Resiina-keskustelu

Pyörällä liikkunut nuorimies loukkaantui vakavasti aamulla Porissa jäätyään peruuttavan tavarajunan alle. http://www.satakunnankansa.fi/Satakunta/1194956881213/artikkeli/pyorailija+junan+alle+mikkolassa.html

Liekköhän on tähystäjä kerennyt mitään tehdä jos on yllättäen radalle tullut. Kohta varmaan vaaditaan vaihtotyössä varoitusvilkku majakka junan viimeiseen vaunuun.

Vai kannattaisiko teipata vihreä turvateippi vaihtotyönjohtajien kypäröihin?

Lieköhän tuo varoitusvilkkumajakka olisi hyvä asia.

Minä luulen että tuo olisi hyvä ja parantaisi junan huomattavuutta paljon, tosin sen pitäisi olla akkukäyttöinen ettei johtoja tarvittaisi ja ehkä joku magneettikiinnitteinen tms...
Mietin vain että veisikö sen paikalleen laittaminen ja pois ottaminen sitten liikaa aikaa/vaivaa?
tai sitten vaunujen päissä pitäisi olla kiinteästi joutkut varoitusmajakat jotka sitten voisivat olla päällä tarvittaessa tai sitten aina junan liikkuessa.

Polkupyöräilijän huomio on voinut kiinnittyä pystyssä pysymiseen, eli on varmaankin keskittynyt katselemaan/väistelemään tien uria ja muita liukkaita kohtia.
Jos peruuttavassa junassa on tähystäjä, voisi hänellä olla merkinantolaite, ihminen kyllä näkee junan jos radalle katsoo, ilman vilkkuvaloakin.
Merkinantolaite voisi olla kauko-ohjain, jolla ohjataan junan omaa äänitorvea, ettei tarvitse raahata painavia esineitä mukana ja mahdollisesti ylirasittua.

Pari asiaan liittyvää määräystä (omin sanoin):

1) Junaa ei saa peräyttää, mikäli peräytysliikkeen reitillä on tasoristeyksiä tai vastaavia. (Lisäksi matkustajajunaa ei saa peräyttää lainkaan, mutta se ei liity tähän...)
2) Kun vaihtotyötä tehdään työntämällä (eli kun kuljettaja ei ole kulkusuuntaan nähden ensimmäisessä veturissa/vaunussa), tulee kulkusuunnassa olla tähystäjä (käytännössä vaihtotyönjohtaja).

Nämä huomioonottaen voidaan todeta, että ei pitäisi voida olla tilannetta, jossa juna tai vaihtotyöyksikkö kulkee vaunut edellä ilman tähystystä tasoristeyksen yli.

Aikoinaan oli Junaturvallisuussäännössä (siihen aikaan kun Suomessa vielä sellainen oli) määräys siitä, että työnnettäessä piti kulkusuuntaan ensimmäisessä vaunussa olla valkoista valoa näyttävä lyhty, jonka valo voi olla pysyvä tai vilkkuva. Ilmeisesti näiden kunnossapito oli operaattoreille liian vaikeaa ja kustannuksia aiheutavaa, jotenka määräyskin poistui.

Nyt uskallan kyseenalaistaa tämän. Kaupungissa nimeltä Ylivieska on raakapuun kuormausalue, melko iso sellainen. Ja joka kerta kun tuolle alueelle veturi työntää rapu vaunuista koostuvan rungon tyhjänä niin reitillä on kaksi tasoristeystä hälyillä ja puomeilla varustettuna. Luonnollisesti rungon viimeisessä vaunussa on tähystäjä.

Tällöin toimittaneen vaihtotyönä, jolloin Topin kohta 2 astuu voimaan. Peräyttäminen on pääsääntöisesti ainoastaan junilla.

Selvennän, että vaunuston kanssa liikuttaessa takaperin on kaksi eri säännöstöä:

1. Junan peräyttäminen. Juna jää mäkeen tai muusta syystä ei pääse eteenpäin, tällöin tiettyjen reunaehtojen (mm. ei tasoristeyksiä peräytettävällä alueella) mukaan junaa saa liikenteenohjauksen luvalla peräyttää eli siirtää taaksepäin. Tähystäjää ei junan perässä tarvita.

2. Työntöliike vaihtotyössä. Vaunustoja voidaan työntää veturilla vaihtotyössä, ja tällöin vaunuston nokalla tai maassa välittömässä läheisyydessä on oltava tähystäjä, joka kertoo veturinkuljettajalle sanallisesti tilanteesta ja välimatkoista.

Nykyään yhä useammin tämä entinen tähystäjän hommaa tehnyt vaihtotyönjohtaja eli ratapihakonduktööri pitää mukanaan veturin radio-ohjauslaitteisto ja sanallisen ohjauksen sijaan kauko-ohjaa vaihtotyössä käytettävää veturia, ja tällöin ei vaihtotyössä tietenkään tarvita veturinkuljettajaa.

Juuri näin. Kohta yksi - ja myös termi "peräyttäminen" ylipäätään - liittyy liikennöintiin junana. Vaihtotyönjohtajan suorittaman tähystyksen avulla liikkuminen on taas aina vaihtotyötä.

Näitä eri liikennöintimuotoja koskevat täysin eri säännöt. Ero on niinkin olennennainen, että mikäli jokin rautatietoimija sotkee nämä keskenään, on mahdollisuus syntyä vaaratilanteita.