Resiina-keskustelu

Olen kiinnostunut rautatiekasveista ja tällä hetkellä siemenpankissani on parisenkymmentä lajia. Muutin tänä syksynä rautatieläistaloon ja meinaan laittaa taimiston talon viereen radan penkalle. Olisi mukavaa saada jonkinlaisia yhteyksiä tai linkkejä - tuskin olen aivan ainoa tämän kiinnostuksen kanssa.

Vaikka olen lapsena kolunnut pitkin radanvarsia paljonkin, ja oppikouluikäisenä kerännyt kasveja, en ole koskaan tullut ajatelleeksi että jokin kasvi liittyisi juuri rautateihin, mutta niin on varmasti. Rahtitavaran joukossa on kulkenut ties kuinka kaukaisia siemeniä. Kauniita kukkia on siirretty puutarhoihin ja nyt nämä innokkaat rasistit vainoavat ns. vieraskasveja. Välillä tuppaa huvittamaan...

Tästä joskus mainitsin täällä: http://yle.fi/uutiset/hameenlinnan_ratavarren_kukkaloisto_ei_kuihdu_heinakuun_helteellakaan/5595434

Ratapenkat ovat paikoitellen tosi hyvä kasvupaikka myös ns. kotoperäisille lajeille ja etenkin silloin, kun junan vessa pelasi kuin junan vessa, tuli paljon lannoitettakin.
Tuosta vieraslajivainosta vielä: Mikä on ns. kotoperäinen laji? Suomen alue oli aikoinaan
jäämassan alla ja todennäköisesti kaikki kasvillisuus oli tuhoutunut. Uusi tuli muualta.

Jo toinen sato on tullut rautatieomenapuuhumme. On myös hyvää hillo-omenaa. Malus Hyvigiensis on lat. nimi. Sukua paratiisiomenalle.

Aiheesta oli kauan sitten Resiinassa Tarja Leinon kirjoittama artikkeli.

Pikku artikkeli löytyi läheltä: Omasta kirjahyllystä! Anna-Liisa Suvanto: "Radalla liikkuu - Keravan rataosuuden kasvistoa". Vai 4 sivua kirjasessa "Kotikaupunkini Kerava", No 5, Savion kirjapaino 1984. Lähetän mielelläni vaikka sähköpostitse kiinnostuneille.

Oulun 400-vuotisjuhlien yhteydessä vuonna 2005, Hietapitkäpalko nimettiin kaupungin nimikkokasviksi. Kasvi on kotoisin Keski-Euroopasta ja tullut Suomeen 1900-luvun alussa, mutta suuren valloituksen kasvi aloitti jatkosodan aikana.  Saksan armeijan mukana Suomeen levisi useita vieraslajeja,  mutta ainoastaan Hietapitkäpalko pystyi leviämään laajalle aueelle. Kasvi on yleinen Oulun läänin pohjoisosista Lapin läänin eteläosiin ja sitä tavataan yleisesti varsinkin ratapihoilla ja -penkereillä, mutta myös maantienvarsilla. Suomen kaupungeista Oulussa sitä esiintyy runsaimmin.

Toisinaan olen törmännyt radan varrella komeaan Ukontulikukkaan. Kuva on heinäkuulta 2016 Keski-Uudeltamaalta. Kukka kasvaa usein miestä pidemmäksi. Olen aina pitänyt sitä rautatiekasvina. Johtuu kai omista reiteistäni, ja kukalle sopivasta maaperästä.
Tällä kertaa lueskelin netistä ja kirjoista: Ukontulikukka on uhanalainen, luonnonvarainen, vaikkakin esiintyy vanhojen asutusten vaiheilla.
Kuvan kukista isommat on jo hävitetty. Saattaahan se harmittaa, jos kukka on itseä pitempi.
Resiinan artikkeli ratakasveista on numerossa 2/92. Siinä on mm. M.Nummelinin kuvia kasvista.

Totaalisen offtopicia:

Tuota ukontulikukkaa katsellessa tulee mieleen ulkonaisesti vähän samannäköinen ukonsieni, joka saattaa kasvaa lähes puolimetriseksi. Ukkosieni on hyvä ruokasieni ja yhdestä ainoasta sienestä saattaa saada hyvän ja riittävän sienikastikkeen uusille perunoille pilkkomalla se paistinpannulle semmoisenaan ilman öljyä tai muuta rasvaa (jos on kovin kuiva tilkka vettä auttaa) ja lisäämällä hyppysellinenn suolaaa ja sitruunapippuria sekä vähän kermaa tai muuta ravintorasvaa. . Ryöpätä (=keittää välillä vettä vaihtaen niin ettei sienestä saadaan pois mahdolliset myrkyt ja kitkeryys) ei ole lainkaan tarpeen. - Nuorena, toisin sanoen alole 20 cm korkeeana sen saattaa sekoittaa ruskokärpässieneen, joka on hyvin myrkyllinen. Se taas ei koskaan kasva korkeaksi.

Ukontulikukkaa ja ukonsientä voi hyvinkin pitää rautatiekasvina, koska niiden alkukoti on kaukana etelässä. nNykyisin kumpaakin tapaa kuitenkin vähän siellä sun täällä eteläisessä Suomessa. Itse löysin ukonsienen viimeksi Petäjäveden eatapihalta Keski-Suomesta, joka  on jo periaatteessa kasvualueensa äärirajoilla Tosin kumpakin löytyy äitini kotitalon pellon ojien penkoilta säännöllisesti..







80keittää niin välillä vettä vaihtaen, että mahdollinen myrkky ja kitkeryys poistuu

Anhalter Bahnhof Berliinissä


Euroopan tasolla ehkä mielenkiintoisin paikka rautatiekasvien ihailemiselle on aivan Berliinin keskustan tuntumassa sijaitseva Anhalter Bahnhofin sodanaikaiset rauniot sekä iso villiintymään jo vuonna 1945 jätetty ratapiha. Sodan jälkeisissä järjestelyissä Saksan valtionrautatiet eli DR jätettiin neuvostomiehistysvyöhykkeellä samoin kuin Länsi-Berliinissäkin Itä-Saksan kontolle. Derkkuja 'Anhalter Bahnhof ei kiinnostanut kuin muutaman vuoden sodan jälkeen, koska he kehittivät oman puolensa rautatieyhteyksiä suuremmalla innolla. Länsi-Saksan puolella valtionradoista tehtiin taas Deutsche Bundesbahn eli DB.

Vinkein kasvi, jota käyn säännöllisesti katsomassa, on Välimereltä kotoisin oleva palmu, joka on monta metriä korkea ja jonka lehdet latvassa muistuttavat Suomessa sisätiloissa kasvatettavaa Yuccapalmua. Aseman raunioiden alla on edelleen toimiva S-Bahn eli kaupunkirata-asema, jonka ilmanvaihtoaukojen viereen on muodostunut mikroilmastoja, joissa kasvaa etelän kasveja kuten mainittu Yuccapalmun kaltainen palmu, vaikka Berliinissä joka talvi on myös lunta ja pakkasta.

Sain vuosia sitten lahjaksi kirjan,Anhalter Bahnhofin kasveista - valitettavasti se on muuttojen yhteydessä hävinnyt. Siitä selvisi, että vastaavasti pohjoisen kasvejakin on alueella, mm tundralla tavattavaa jäkälää.

Kouvolan ratapiasta saattaisi kehittyä vastaava alue, jos se jostain syystä jätettäisiin vähintään puoleksi vuosisadaksi villiintymään.