Resiina-keskustelu

Ei taida olla kovin yleistä? Äkkiä löysin Googlella yhden tapauksen:
http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/1073966262/Ajetaanko+junia+juovuksissa

Ja löysin täältäkin yhden:
http://vaunut.org/keskustelut/index.php/topic,2236.0.html

Helsingin Sanomain uutisen 25.1.2001 mukaan VR-osakeyhtiö oli antanut potkut moitteetta 26 vuotta palvelleelle 50-vuotialle veturinkuljettajalle, kun hän jäi kiinni työvuorossa 0,34 promillin humalassa. Työsuhde purettiin ilman irtisanomisaikaa. Helsingin hovioikeus piti työsuhteen purkamista laillisena korostaen veturinkuljettajan keskeistä merkitystä junaliikenteen turvallisuudelle.

Lisäksi minulla olisi jotenkin muistikuva, että joskus 20-30 vuotta sitten Kouvolasta kovinkin lujaa matkan tulleen tavarajunan kuljettaja olisi aamuyöllä humalassa ajanut vauhdilla Riihimäen punaisen pääopastimen ohitse varsin ikävin seurauksin. Muistaisiko joku tapausta vai muistankohan väärin?

Rautateillä on promillejen suhteen nollatoleranssi. Jos pistotarkastuksessa mittari hiemankin värähtää, niin se on työsuhteen purku enemmittä kyselyittä.

Myös rautatieläisten (vai pitäisikö olla junaratalaisten) siviilielämässä mm. rattijuoppoustuomio on raskauttavaa.

Harva junaratalainen kuitenkaan niistä tuomioista työpaikallaan huutelee, varsinkaan jos ei kuulu auton kuljettaminen työtehtäviin.

Eipä kukaan huutele, ei. Mutta silloin kun rautatieläiset olivat vielä virkamiehiä, ei itse tarvinnutkaan huudella rikostuomioista, sillä virkamiesten rikostuomioiden jäljennökset kolahtivat ihan pyytämättä rautatiehallituksen postilaatikkoon. Nykyisin valtion virkamiehiä ja kunnallisia viranhaltijoita koskeva vastava säädös on laissa 373/2010, jonka 2 §:ssä säädetään: Tuomioistuimen, joka on tuominnut valtion virkamiehen tai kunnallisen viranhaltijan rikoksesta, on ilmoitettava ratkaisustaan lähettämällä siitä jäljennös sille viranomaiselle, jonka alainen virkamies tai viranhaltija on..

Vanhat rautatieläiset muistavat, kun sitten vähän ajan päästä tuomiosta pomo tuli sanomaan, että on tullut rautatiehallituksesta postia..  En ole tutkinut, olisiko rautatieläisten osalta rikoksista nykyisin jossain laissa jotain vastaavaa erityissäännöstä, esim. terveydenhoitohenkilöstöstä on erityissäännös. Virkamiesten osalta esim. jos majuri ajaa siviilissä autollaan kolarin ja hänet todetaan tuomioistuimessa rikokseen syylliseksi, niin lain mukaan kohta pääesikunnan postilaatikko kolahtaa.

Koska tällä palstalla on tapana saivarrella, kysyn että mistä määrästä se mittarin neula värähtää? Asiahan on niin, että ihan tavallisten ruoka-aineiden käymistuloksena on aina jonkin verran alkoholia joka sitten joutuu elimistöön. Joku 0,3 promillea toki vaatii jo vähän vahvistusta, mutta mikän lienee korkein lukema ilman  prosenttijuomia?

Lainsäädäntöä:
- Rikoslaki, 23 luku 7§: 7 § Junaliikennejuopumus
- Laki rautatiejärjestelmän liikenneturvallisuustehtävistä, 54 §

Jos yksinkertaistetaan, niin
- ensin mainitussa raja 0,5 promillea, jonka ylityksestä on tuomittava junaliikennejuopumuksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
- toiseksi mainitussa ei rajaa, vaan "alkoholipitoisuus on alkoholin nauttimisesta kohonnut" ja napsahtaa sakkoa.

Loppu on sitten työsopimusasiaa...

Jatketaan lisää...

Päteekös rautatiepuolella sama periaate tai sääntö kuin ilmailussa, jossa nollatoleranssi koskee työvuoron aikana kaikkia joko suoraan tai välillisesti operatiiviseen lentotoimintaan osallistuvia niin maalla kuin ilmassa (pilotit, lennonjohtajat, tekninen maahenkilökunta, etc.). Kokonaisuus kun on varsin turvallisuuslähtöistä ja turvakriittistä toimintaa.

Veikkaisin, että rautateillä nolla taulussa koskee  veturikuskin lisäksi vielä huomattavampaa joukkoa alkaen liikenteenohjaustehtävistä, etc.

Ainakin VR:llä se koskee myös niitä, jotka eivät edes ole missään suoranaisesti liikennöintiin liittyvissä tehtävissä. Pari vuotta sitten eräskin perusduunaria korkeammassa asemassa ollut kohtalaisen tunnettu VR:läinen sai kenkää juuri tästä syystä.

Kerran junan konduktööri joi olutta junan ravintolavaunussa. Se oli tosin museojuna, eikä konduktööri ehkä ollut VR:n palveluksessa.

Ei välttämättä ole edes ollut konduktööri, vaan lippuja myyvä ja tarkastava henkilö konnarin vetimissä.

Ja joka tapauksessa joi vain yhden pullon.

Huomattavaa joukkoa kyllä. Eli kaikkia.

Käsittääkseni tuota sääntöä ei ole kukaan koeponnistanut oikeudessa, joten sillä mennään.

Useimmat asiat ovat jo edellä tulleet käsitellyiksi, mutta:

Lain mukaan 0,5 promillea junaturvallisuustehtävässä toimivalle on rangaistavaa. Lienee selvää, että siinä työnantajan kenkä heilahtaa hyvin nopeasti. Kerran eräs veturinkuljettajakoulutuksen pudokas, raskaan liikenteen kuljettaja oli todennut tutulleen että "tiukat teillä on säädökset kun sentään rekkaakin saa ajaa 0,49 promilleissa". Ehkä olikin hyvä, että tyyppi ei päässyt koulutukseen.

VR on ottanut työnantajana kannan, jonka mukaan 0,1 promillea on työsuhteen purkuperuste. Aiemmin puhuttiin että nolla on nolla on nolla, mutta kun mittareissa on eroja ja kaikkea, niin raja on vedetty 0,1 promilleen. Eräs alan ammattijärjestö on päättänyt, että ei lähde puolustamaan jäseniään oikeudessa promilleasioissa, tietysti silkkoja oikeusmurhatapauksia lukuun ottamatta.

Veturinkuljettajan kykyyn hoitaa tehtäviään kuuluu mm. tiukka terveydentilan seuranta; pyörtyminen vapaa-aikana johtaa siirtoon toisiin tehtäviin. Diabetes tekee mahdottomaksi veturinkuljettajan työn hoitamisen ja samoin alkoholismi. Näin ollen esim. loma-aikana vieraassa maassa saatu rattijuopumussakko saattaa langettaa vakavan epäilyksen alkoholismista ja johtaa työsuhteen purkuun.

Asiaa on tiedusteltu eduskunnan oikeusasiamieheltä, koska kyseessähän olisi kaksinkertainen rangaistus: ensin sakko ja sen lisäksi potkut. Vastaus oli kuitenkin sen laatuinen, että työnantajalla on oikeus vaatia työntekijöiltään edellä esitetyn kaltaista "nuhteettomuutta" eikä potkuja voida laskea rangaistukseksi.

Takavuosikymmeninä, vaikka ei olisi kenkää saanutkaan, niin muuten rangaistiin. Ylenemis-/virkauralla etenemismahdollisuus siirtyi jonnekin etäämmälle.

Näin oli myös pääkaupunkiseudun bussiliikenteessä silloin, kun itse vielä niissä töissä olin, varmastikin edelleen. Jos viisari värähtää, työpäivä päättyy saman tien. Joku muu ehkä osaa sanoa, onko bussiliikenteessä tänä päivänä myös tuollainen 0,1 promillen mittaritekninen alaraja, minkä alle jäävillä värähdyksillä selviää vielä varoituksella.

Mitenkäs muuten tämä käytännön testaus, suoritetaanko esim. veturinkuljettajille tai muulle henkilöstölle rutiininomaisia puhalluskokeita, vaikka ei olisi epäilystäkään, kuinka tiuhaan ja taajaan? Tekisi mieli käyttää termiä "pistokoe", mutta ei aivan sovi yhteyteen, ehkä se verikoe on vasta seuraava aste...  ::)

Hieman aiheen sivusta: Muistan kun järjestimme itsemme pienellä harrastusporukalla joskus 90-luvun alkupuolella Ilmalan ratapihalle vieraiksi. Asetinlaitteella meille esiteltiin myös alkometriä, kerrottiin että työkuntoa testataan silloin tällöin ja leikillisesti joku meistä puhallutettiinkin. Tuollaisille 13-15-vuotiaille maalaispojille taisi siinä vaiheessa elämän realiteetit jälleen rahtusen verran todentua, ja sitä totisena mietittiin illalla kotimatkalla "ajatelkaa, että joku voi ihan oikeasti yrittää mennä kännissä töihin"  :)
 

Olen ollut Pääkonttorilla 7 vuotta töissä ja tänä aikana minut on puhallutettu kerran töihin tullessani. Silloin kaikilla ovilla puhallutettiin jokainen.

En tiedä milloin muualla töissä olleita puhallutetaan. Siis rutiininomaisesti.

http://www.tyotuomioistuin.fi/fi/index/tyotuomioratkaisut/tyotuomioratkaisut/1384235346997.html
Tossa esimerkki oikeuskäytännöstä maantieliikenteessä. Huomatkaa ero purun ja irtisanomisen suhteen!

Vanhan VR:n aikaan monet olivat virkasuhteissa ja sitä ei yhden työmaajuopottelun myötä purettu. Käytännössä ensimmäisestä kerrasta tuli varoitus, toisesta sakkoa, kolmesta seuraavasta määräaikainen erottaminen kustakin ja vasta tämän jälkeen virkasuhteen pysyvä purku. Lisäksi yhden kurinpidollisen toimenpiteen jälkeen tilannetta seurattiin vuoden verran ennen seuraavan antamista, vaikka välissä olisi ollut muitakin käryjä. Siten työmaajuopottelua sai harjoittaa 5-10 vuotta, ennen virkasuhteen pysyvää purkamista.

Liikenteenhoidollisista tehtävistä joutui kyllä pois heti ensimmäisen juopottelutapauksen jälkeen mutta esim. tavara-asemilla työmaajuopottelua esiintyi niin paljon, että sitä oli pakko katsoa sormien läpi. Jos kaikki kännissä olevat olisi ajettu kotiin, olisi osa junistakin jäänyt lastaamatta.

VR:n kanta alkoholiin on ehdoton "nolla". Mitä museoliikenteeseen tulee, niin yhtälailla jos olen liikenneturvallisuus tehtävissä ja siinäkin se on "nolla". Eipä tarvitse selitellä, kun pelisäännöt ovat selviä. Jos lipunmyyjä ottaa pullon olutta, niin ehkä nesteytystä kuumana kesäpäivänä tarvitaan, mutta voisi sitä harkita muutakin juotavaa. Nämä asiat kuitenkin sovitaan museoliikenneoperaattorin kanssa. Ja jokainen ehtii talkoopäivänkin jälkeen oluen juomaan, ei se ainakaan matkustajien silmissä hyvältä näytä.

Joskus muistan lukeneeni tasoristeysonnettomuudesta, jossa veturinkuljettaja puhalsi promillet. Vastapuoli kuoli ja kuski sai syytteet raideliikenne juopumuksesta ja kuolemantuottamuksesta.

Vanhan VR:n ajoilta muistan sisareni kertoman tapauksen noin vuodelta 1966. Sisareni oli ollut pyöräretkellä ystävättärensä kanssa ja menivät Hyvinkään asemamiehen puheille tarkoituksenaan lähettää pyöränsä paikallisjunassa. Pyörien lähettämisestä ei tahtonut tulla mitään matkatavaramiehen voimakkaan humalatilan vuoksi. Tämä sai kuitenkin lopulta toimitettua pyörät junaan.

Mutta se oli silloin vanhaan aikaan, nykyisen VR:n tiukkaa alkoholiin suhtautumista kuvastavat mm. edellä mainitut oikeuksien ratkaisut. Ja ovathan esim. junien nopeudet aivan toista luokkaa kuin vielä muutama vuosikymmen sitten. Eikä sen puoleen esim. matkatavarapalveluakaan  ole ollut enää pitkiin aikoihin. Kun VR on irtisanonut ja irtisanoo jatkuvasti täysin moitteettomasti palvellutta väkeään taloudellisista ja tuotannollisista syistä, niin eihän VR:llä edes ole suurta halua tällaisessa tilanteessa pitää palveluksessaan alkoholiin työaikana taipuvaisia  riskityöntekijöitä.

Takavuosina uutisoitiin Lappohjan junasuorittajan päihtymyksestä työtehtävässä.

Jotenkin erikoista että joissain paikoissa on niin tarkkaa, ja toisissa ei. En saanut sairaslomaa vaikka oli kolmiolääkkeet enkä sitäpaitsi kärsinyt käännellä päätä. Tuurilla keskustan läpi töihin joka aamu, eikä rysähtänyt vaikka en nähnyt tuleeko väistettäviä. Yhden päivän olisin sitä saikkua halunnutkin.