Resiina-keskustelu

Näistä kahdesta kommentista tuli mieleen, että vieläkö yhdistelmäajoneuvojen keulaosista käytetään termiä "veturi"?

Asiasta hieman toiseen: rakkaalla lapsella on melko monta nimeä, niin myös linja-autolla. Dösien murre- ja muina muotoina käytetään tietääkseni ainakin seuraavia:
- bussi
- linkki
- linjuri
- linkkari
- keltainen vaara [keltane vaara] (turkua)
- aato [männään aatolla] (savoa)

Keltainen vaara on tarkoittanut alun perin vain Turun kaupungin liikennelaitoksen (TKL -> TuKL) linja-autoa, ei muita busseja eikä varsinkaan raitsikoita koskaan. Käsite on ollut poliittinen; yksityiset linja-autoliikenteen harjoittajat kokivat uhkana sen, että TKL oli alkanut liikennöidä raitiovaunujen lisäksi busseilla.

Tampereen kaupungin liikennelaitoksen busseilla on myös ollut oma lempinimi "Nysse", joskin aivan toisenlaisista lähtökohdista. "Nyt se tulee" on muuntunut muotoon "Nysse tulee". Kuljettajat ovat taas myyriä, onhan heiltä aika ajoin kysytty "Onko sulla lippuja myyrä?".

Norrköpingin raitiovaunuistahan käytetään myös lempinimeä gula faran. Lieköhän tällä ja turkulaisella nimityksellä mitään yhteyttä?

Käsitykseni mukaan "Nysse" ja "Myyrä" ovat ulkopaikkakuntalaisten keksimiä nimityksiä, eikä paikalliset tamperelaiset ole koskaan näitä käyttäneet. K. Lumirae vahvistanee, kunhan paikalle ehtii...

Lisätään listaan myös: onnikka. Ilmeisesti jossain vaiheessa Hämeenlinnassa on käytetty sanaa "linkku".

Luotattavista tamperelaisista vuotolähteistä saamieni tietojen mukaan termi "nysse" on väsynyt helsinkiläisten ikivanha vitsi. Niin ikään "myyrä" on kuulemma vanha vitsi, mutta sen puolestaan ovat keksineet loppuunpalaneet länsisuomalaiset, eli ymmärtääkseni turkulaiset.

Lisäksi tamperelaisten vuotolähteiden mukaan linja-autosta käytetään termejä "onnikka", "linjuri" ja "linkkari". Nyt ymmärrän hyvin, miten landelaisia tamperelaiset loppujen lopuksi ovat - "linjuri" ;D

Käsitys ei taida olla täysin oikea, onhan ihan TKL:n bussien kilvissäkin näkynyt "Nysse tulee" -tekstejä. Ja onpa siitä joskus tehty väännelmiäkin, kuten "Nynne meni", joka sekin on esiintynyt TKL:n bussin linjakilvessä, tämä puolestaan eräässä kavalkadissa.

Nysse-käsitettä on hyödynnetty - ja nimenomaan Tampereella - varsinaisen bussiliikenteen ulkopuolellakin. Tamperelaisille on järjestetty ihka oikea Netti-Nysse, joka ei missään nimessä ole ulkopaikkakuntalaisten keksimä vitsi. Sanan Nysse alkuperää ei kai sinänsä missään ole todennettu, mutta tamperelaiset ilman muuta ovat käsitettä viljelleet itsekin eri aikoina - toki enemmän tai vähemmän kevennetyllä mielellä. Mutta sanojen "bussi" tai "linja-auto" johdonmukaisena korvikkeena nysseä ei välttämättä ole käytetty - ainakaan kovin laajasti.

Myyrä-jutun taisin lukea Apu-lehdestä joko 1970-luvun lopulla tai seuraavan vuosikymmenen alussa. TKL:n bussinkuljettajien taukotilakin oli pitkään Keskustorin alla "metroasemalla", joten en myyräjuttua täysin mahdottomana pidä. :)

Näin "sudeettitamperelaisena" oletan, että mainitut sanonnat on keksinyt joku turkulainen tai muu outo, mutta manselaiset ovat osanneet ottaa osan hyötykäyttöön.

Lisäys vielä linja-autojen ”lemppari” nimiin. Kävin koulua lukuvuoden 1968/1969 Mellunmäen(kylän) ”keisarillisessa” (vrt ”johtajan” Martsarin lukio) puukansakoulussa, vaikkakin asuin tällöin Kontulassa. Koulu  oli rakennettu keisarin aikaan, ennen vuotta 1917, laajan alueen Suomalaiseksi kansakouluksi. Koulua voisi sanoa aika alkeelliseksi, se oli puulämmitteinen (ns. pönttöuunit), puiden sisäänkanto ja lisäys kuului järkkärille, ruokailu tapahtui omalla pulpetilla ja puolapuut ja kiipeilyköydet olivat takaseinällä, eli pulpetit syrjään ja voikkatunti voi alkaa. Veistoluokassa oli vain puisia työkaluja mm. kapulalla kiristettävä saha (moni muistanee). Meillä oli sinne bussikuljetus, vaikka matka ei ollut kuin vajaa 2 kilometriä?, ja muistan ko. kulkineesta käytetyn myös nimitystä ”busa”. Jostain vanhemmilta ajoilta tulee mieleen nimitykset ”linja-vaunu” ja ”onnikka” (nykyisen Onnibussin edeltäjä, tai ainakin nimen innoittaja?). Näitä koulubusseja voi myös hyvällä syyllä nimittää ”veturiksi/ hinuriksi”, niissä kun sai matkustaa talvisin matkansa takapuskurissa roikkuen, antamalla kuskille kahvirahat.

Kumma juttu vöörti alleviivaa sanan ”sisäänkanto” (eli ei olisi yhdyssana) punaisella, kieliasun tarkistus taas ehdottaa sanaa ”sisäiänkanto”, samoin käy sanan ”voikkatunti” kanssa (no sehän on slangisana), tarkistus ehdottaa sanaa ”veikkatunti”.

  Kuka muistaa vielä ne Saksalaisten hinattavat ”hotellit”, oliko nimitys ”rotelli”?.  Niissähän oli ”makuuosaston” alla ulosvedettävä pitkä ruokapöytä ja kaikki ruokatarpeet omasta takaa. Kun pöytä työnnettiin ruokailun jälkeen takaisin sisään, niin vain roskakasa jäi levähdysalueelle. No ensin muutettiin lakia, niin että bussilla ei saa Suomessa hinata perävaunua, muutaman vuoden sakut vielä hinauttivat niitä Suomalaisilla kuorma-autoilla, mutta lopulta koko homma kuivui Suomessa kasaan. Uskomatonta, homma ”pelittää” vieläkin, kuvista päätellen nykyjään kuitenkin Saharan suunnalla       http://www.rotel.de    Nykyään näkyy puolet bussista olevan varustetut normaali penkeillä ja puolet ”nukkuma-arkkuilla”
 
Ne ovat sitten palanneet Suomeenkin    http://www.iltasanomat.fi/matkat/art-1288484708915.html  http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/suomineito_alennusmyynnissa_51642.html#media=516605.html

Muistelen nähneeni jossain 1990 -luvun TAKL:n aikataulussa jonkin sortin matkustusohjeet. Noissa ohjeissa sanaa "nysse" oli käytetty varsin useasti.

Johtopäätös: tamperelaiset osaavat nauraa itselleen. Peukkua sille.

Lemppareita riittää kulkupeleille, kuten:

hyrysysy
menolainen
pirssi
kantti kertaa kantti
linjapiili
onnikka
kippiauto
sinikko eli lättähattu
porkkana
siperian susi eli kaalihäkki
spåra
maitojuna
siviilijuna ja
hyökkäysvaunu ja
munamankeli jne jne...

Viimeksi mainittu on kuvassa näkyvä metsien ja maanteiden vihreä kiitäjä, Suomen salainen ase. Nuoremmille se voi olla jo vieras asia.

Jos joku keräisi kaikkien kulkuneuvojen lempparit yhteen selityksineen, se olisi kulttuuriteko.

Lisää lempparinimiä ajonevoista: fiiu (Fiat), kusiainen/pompannappi (Fiat 600), 100 ampeeria/riisipussi/kuppi (Datsun 100 A), tipparellu (Renault 4), rellu/rellukka (Renault), tähtiperä (Ford Cortina), 15/17/ 20? metriä (Ford 15/17/20? m), sitikka (Citroen), sätkätin/rättikatto/rättäri (Citroen CV 2/4/6), mosse (Moskovits Elite), bemari/bemu (BMV), mersu/mese (Mersedes-bents), kuppelo/kuplavolkkari/Volkkari (Volkswagen), haisuli (Wartburg), latuska (Lada) = maatuska, timangi (Toyota Starlet avolava), chevy (Chevrolet), amerikanrauta (Jenkkiautot yleensä), idänihme (itäblokin autot yleensä), Ruotsalainen traktori (Volvot yleensä), kauraooppeli/karvaooppeli (hevonen).
Muutama lausahdus autoista: "Fiat petojen sukua, susi jo syntyessään", "Morrismarina, ainainen narina", "osta Volga, ota velka, Volga loppuu ennemmin kuin velka", ”saabismi on sairautta”. Ladojen takaikkunoissa luki ”lujaa laatua Lada”, no kaikki on suhteellista.

Eikös Timagi ollut Toyota Publica Starletin avolavaversio, jota myytiin ihan virallisestikin Timangin nimellä? Se ei siis ollut lempinimi. (Tietoa kaiveltu oman muistkuvan lisäksi Googlella.)

Jostain tulee mieleen lause "Toyota Timangi Tonni" vaan mistä?

Wikipedian mukaan Publica Starletin avolavaa myytiin Suomessa joko nimellä Toyota Timangi tai Toyota 1000. Ehkä siitä sitten yhdistynyt siten, että jotkut ovat kutsuneet vekotinta molemmilla nimillä. Ainakin tämänhetkiset nettimyynti-ilmoitukset löytävät molempia sekä näiden yhdistelmää.

Timangi oli tosiaan Starletin lavamalli. Faijavainaa osti sellaisen mulle ja pikkuproidilla (ei itsellä ollut korttia) syyskuussa 1976 uutena, hinta oli 12 700 mk. Korpivaaran myymälä oli silloin ns. autotalossa, autosta oli ilmoitus sunnuntain Hesarissa, paineltiin sinne heti maanantaina, näytillä oli yksi auto ja jonossa oli kymmeniä ihmisiä. Aina kun sisään ahtaantui  kookkaampi asiakas, niin ensimmäinen lausahdus myyjälle oli ”siirräs penkkiä taaksepäin” myyjä sanoi, että se on jo taka-asennossa, johon tuli vihainen tuhahdus, ja niin jäivät kaupat tekemättä. Auto oli todella ahdas matkustamon osalta, mutta laitoin lavatilaan kokokatteen, jolloin sinne mahtui 5 matkustajaa makuupusseineen pidemmälle matkallekkin. Esim. Helsinki- Punkaharju (Kultakivi) ja takaisin.

Auton lisävarusteet olivat pisaran muotoiset kromipeilit lokasuojissa ja koristeteippaus. Toyotan laatu oli jo silloin korkea 100 000 kilometriä ilman yhtään takuukorjausta. Tuo ”Timangi” oli Suomessa keksitty markkinointinimi (vähän kuin maahantuojan keksimä lemppari, se ei ollut virallinen nimi, ja sitä ei lukenut auton kyljessä eikä rekisteriotteessa) ja muistelisin että auton kyljissä ei ollut mitään mallimerkintää vain pelkästään Toyota, mutta silloin (70 luvulla) puhuttiin pelkästään Timagista. ”Toyota Timangi tonni” oli tosiaan mainoslausahdus. Aika hyvin on muistiin jäänyt, näin lähes 40 vuoden jälkeenkin muistetaan. Nykyjään niitä myydään ”tonnisenakin” varmaan sen takia että se rekisteriotteessa lukee. Eikös Topi ole 70 luvun loppupuolella syntyneitä miten hänellä voi olla omia muistikuvia niiltä ajoilta?.

Silloin ei vaadittu pakuissa turvavöitä?, joten ne puutuivat?, asennusvalmius oli, joten sellaiset asennettiin. Faija sanoi että hän ostaa meille Timangin sen takia että siitä puuttuu örisevä takapenkki, kahdessa sällissä ei tyhmyys vielä tiivisty. Silloin kaikki pakettiauto yksilöt piti rekisteröinti katsastaa konttorilla, ja ne myös teipattiin Suomessa, joten autojen toimitus sujui hitaasti. Siihen aikaan pakut piti myös vuosikatsastaa joka vuosi, auton rekkari oli NP-802, joten sen katsastusaika oli noin 6 kuukautta vanhana?, huhtikuussa 1977 poliisi pysäytti pikkubroidin ja poisti autosta kilvet?, ja faija auton omistajana sai sakot!.
  
Homma päätyi sitten aika nopeasti, en muista myytiinkö niitä edes vuottakaan. Verottaja mittasi Timangin ja Mossen (oli pidempi lava) avolavan pituudet ja määritteli avolavan minimi pituuden siihen välille, Joten Timangiin lätkäistiin lisää autoveroa, ja myynti loppui siihen. Mossen myynti jatkui, sen hinta taisi huidella 10 tonnin paikkeilla, ehkä vähän yli.          

Muistikuvat liittyy aikaan, jolloin meikäläisellä oli Sierra ja naapurilla P100, joka oli siis Sierran avolavaversio. Tuolloin tuli imettyä vähän muistikuvia muidenkin merkkien avolavaviritelmistä. Mutta kuten sanoin yllä, jouduin kyllä nyt vuosien jälkeen vähän googlailemaankin. :)

Onhan näitä, mm.  Fiat 600= kuplavolkkarin lokasuoja. D 100A= kahvasulake. Warre= tärpättiruisku. C 2CV= sätkäkone. Rellu 4CV= ryppypeppu. Pikku-Mosse= jahnukainen. Mosse yleensä= kaalimaan kauhu. Sähkövetureista: Sr2= marsu, alppiruusu. Sr1= kaalihäkki, siperian susi. Dv12=deeveri. Dr14= seepra. Dr16= iso vaalee. Veturien lempinimet lienee tuttuja.

Volvo 300-sarja = Sianpää. :)

Liippaa vähän aihetta. Ladamainos 1980 luvulta. ”Voit valita edullisemmasta perheautosta (1200?) aina ajanmukaiseen ja edustavaan Lada 2107:mään”. Ladaan sai kuulemma turbonkin, kuka muistaa nähneensä sellaisen Ladassa?    http://www.youtube.com/watch?v=ScSpe-fpZ78   

Tuota en ole kuullut.
Mutta "puukenkävolvo", ja "henkselivolvo" jos oli variomatic-vaihteistolla ovat varmaan kaikki kuulleet.

t. Rainer

Hollannissa (DAF-tehtaaalla?) nuo tehtiin, henskelivetokin DAF:n peruja.

Tämä "henkseliVolvo" (300 sarja) kulki muuten taaksepäin yhtäkovaa kuin eteenpäin, siellähän on kaksi halkaisijaltaan säätyvää kiilapyörää ja kiilahihna, jotka säätyvät portaattomasti, toisen "halkaisija" kasvaa ja toisen pienenee ja päinvastoin, näin auton nopeus X kierrosluvulla joko kasvaa tai pienenee. On siis aivan sama onko "keppi" eteenpäin vai taaksepäin asennossa. Ajoin tälläisellä satunnaisesti 80-luvun alkupuolella, oli aikamoista menoa, ajotuntuma oli tosiaan kuin autoa olisi hinattu "henkseleillä". Tämä systeemihän tuli Volvolle Daf (Daf 66) kaupan myötä, ja se poistui vähitellen myöskin uudemmista 300 sarjan Volvoista.

Tuliko jo sanotuksi Piikkinokka-Mosse (401) ja Piikkinokka-Škoda (1101/1102)?

Kaksiovista Piikkinokka-Škodaa 1101 kutsuttiin maailmalla lempinimellä Tudor ( = two-door).

IFA =Itä-Saksan seisoja. "Osta IFA auto paras, sit ei huoli ykskään varas" . "Idän ihme, lännen kauhu, perseest lähtee kauhee sauhu"

Volga vie perille!... mutta mikä tuo takaisin?  IFA oli erittäin hyvä ajettavaksi, ohjattavaksi. Taisi myös olla laatuluokkiakin, raaka-aineen suhteen.

Hauskaa joulua kaikille. Kuvan menopelistä äkkiä sovellutus rautateille. Kuvassa on ns. hevos(Aasi/nauta?)voimat konepellin alla, onkohan rattiohjaus?. Voi elämän kevät, kuskihan istuu tuolla konetilassa sateensuojassa, ja koppiin mahtuu 5 matkustajaa.

Audi = Olympia-Volkkari

Joukkoliikennevälineiden joukosta näyttää puuttuvan sekajuna, jolla ei nimestään huolimatta ollut mitään tekemistä kiskoliikenteen kanssa.

1980-luvulla joku sankari oli heittänyt valkoiseen tavalliseen 4-oviseen Ladaansa turbon. Oli sillä sitten kiusannut taksikuskeja liikennevaloista lähdettäessä. Ja muutenkin. Olen sen itsekin nähnyt. No, sen Ladan tarina ei kauaa kestänyt, sillä rakenteiden vahvistaminen kasvaneen tehon myötä oli ollut vähän niin ja näin.

Toinen eksoottinen Lada oli Kirkkonummella pyörinyt sininen/hopea-värinen pidennetty. Hieno peli!

Kolmas oli tummanruskea automaattivaihteinen 2104 - farmari. Koeajoin sen ja tykkäsin! Siihen oli väkerretty ZF:n automaatti, sama kuin tuon ajan ooppeleissa.

Neljäs oli Pikkalassa jonkun kollin tummanvihreästä nappisilmästä tekemä laikka-avo, joka sekään ei kovin pitkäikäinen ollut. Olipa väsännyt ponttilaudasta takaspoilerinkin, radion antennissa  roikkui uistin. Tämän cabrioletin katto taitaa vieläkin olla Pikkalan venerannan lähellä olevan parakin takana...

Miksi IFA:n valmistus lopetettiin?

Vast. Viipurista loppuivat peltikatot!

Eikö IFA ollut teknisesti samasta puusta Wartburg 311:n kanssa? Toki omat kokemukset puuttuvat mutta vaarillani oli jälkimmäinen noin kolmen vuoden ajan siihen aikaan, kun länsimaiset henkilöautot olivat vielä tuontisäännöstelyn piirissä. Kuulemma auto ei ollut päivääkään kunnossa. Jo heti luovutuspäivänä autoliikkeestä kotipihaan tultaessa siitä tipahti apukuskin puolelta ikkuna oven sisään ja tästä loputon vikalista alkoi. Mm. äänitorvi ei pelannut, pakki ei mennyt päälle ja ykkösvaihde pysyi päällä vain muutaman sekunnin kerrallaan. Autossa oli vakiovarusteena radio. Se ei tosin koskaan toiminut mutta oli silti autossa parasta, koska ei aiheuttanut ajon kannalta harmiakaan. Eräällä matkalla autosta katosivat valot, kun oltiin juuri laskeutumassa pimeän aikana jyrkkää alamäkeä jokisillalle. Sillalle piti sitten tähdätä sokkona. Auton sammuminen kesken ajo oli tietysti peruskauraa. Kerran sitä täytyi jäädä korjamaan päällystetietyömaan yksikaistaiselle osuudelle. Kolmen vuoden korjaamisen jälkeen Wartburgia lähdettiin vaihtamaan länsinaapurin tuotteeseen mutta sillä ei päästy liikkeeseen asti, kun matkalla puhkesi kaksi rengasta ja hajosi yksi sivuikkuna. Loppumatka piti mennä taksilla.

"Osta IFA, auto paras, sit' ei vohki ykskään varas." lienee parempi muotoilu. Nimittäin ainakin tuo vaarin Wartburg 311 oli yritetty myös varastaa mutta jäi yritykseksi, koska varas ei onnistunut saamaan sitä käyntiin.

Ratikka eli Skuru stadin slangilla!

Pasilan Pr1 numero 770 oli Likka.

Bore Boström Helsingin aikainen Rautatiemuseon intendentti kertoi säännöllisesti museon kävijöille historiallisia veturien lempinimiä museon veturiesitesittelyissään.

Ladan turbot teki Autohiomo, puristussuhde oli valmiiksi matala 8,5 ja koneesta puristettiin maltilliset parikymmentä heppaa lisää. Sierran 1,3-moposta tehtiin Stockmann-turboja, joita muistaakseni mainostettiin jopa 2-litraisen kilpailijaksi, jokunen taisi mennäkin työsuhdeautoiksi, joissa pieni tilavuus piti verottajan kakun 2-litraista pienempänä.

Lempinimiä:
Skoda = Tsekkoslovakian Mersu (takavetoiset)
Lada = Tsernobiili (1986 jälkeen)
Ford = Rautaromun tai ruosteen kemiallinen merkki
Volvo = Socialtraktor (Ruotsissa), Traktori (meillä)
Saab = Savolainen pornoauto (Suap iestä ja takkaa)
Opel = Olemassa vain siksi, ettei Ford olisi maailman huonoin auto
KIA = Köyhien Ihmisten Auto
Hyundai = Huihai (tuosta meni välit poikki sukulaiseen, jolla oli tuliterä huihai)

Matkailuauto/perävaunu = Uretaanirunkkaamo