaa...

Haminassa oli liikennepaikka Vanhainkoti, jonne pääsi ilmaiseksi ekassa vaunussa ja junakin pysähtyi siellä jarrujen koettelua varten.