Resiina-keskustelu

Minkähän takia kyseiseen veturiin valittiin Deutzin lähes voimaton esikammiokone, eli noin 20-litrainen V8? Moottori oli tarkoitettu maanalaiseen käyttöön, jossa typpioksidit heiluttivat häntää, saman moottorin ahtamaton suorasuihku antoi yli 200 heppaa ja ahdettu yli 300. Tässä kesytetyssä oli 175 kaakkia, eli turboahdettu saman talon pienempitilavuuksinen, 9-litrainen kuutonen, olisi pessyt sen mennen tullen.

Törmäsin moottoriin 90-luvun lopulla, silloinen Wagner ST5A-kuormaaja sylki pari mäntää pakoputkistaan ja yhden kiertokangen öljypohjastaan, joten uutta oli saatava. Oli melkoinen yllätys säästää tonneja heittämällä VR:n "loppuunajettu" vastaava pellin alle, moottorissa ei ollut niin mitään vikaa, mutta ratavaltio oli päättänyt vaihtaa uuden loppuunajetun tilalle. Wagnerilla ajettiin sitten satunnaisajoa yli 5 vuotta, kunnes se romutettiin uudemman Toron alta, kantokyky ei riittänyt erikoistilanteisiin ja olihan se vähän kulmikas ajettava. Yli tuhat tuntia tuli kuitenkin "loppuunajettuun" moottoriin ja ilman eetteriä se starttasi vaikka kuinka kylmässä. Sarja taisi olla F14 tjsp.

Tka7 oli muuten myös samoilla tehoilla, ekoissa oli Scanian D11, jossa oli just se 170 kaakkia, myöhemmissä oli DS11, jota oli kuristettu rajusti. Onko kyseessä joku liiton sopimus vai mikä, parivetokokeiluissa ainakin turbo työnsi ahtamatonta huippunopeuteen saakka, vaikka perässä oli noin 300 tonnia?

Joskus, kun maailma oli vielä nuori, oli olemassa yhteisymmärrys siitä, että korkeintaan 175 hv:n tehoista pienveturia saattoi ajaa pikakoulutettu ei-veturinkuljettaja, kun suurempitehoisten pelien ajamiseen tarvitaan veturinkuljettajan koulutus.

Tällä saavutettiin tiettyjä säästöjä toimittaessa kauempana veturivarikoista. Asemalle saattoi olla sijoitettuna pienveturi, jolla vähät vaihtotyöt teki asemamies tai ratapihakonduktööri.