Resiina-keskustelu

Kauppalehti uutisoi http://www.kauppalehti.fi/uutiset/vr-groupin-toimitusjohtaja-vaihtuu--mikael-aro-irtisanoutui/MkP99yGp  , että toimitusjohtaja Mikael Aro on irtisanoutunut ja siirtyy kansaivälisen yhtiön palvelukseen. Asiasta on julkaistu myös VR Groupin mediatiedote: http://www.vrgroup.fi/fi/vrgroup/uutishuone/uutiset-ja-tiedotteet/vr-groupin-toimitusjohtaja-vaihtuu-060620161200/

http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/vr-n-toimitusjohtaja-aro-irtisanoutui/5930118. Olen itse henkilökohtaisesti odottanut uutista kuin kuuta nuosevaa ja nyt se tapahtui. En koskaan oppinut pitämään Arosta VR:n tj:nä. Aron kauteen VR:n johtajana kuului montakin otsikkoa. Itseäni enemmän korpesi ajatusmaailma, jonka Aro toi mukanaan. Henkilöstöä vähennettiin ja Aron palkkaa ja palkkioita lisättiin. Ei Aro ole tai ollut ainoa valtionyhtiön johtaja, jonka palkasta jupistiin. Mutta on palkkion määrä ihan käsittämätön. Miten VR oli muka voitollinen yhtiö henkilöstömäärän vähitessä ja Aron palkan ja lisien ja varsinkin Aron bonusten suhteen. En niin tarkkaan tiedä tuosta korsernin kirjanpidosta, mutta johonkin Aron bonukset "hävitettiin", ettei se näkyisi tuloksessa.

Tottakai kun tämän mielipiteeni tuon julki, saamme vielä inhottavamman toimarin jatkamaan. Itse epäilen että uusi tj tulee VR:n sisältä. VR:n yhteiskuntajohtaja Otto Lehtipuu olisi itseni veikkaus uudeksi VR:n tj:ksi.

Voi kauhukuva; ojasta allikkoon. Aktiivisin Haukivuoren ja muiden maalaisten kyykyttäjä. Toivottavasti veikkasit väärin.

Mulla tuli Lehtipuusta sellainen olo, etenkin ihan sen VR-uran alkumetreillä, että se oli enemmän äänitorvena toimiva marionettizombi kuin itsenäistä ajattelua harrastava ihminen. Siksi toisaalta en pitäisi uskottavana, että sille ikinä annettaisiin mitään oikeaa vastuuta, toisaalta taas jos sille annettaisiin oikeaa johtovastuuta, se ei välttämättä toimisi lainkaan sillä tavalla kuin se on toiminut.

Kun on VR:n kaltaisessa talossa nimikkeellä "yhteiskuntasuhteiden päällikkö", ei ole mitään toivoa, että olisi oikeutettu mihinkään omaan sananvaltaan. Vaikka tehtävänimikkeessä mainitaan sana "päällikkö", VR:n tapauksessa se on fiksua kääntää muotoon "edustaja". Eli PR-työntekijä. Ja siitä, mitä PR-työntekijä sanoo, ei voi päätellä mitään siitä, mitä sama henkilö oikeasti kokee mielekkääksi.

Vihreä Liitto on todennäköisesti joutunut käyttämään melkoisen määrän poliittisia pelimerkkejä saadakseen Lehtipuun vaikuttavaan asemaan VR:n sisälle. On tosi sääli, että sillä hinnalla on saatu lähinnä VR:n ääninauhuri, joka toistaa etukäteen tallennettua liturgiaa.

Haukivuoren osalta VR-Yhtymän ympäristö- ja yhteiskuntasuhdejohtaja ei saa pisteitä, koska 11.8.2014 ratkaisu Haukivuorella huonontaa ympäristön tilaa, eikä asiasta pystytty keskustelemaan yhteiskunnan kanssa paikan päällä, vaan keskustelut käytiin Helsingissä Klippanilla. Liikenneministereille esitettiin kaikenlaisia perusteluita, mutta loppujen lopuksi kyse olikin vain matka-ajasta, joka sekin on puuta heinää, kun IC-juna ohittaa Haukivuoren 4 min etuajassa nopeudella 120 km/h.

Huonon äänitorven saivat. Hra Lehtipuu ei ikinä vastannut yhden mun tunteman yksinhuoltajaäidin useisiin kyselyihin. Yh-äiskä lakkasi kannattamasta vihreitä kyseisen äänitorven (språkrör, ruotsalainen nimike) takia. No, zombit ei kai puhu eikä pukahda, paitsi silloin kun pääsevät potkimaan maalaisia päähän.

Ensin OB:n Mr. Möttö, nyt VR:n Aro. Kertoo jotain suomalaisen kaukojoukkoliikennealan näkymistä, kun laivurit tällä tavalla jättävät vuotavat paattinsa.

Kiintoisaa on havaita, että Aro lähtee omasta vapaasta tahdostaan. Ei siis käy niin, että "VR:n tj vaihtuu" tms. vaan Aro lähtee eikä kenelläkään ole mitään suunnitelmaa, että kuka tilalle.

Tämä kertoo siitä, että omistaja on ollut tyytyväinen Aron toimintaan ja että VR Groupia on johdettu omistajan tahdon mukaisesti.

Valtakunnassa kaikki hyvin?

Tällainen lähtö ei kerro mitään omistajan tyytyväisyydestä, jota ei varmasti ollut vähääkään, eikä todella ollut aihettakaan olla.
Ei ehditty viedä johtajan vaihto-operaatiota loppuun, kun ihmeteltiin miten välttää kultainen kädenojennus ja siitä aiheutuva julkinen nolaus hallitukselle.
 

Mikael Aro on tyypillinen muutosjohtaja/saneerausjohtaja. Tällainen johtaja palkataan omistajan puolesta tekemään organisaatiossa tarvittava "likainen työ" ja ottamaan vastaan iskut omistajan puolesta. Tästä omistaja sitten maksaa johtajalleen bonukset.

VR on murroksessa, jolloin sen entistä monopoliasemaa ei voi enää säilyttää. Tämä tarkoittaa sitä, että konsernista on pilkottava osia, vähennettävä väkeä ja tehostettava taloudellista toimintaa — yhtiötä valmistetaan rautatiekilpailun olosuhteisiin. Kun rautatiekilpailu lopullisesti avataan, niin todennäköisesti kukaan ei varmasti kuvittele VR:n säilyttävän nykyistä markkina-asemaansa, vaan menetyksiä tulee. Ensimmäisenä liipaisimella on mitä todennäköisimmin HSL-alueen liikenteen hoito. Jollain aikavälillä liikenteenhoito kilpailutetaan taatusti ja VR:llä on vähintäänkin riski hävitä kisa. Tämän jälkeen yhtiöllä voi olla käsissään resursseja, joille sillä ei ole enää mitään tehtävää. Muutosjohtajaa tarvitaan justeeraamaan yhtiö kestämään tällaisia uusia olosuhteita.

Tämän päivän Kauppalehden haastattelusta välittyi juuri tällainen kuva. Ne duunit on tehty, mitä omistaja halusi hänen tekevän ja mitä ilmeisimmin urakka on nyt valmis. Aron johtamisen taustalla saattaa olla hyvinkin määrätietoista omistajapolitiikkaa, vaikka julkisuudessa sellaista ei ole näkynyt — vähintäänkin ymmärrystä siitä, että vanha dinosaurus ei enää pärjää uuden ajan kynnyksellä. Mitä ilmeisimmin omistaja on ollut tuloksiin myös tyytyväinen, kun kerran bonukset ovat napsahtaneet johtajan tilille säännöllisesti.

Valtio-omistaja henkilöityy viime kädessä poliittisiin päättäjiin, kun kyseessä on valtio-omisteinen yhtiö. Kukaan politiikko ei halua henkilöityä teurastajaksi, joka vähentää väkeä, lopettaa rönsyileviä toimintoja ja vaati jäljelle jäävältä henkilöstöltä aikaisempaa kovempia työpanoksia. Tätä varten palkataan muutosjohtaja, jonka bonukset ovat itse asiassa "likaisen työn lisä". Omistajat voivat sitten myhäillä palkkajohtajan selän takana, mutta ilman omistajan siunausta ei muutosjohtajakaan voi toimia. Kun siivoustyö on valmis, voidaan etsiä johtaja, joka voi keskittyä ydinalueiden toimintoja pyörittämään. Vastaavaa on tapahtunut muillakin toimialoilla — esim. valtioenemmistöinen Fortum siivottiin aikanaan markkinakuntoon tällä tavalla — tuhansittain ihmisiä sai lähteä.

Olen nyt nelisen tuntia yrittänyt pinnistää jonkinlaista kommentia Sallispöön yllä olevan tekstin jatkeeksi, mutta en ole siinä onnistunut, sillä Petri kiteytti asian välilyönteineen 2346 merkkiin sen verran napakasti, että takkini on tyhjä.

Mitä sitten omistajaohjaukseen ylipäätään tulee, se on kokonaan oma lukunsa, eikä ehkä kuulu tämän ketjun otsikon alle. Sanoisin Pöö Sallisen kuitenkin olevan edellisessä kommentissaan asian ytimessä. Noita argumentteja vasten on vaikea näyttää toteen, että VR:n väistyvä toimitusjohtaja Aro olisi sinänsä epäonnistunut tehtävässään. Se, onko Aro toiminut asiakkaiden (sekä henkilö- että tavaraliikennepuolien), henkilöstön tai valtio-omistajan eduksi, on tavallaan sivuseikka, ottaen huomioon hänelle aikoinaan asetetut tavoitteet ja tehtävät VR:n siivoamisessa, jos tällaista termiä halutaan tai voidaan käyttää. Muun muassa tätä asiaa on puntaroitu moneltakin eri kantilta toisaalla internetissä.

Numeroiden perusteella täysin kiistaton fakta on kuitenkin se, että VR-Yhtymä Oy on tänä päivänä sijoitus- ja finanssikonserni rautatie- ja maantielogistiikkatoimijan sijaan.

Rustasin eilen toisaalle internetiin näin: "Valtiolla on jo ennestään Suomen Pankki, tuskin valtio toista tarvitsee."