Resiina-keskustelu

Oletteko kuulleet tapauksista joissa matkustamosta vedetty hätäjarru olisi ollut tarpeellinen?

Viimeisin tapaus Suomessa sattui Itäkeskuksen metroasemalla, kun matkustajan jalka luiskahti metrojunan ja laiturin väliseen rakoon. Uutisten mukaan toinen matkustaja veti hätäjarrusta ja esti näin junan lähdön.

Lähihistorian karmaisevin tapaus jossa hätäjarru OLISI ollut tarpeen oli Escheden onnettomuus, jossa kuoli 101 henkilöä. Junan lattian läpäiseen pyöränkehän havainnut matkustaja ei vetänyt heti hätäjarrusta, vaan lähti kertomaan havainnostaan konduktöörille - tuhoisin seurauksin.

- Tomi

Näyttäisi hätäjarru olevan aika tarpeellinen 8)

Nyt osuin kerrankin oikeaan paikkaan!?
X-vaimoni siskolle tapahtui useita vuosia sitten niin että hänen lapset jäi yksin Kyrölän asemalle (Järvenpää) sillä junan ovet meni kiinni hänen nenän edestä. Lapset oli silloin korkeintaan 7-8 vuotiaat. Miksi näin kävi, en tiedä.
Minusta tämä olisi ollut selvä hätäjarrun vetopaikka, kuka tietää jos lapset olisi alkaneet kävellä vaikkapa junarataa pitkin Järvenpäähän, yksinhan ne sinne jäi. (Ei silloin ollut kännyköitä)
Nyt ne kuitenkin osasi lähteä kotiin ja äiti lähti kotiin Järvenpäästä, elikkä ei tapahtunut mitään fyysistä.
Kun kysyin miksei hän vetänyt hätäjarrua niin vastaus oli että kanssamatkustajat oli saanut ylipuhuttua että siitä saa kovat sakot, sitä ei kuulema saa vetää. Minä olisi ehdottomasti vetänyt, en olisi jättänyt lapseni yksin laiturille.
En tiedä, oliko kondarilla kiirrettä vai sähläsikö ne jotenkuten elikkä oliko kondarilla syy luulla että kaikki oli ok. 
Miten minulle olisi käynyt? Linna? Sakko? Nuhtelu? Anteeksipyyntö Vr:ltä?

Mikäli ovilla ei selkeästi ole havaittavissa liikettä, ketään ei ole ovien välissä ja lähtöaika on niin konduktööri antaa kuljettajalle tiedon junan olevan valmis lähtöön. Laiturille jäävät lapset tai junaan jäävä saattaja (kuten tänään viimeksi IC855) ei ole syy vetää hätäjarrusta mielestäni, koska vaarassa ei ole juna- tai matkustajaturvallisuus.

Hmm, jos ei kahren erittäin alaikääsen matkustajan jääminen ilman emoaan assalle hortoileen ole matkustajaturvallisuuskysymys, niin aika tyly linja veeärrällä kyllä.
Ja junahenkilökunnan mokaha tos on iha puhtaasti ollu.

Junahenkilökunnan mokaksi en kuitenkaan laittaisi ilman, että tilanteen tarkka kulku on tiedossa. Sen verran usein jää matkustavaiset - pienikokoisetkin - turisemaan sisälle jäävien kanssa oviaukon tuntumaan, että kovasti myöhästymiset lisääntyisi, jos ovia ei saisi kiinni laitella kyseisissä tilanteissa.

Itse hätäjarrun käyttöön: ehdottomasti saa tuollaisessa tilanteessa käyttää. Vain väärinkäyttö on rangaistavaa, eikä itsestään huolehtimaan kykenemättömien lasten yksin jäännin estäminen ole väärinkäyttöä.

Tilanteet ovat tosiaan yksilöllisiä joka kerta ja niistä saa useita täysin erilaisilta kuulostavia tilanteita riippuen kertojasta. Kun jälleen otettiin esille tuo "veeärrän linja", niin pyydän jälleen muistamaan kirjoittavani täällä henkilökohtaisia mielipiteitäni ja näkemyksiäni - kuten tuossakin mainitsin.

Jos miettii tilannetta, että jokaisessa tapauksessa laiturille jäävästä kaverista vedettäsiin hätäjarrua niin ei kestäisi kovinkaan kauaa saada koko pääkaupunkiseudun junaliikennettä sekaisin. Suosittelisin opettelemaan liikkumaan joukkoliikennevälineissä niin, että tilanteilta vältyttäisiin - ennakoimalla. Siirryttäisiin oville ajoissa, mukana olevista asioista pidettäisiin lukua jne... Vanhempani opettivat jo pienenä, että jos kadotamme toisemme niin pitää vain jäädä odottamaan paikkaan jossa viimeksi on nähnyt. Helppoa, mutta toimisiko edelleen tänäkin päivänä?

Tällaiset lasten ja vanhempien "erottelut" ovat onneksi erittäin harvinaisia, joten eiköhän tämä riitä tästä aiheesta.

Lari, et sä voi sille mitään jotta konnari oot. Koeta ny vaan kestää tosiasiat tai vaihra duunia. Ja jos ei matkustajien junaannoususproseduurit miellytä niin sähä voit järjestää kurssit jossain eskaris kuin junaan mennään normisti ja mitä pitää tehrä jos konnari vetää ovet kiinni emon ja pilttien välistä. Ja liennee vähän liiooteltua verrata alakouluikääsiä vekaroota kavereiks. Tai ehkä se on sitte niin jotta emojen ja kersojen täytyy valita joku muu kuin juna julkiseksi kulkuvälineeksensä.

Sanoisin, että hätäjarrua kannattaa käyttää todella säästeliäästi. Hätäjarrutuksesta voi nimittäin olla seurauksena muutakin kuin junan pieni myöhästyminen: lovipyöriä, junan katkeaminen, junan pysähtyminen sopimattomalle paikalle, esim erotusjaksoon, ym. Tästä syystä sanoisin, että rautatieharrastajan kannattaa tehdä hätäjarrutus jopa ummikkoa korkeammalla kynnyksellä. Onhan rautatieharrastajalla useimmiten sähkösoittokellokin käytettävissä junan pysäyttämiseksi. Siitä ei pitäisi olla seurauksena muuta kuin junan myöhästyminen, vaikkakin yhtä kiellettyä ja rangaistavaa sen väärinkäyttö on. Sähkösoittokello lienee järkevä veto, jos jonkun käsi tai jalka jää oven väliin, ovi menee kiinni, ja juna lähtee liikkeelle. Vaihtoehtona on oven lukituksen hätäkatkaisimen käyttäminen, jos arvioi, ettei matkustajan putoamisvaaraa eikä oven vaurioitumisvaaraa ole, ja osaa itse myös sulkea hätäkatkaisimella avatun oven vauhdissa. Rautatieharrastaja voinee käyttää sähkösoittokelloa myös, jos kuljettaja unohtaa pysähtyä aikataulun mukaisesti matkustajalaituriin. Tällöin harrastajan pitää vain olla auringonvarma sekä siitä, että juna on jo ko pysähdyspaikalla, että siitä, että siinä todella pitää voimassa olevan aikataulun mukaan pysähtyä. Jos edes jommasta kummasta on vähänkin epävarma, niin ei kannata puuttua asioiden kulkuun. Ja hätäjarruun tarttuminen ei tässä tilanteessa ole oikeutettua kenellekään, ei edes konduktöörille. Itse olen myös ajatellut esim niin, että jos IC-junan ovi lentää vauhdissa taivaan tuuliin, niin asetun itse ko kohtaan vartioon, ja lähetän kanssamatkustajan kertomaan konduktöörille. Tässä tilanteessa hätäjarrun käyttö lienee ummikolle kuitenkin oikeutettua.

Myös liian korkea kynnys puuttua tilanteeseen on huono juttu. Itse olin kerran junassa, kun kanssamatkustajalta epäonnistui poistuminen Sm-junasta Inkeroisissa (hän matkusti ensimmäistä kertaa junassa, eikä tiennyt, että oven avaamiseksi pitää painaa avaa-painiketta). Havaitsin asian vasta, kun juna lähti liikkeelle, sillä junan seistessä katselin ikkunasta junasuorittajaa. Arvioin, että sähkösoittokellon käyttöoikeuskynnys ei ylity, enkä tehnyt mitään. Sitten perillä Kotkan satamassa kysyin asiasta konduktööriltä ja myös kuljettajalta, kun he osuivat yhtaikaa paikalle. Yllättäen molemmat olivat sitä mieltä, että junan pysäyttäminen olisi ollut OK. Myöhemmin olen kysynyt asiasta myös eräältä opastuskonduktööriltä, ja hänkin sanoi, että junan voi vastaavissa tilanteissa pysäyttää heti lähdön jälkeen uudelleen, paitsi ei Helsingin lähiliikenteessä. Jos rautatieharrastaja tällaisessa tilanteessa pysäyttää junan, hänen on tosin myös ehdottomasti tavalla tai toisella välittömästi huolehdittava matkustaja ulos ja juna jatkamaan matkaansa. Viisainta on heti sähkösoitto-opasteen jälkeen rientää konduktöörin luo, jos tämä on nopeasti tavoitettavissa. Fiksu rautatieharrastaja vilkaisee pitkissä junissa asemilla laiturille (jälleen ei lähiliikenteessä), jolloin hän myös tietää, missä kohdassa junaa konduktööri on. Vaihtoehtoisesti voi Sm-junassa pyytää ohjaamon oven läpi kuljettajaa avaamaan ovet yhden matkustajan poistumista varten, jolloin kuljettaja ilman muuta panee junan uudelleen liikkeelle havaittuaan matkustajan poistuneen. Ellei konduktööriä tai kuljettajaa voi nopeasti tavoittaa, on valittavina ainakin sisäpuhelimen käyttäminen tai matkustajan päästäminen ulos itse ja valmis lähtöön -opasteen antaminen sähkösoittokellolla.

Muistan myös kuulleeni tapauksesta, jossa matkustaja oli ilmoittanut Helsinki-Tampere -erikoispikajunan konduktöörille, että kanssamatkustaja oli saanut sairauskohtauksen. Junasta ei ollut sähköyhteyttä (sähkösoittokello, junapuhelin, radiopuhelin ym) veturiin. Konduktööri oli todennut sivuutettavan Toijalan osuvan hyvin pian kohdalle, joten hänen oli tehtävä päätös nopeasti. Hän ei vetänyt hätäjarrusta, vaan kirjoitti paperille "Tilatkaa ambulanssi Tampereelle", ja heitti viestikapulalla Toijalaan. Ambulanssi olikin Tampereella junaa vastassa, mutta matkustaja oli kuollut. Hätäjarrutus juurikin Toijalan kohdalla olisi varmasti ollut oikeutettua ja jopa järkevä veto. Ja tosi mies olisi tuohon maailman aikaan näyttänyt junasta käsiopasteita veturiin ja laituriin (junasuorittajaan) päin, ja näin todennäköisesti saanut junan pysähtymään. Yleensä sairauskohtauksessa junan pysäyttäminen ei ole alkuunkaan järkevä vaihtoehto, eikä siis matkustajille millään keinolla luvallinen, sillä juna todennäköisimmin pysähtyisi kuitenkin ambulanssin saannin kannalta huonoon paikkaan. Itse rientäisin sairauskohtauksen sattuessa aina konduktöörin luo, mutta useimmiten varmaan valmiilla suunnitelmalla, esim "Kanssamatkustajalla sydänkohtaus. Pyydä kaukolta kulkutie Lempäälässä matkustajalaituriin ja ambulanssi sinne.".

Summa summarum, rautatieharrastajan kannattanee toimia, jos hän havaitsee tarpeen, mutta hänen on tällöin tiedettävä, mitä tekee, sillä muuten hänen sotkeentumisestaan voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä. Ja oikeiden peliliikkeiden keksimistä voi edesauttaa pohtimalla mahdollisia skenaarioita ennakkoon.

Kiitos palautteista.
Olen edelleen sitä mieltä että jos minä olisin ollut siellä ja kysymykseessä olisi ollut minun lapset olisin edelleen ehdottomasti vetänyt hätäjarrua. En olisi siinä paniikkitilanteessa osannut ajatella muuta. Eri asia on että minä en todennäköisesti edes olisi joutunut tähän tilanteeseen (toisaalta minun lapset EI ole radioohjattavia, eikä kettingillä minuun kiinni).
Oletan että siinä oli ollut jotakin sählinkiä, ja todennäköisesti kaikki oli tapahtunut ihan oikein kondarin puolesta. Tässähän oli tilanne mistä hän ei voinut tietää eikä avistaa.
Ongelma on että seuraukset siitä että lapset jää yksin ilman omaa huoltajaa voi olla niin suuret että kaikki muu siinä tilanteessa on vähemmässä arvossa, vaikkakin (ja varsinkin silloin) syy on oma sähläys.
Oman lapsen (mahdollinen) kuolema on turhan kova rangaistus tyhmyydestä, silloin aikataulut ja aineelliset kustannukset/korvaukset ei paina paljon. Minä ajattelin ainakin silloin niin että miten hän olisi kestänyt sen jos lapsille olisi tapahtunut jotakin vakavampaa, oma mukavuus meni lasten turvallisuuden yli.
Tietokonemaailmassa yritän aina muistuttaa että atk on käyttäjiä varten, ei päinvastoin, kannattaisi ehkäpä tässäkin muistuttaa mieleen että tämä kuljetusneuvo on kuljettavia varten, ja me olemme aika tyhmiä.   

Täällä kannattaisi yhden sun toisenkin kommentoineen palauttaa mieleensä, että ihmisten turvallisuus menee aikataulussa pysymisen edelle.
Lapset _yksin_ asemalaiturilla on turvallisuusriski, jonka takia on ihan ok seisottaa junaa vaikka kolme tuntia korjattavana.
Ja jos mulla olisi lapsia ja tuollaiseen tilanteeseen joutuisin, olisi mulle vaikka 5000 euron sakko hätäjarrun "väärinkäytöstä" ihan hyväksyttävä hinta lasten turvallisuudesta. Eikä se sakko ihan noin korkea taida kuitenkaan olla...

Lovipyörien synty ja junan katkeaminen on hätäjarrutuksessa mahdollista, mutta uskoakseni nykyään hyvin epätodennäköistä. JKV-aikana baliisivioista johtuvat JKV:n tekemät hätäjarrutukset ovat suhteellisen yleisiä, eikä niistä yleensä koidu lovipyöriä, saati katkeamisia. Modernin kaluston luistonestojärjestelmät kun ovat kohtalaisen hyviä.

Siksi olen edelleenkin sitä mieltä, että lovipyöräpelko ei saa olla kynnyskysymys tilanteessa, jossa "muuten olisin kyllä vetänyt kahvasta".

Minun tarkoitukseni ei edellisessä viestissä ollut lainkaan ottaa kantaa kysymykseen laiturille jääneistä lapsista, vaan puhua yleisesti ja muista mahdollisista tilanteista. Kuitenkin muut keskustelijat näyttävät olevan lähinnä huolissaan juurikin lapsikysymyksestä. Totean siksi, että minä ainakin olen myös sitä mieltä, että lapset yksin laiturilla on turvallisuusriski, jos he ovat vielä avuttomassa iässä (siis riittävän nuoria, rajan määrittely jätettäköön jollekin muulle, mutta esim 14-vuotiaita en pidä turvallisuusriskinä). Muistan jopa Jokioisissa kerrotun tapauksesta, jossa 4-vuotias kuultuaan isänsä lähteneen junalla Humppilaan lähti Minkiöltä kävelemään rataa pitkin kohti Humppilaa. Kun juna lopulta tuli vastaan, ko henkilö oli tutissut peloissaan keskellä raidetta ja meinannut jäädä alle, mutta vek sai junan ajoissa pysähtymään. VR ei tässä voisi onnistua!

Myöskin, turvallisuus todella ajaa aikataulussa pysymisen edelle. Tätä mieltä on JT:kin, joten kukaan ei voi perustellusti olla toista mieltä. Ja yo tilanteessa hätäjarrun käyttö on ilman muuta oikeutettua, siis nimen omaan silloin, kun avuttomat lapset muuten jäisivät oman onnensa nojaan. Kuitenkin, hän joka osaa pysäyttää junan muilla tavoin, tehköön tässäkin tilanteessa niin hätäjarrusta vetämisen sijaan, jos vaan mielensä malttaa. Siis esim sähkösoittokellolla.

Miksi sitten mieluummin sähkösoittokello kuin hätäjarru? Oikeuskäytäntö on sellainen, että hän, joka osaa selvitä uhkaavasta tilanteesta lievemmin seurauksin, syyllistyy rangaistavaan tekoon, jos hän aiheuttaa pahemmat seuraukset, vaikka sellainen, joka ei parempaa osaa, saisi täysin laillisesti aiheuttaa vieläkin pahemmat seuraukset. Moni ummikko on esim saanut raiskaus- ym päällekäyntitilanteissa puolustautuessaan aiheuttaa pahojakin ruumiinvammoja, ja oikeudessa on jätetty koko teko hätävarjeluna rankaisematta. Mutta auta armias, jos syyttäjä on saanut selville, että vastaavassa tilanteessa puolustautuja on pitkään harrastanut taistelulajeja. Tällöin pientenkin mustelmien tuottaminen hyökkääjälle on monesti rankaistu, koska on katsottu, että puolustautuja olisi osannut, tai hänen olisi ainakin pitänyt osata taltuttaa hyökkääjä vammoja tuottamatta. Sama pätee nyt tähän: junasta tehty hätäjarrutus voi tuottaa vahinkoa, ja siksi sen, joka osaa, on suotavampaa pysäyttää juna sähkösoittokellolla, edellyttäen tietysti, ettei tilanne vaadi, että juna pysähtyy mahdollisimman lyhyellä matkalla (esim jos joku raahautuu junan perässä tai vieressä, eikä pääse irti). Sitten, ellei seis-opastetta noudateta, tartutaan hätäjarruun. Sitä paitsi esim lasten jäädessä laiturille voi junan työntäminenkin olla tarpeellista. Se onnistuu nopeammin, ellei junasta ole laukaistu hätäjarrua.

Lovipyörien synty vaunuihin ja junan katkeaminen ovat erittäin epätodennäköisiä, jos hätäjarruvirta lähtee veturista. Jos sen sijaan hätäjarruvirta lähtee esim viimeisestä vaunusta pitkässä junassa, ja jos kuljettajalla on tuolloin veto päällä, on todennäköistä, että joko viimeisten vaunujen pyöriin tulee lovet, tai juna katkeaa. Tämä johtuu siitä, että tällöin viimeiset vaunut jarruttavat voimakkaasti, kun ekoissa vaunuissa jarrut ovat vielä irti, ja veturi edelleen vetää. Tällöin viimeisiä vaunuja kiskotaan jarruja vasten todella voimakkaasti, joten renkaan ja kiskon välisestä kitkasta riippuen juna voi katketa, tai viimeisten vaunujen pyörät pysähtyä.

Edelleen niissä on ne luistonestolaitteet... _Mahdollisia_ ne lovet toki on.

Ihan vaan uteliaisuudesta, että mikä ihme se sellainen sähkösoittokello on? Sm-junissa olen nähnyt konnarin painavan katossa olevaa nappia sanoakseen kuljettajalle ring-ring ring-ring junan ollessa valmis lähtöön. Onko kyse sähkösoittokellosta? Ja miten sillä pysäytetään juna? Paniikinomaisesti ränkkäämällä? Onko moinen systeemi muuallakin kuin paikkallisjunakalustossa?
Ja ennen kaikkea, millä ihmeen oletuksella edes kohtuullinen osa junaharrastajistakaan tästä tietäisi?!

Sillä oletuksella varmaan, että moni harrastaja on lukenut JT:n. Muistaakseni monta (väh.5) peräkkäistä lyhyttä soittoa on SEIS. Eikös IC-vaunuissa sähkösoittokellon nappi ole jossain siinä eteisessä?

Jos nyt ei nappuloiden tarkkoja paikkoja kovin paljoa huudeltaisi näinkin julkisessa paikassa, ihan riittävästi niitä häiriköt jo nyt räplää.

Sähkösoittokellojärjestelmä löytyy kaikesta muusta kalustosta paitsi pikajunavaunuista. Ne häiriköintiä harjoittavat, jotka tätä foorumia ehkä lukevat, tietäkööt, että sähkösoittokello on opastin, joten mikä tahansa soitto sillä on rangaistava teko, ja jos huono tuuri käy, häiriösoitolla voi olla tuhoisat seuraukset ja korvausvaatimukset nousta suuriin summiin.

Sen sijaan rautatieharrastajille hieman junapalveluksen historiaa: aikoinaan konduktöörien tärkeimmät välineet junan johtamisessa olivat opasteliput ja -lyhdyt sekä konduktööripilli. Pilli oli tehokas väline herättää paikallaan seisovan junan tai vaihtotyöyksikön veturimiehistön huomio, sillä höyryveturi ei yleensä paikallaan ollessaan ole erityisen äänekäs, joten pillin saattaa veturiin kuulla pitemmänkin matkan päästä. Siksi liikkumiseen tarvittavat lähde-, vedä-, työnnä- ja heitä-opasteet annettiin ensin pillillä. Koska kuitenkin ratapihoilla saattoi olla muitakin yksiköitä, konduktööri antoi myös vastaavat käsiopasteet (so lipulla tai lyhdyllä), ja veturimiehistön piti ennen liikkumista etsiä käsiopaste näkökenttäänsä, ja näin varmistua, että liikkumiskäsky oli juurikin heille tarkoitettu. Vaihtoliikkeiden aikana veturimiehistön piti katsella konduktööriä koko ajan, joten hiljennä- ja seis-opasteet annettiin pelkkinä käsiopasteina. Yllättäviä tilanteita varten oli kuitenkin olemassa myös pilliopaste seis.

Jos ajatellaan ihan junaa, niin sen lähteminen ja pysähtyminen ovat toistensa käänteiset suoritukset. Siksi niitä tarkoittavat pilliopasteetkin olivat vastakohdat: lähde-opaste yksi pitkä vihellys ja seis-opaste monta lyhyttä vihellystä. Vedä-opaste puolestaan oli yksi lyhyt vihellys, koska vetoliike on ikään kuin miniversio junan lähdöstä.

Höyryvetureiden täydennykseksi vetovoimaksi henkilöliikenteeseen tuli ennen pitkää dieselmoottorijunia. Niiden moottorit pitävät tyhjäkäynnilläkin meteliä niin, että konduktööripilliä on paikallaan seistessäkin vaikea kuulla ohjaamoon pitemmän matkan päästä. Siksi näihin alettiin asentaa sähkösoittokelloja, joilla konduktööri saattoi antaa junasta ohjaamoon kuuluvia opasteita kuljettajalle. Ohjaamoissa on siis kellot, jotka soivat, kun niiden piuhoihin kytketään kytkentänapilla virta. Pilliopasteet lähde, vedä, työnnä ja seis tulivat sellaisinaan myös sähkösoitto-opasteiksi. Niitä on tosin ollut muitakin, kuten käytännöllinen pysähdy seuraavalla liikennepaikalla tarvittaessa pysähtyviä henkilöjunia silmällä pitäen. Sähkösoittokellohan kuuluu ohjaamoon hyvin myös junan kulkiessa. Sähkösoittokelloja asennettiin myös dieselvetureihin, lumiauroihin ja tiettyihin matkustajavaunuihin sekä edelleen sähkömoottorijuniin ja sähkövetureihin. Sähkösoittokellojärjestelmä löytyy helppokäyttöisyytensä vuoksi vieläkin kaikista moottorijunista sekä Eil- ja IC-kalustosta. Opasteita on enää kaksi: valmis lähtöön ja seis, joka on edelleen monta lyhyttä soittoa.

Jos hätäoikeudella mielii pysäyttää junan sähkösoittokellolla, pitää antaa nimenomaan virallinen seis-opaste mahdollisimman selvästi, jottei kuljettaja saata arvella virhe- tai häiriösoitoksi. Pitää siis tehdä esim kuusi lyhyttä soittoa huomioon ottaen, että järjestelmässä voi olla pieni kytkentäviive. Soittojen pitää myös erottua toisistaan kunnolla. Ei siis mitään tyyliin morsetusta, vaan reilusti vähintään ½ s painalluksia ½ s tauoilla.

ilman muuta pitää saada vetää koska lapset voivat eksyä kiskoille jossa tulossa juna. Jo tämän takia ja ajattelen järjellä en ns säännöillä.

Meinaatko sieltä junan matkustamosta käsin nähdä ne raiteille juoksevat lapset, ja vielä ehtiä paikantamaan lähimmän hätäjarrunkin nopeammin kuin veturinkuljettaja sen tekisi? :)

Tarkoitti varmaankin sen junan hätäjarrua, josta ne lapset sinne laiturille jäivät. Jotta vanhemmat sitten pääsisivät myös ulos junasta.

Tottahan nyt lasten äiti on lapsensa nähnyt niiden laiturille jäädessä. Hän vetää jarrusta myös nopeammin kuin veturinkuljettaja, joka ei tapahtuneesta mitään tiedä ja joka ei missään vaiheessa hätäjarrusta vedä.

Nyt jäi vauva laiturille Jyväskylään. Konduktööri löytyi ja äiti poistui junasta Vaajakoskelle.

Kun nyt vorg arpoi tällaisen kuvan, niin katsopa Topi sen kommenttia:
http://vaunut.org/kuva/8283

Katsoin. Miten kommentti on ristiriidassa aiemmin sanomani kanssa, erityisesti sen viestin kanssa, missä totesin lovipyörien olevan mahdollisia luistonestolaitteista huolimatta? :)

Tytöt vetivät junan hätäjarrusta auttaakseen naista Helsingissä
https://yle.fi/uutiset/3-10280012

Tonårsflickor drog i nödbromsen för att hjälpa panikslagen mamma
https://svenska.yle.fi/artikel/2018/06/27/tonarsflickor-drog-i-nodbromsen-for-att-hjalpa-panikslagen-mamma-hotades-med

Peruskäyttäytymistä taas junaväijyillä. Tuottavat enemmän turvattomuuden- kuin turvallisuuden tunnetta.

Surullista, että tuo aiheutti niille tytöille ongelmia.

Joitakin kuukausia takaperin oli tapaus, jossa (Italiassa?) yksi vaunu oli suistunut raiteilta ja pomppi pölkkyjä pitkin, laiturinreunoihin kipinöiden jne. Silloinkaan kyydissä olijoista ei kukaan vetänyt hätäristä.
Ja sitten on tosiaan se Eschede.

EDIT: Videonpätkä siitä Italian onnettomuudesta: https://www.youtube.com/watch?v=Bmse225qHk0 . Kolme kuoli, koska kukaan ei uskaltanut vetää hätäjarrusta.

Tää ei ole omiaan laskemaan hätäjarrunvetämisen kynnystä, joka nykyisellään on ihmisillä vaarallisen korkea.
Tuollaiset vartijat ovat noine kohkaamisineen osasyyllisiä tuollaisiin turhiin ihmishenkien menetyksiin.

VR vetää teinityttöjen arvostelun takaisin: Hätäjarrua sai käyttää, koska pikkulapset jäivät laiturille yksin
https://yle.fi/uutiset/3-10280962

Kyllä yksin laiturille jääneet kaksi- ja nelivuotias lapsi ovat minusta hengenvaarassa noinkin vilkkaassa paikassa. Mistä ihmeestä voi tietää, mitä lapset keksivät tuossa tilanteessa. Äiti katoaa junan mukana tuonne suuntaan, lapsihan saattaa hädissään lähteä juoksemaan peräänkin. Tai muuten vain liikkua liian lähelle laiturin reunaa tms. Tai vain yksinkertaisesti häipyä paikalta johonkin sattumanvaraiseen suuntaan.

Ehkä olisi paikallaan esittää jonkinlainen julkinen anteeksipyyntö näille tytöille.

Ja vartiointiliike taputtelee paikalla olleita järjestyksenvalvojia päähä: Hyvin tehty pojat!

Anteeksipyyntöä lienee turha odottaa siltä suunnalta.

Samaa mieltä. Kaksi- ja nelivuotiaan lapsen liikkuminen ei ole mitenkään ennustettavissa.

Silmiini osui tämä kohta YLEn uutisesta: "Jos junassa on konduktöörejä, matkustajat voivat ottaa yhteyttä heihinkin, VR:n Viisterä kertoo." Vielä viime vuoden kesäkuussa tuota jos -sanaa ei olisi tarvittu...

Eschedessä hätäjarrutus ei olisi auttanut, sillä juna olisi kuitenkin suistunut raiteilta, mutta hieman pienemmin seurauksin.

...eli hätäjarrutus olisi sittenkin auttanut.

Luultavasti muutamia kuolleita olisi silti ollut.

Tuon onnettomuuden tutkintaraportit kertovat aika paljon tapahtumista ja kertovat mm sen paikan etäisyyden, jossa pyörävaurio tapahtui tuhoisaan onnettomuuspaikkaan. Toisaalta voisi spekuloida, mitä kaikkea tuolla välillä olisi voinut tapahtua, kun huomioidaan radan liikennetilanne.
Olisinkin todella kiinnostunut, mihin Jimi perustaa väitteensä.

Kun ICE 884 kulki 200 km/h, ja tämä matkustaja ei olisi välttämättä löytänyt jarrua heti, juna olisi MAHDOLLISESTI suistunut kiskoilta.
[/quote]