Resiina-keskustelu

Rautatiet ja harrastus => Ulkomaat => Aiheen aloitti: Matti Lehtonen - Elokuu 03, 2016, 20:58:01



Otsikko: Junailua Jutlandiassa
Kirjoitti: Matti Lehtonen - Elokuu 03, 2016, 20:58:01
Muutaman matkapäivän ajalta kokemuksia Tanskan henkilöliikenteestä Jyllanti painotteisesti. Jyllannin läntisen rantaradan valtias on Arriva, Niebullista Saksan puolella pohjoisen Thistediin. Keskiosissa pari sen poikittaislinjaa yltää myös itärannikolle. Muilta osin itäisen osan liikenteen hoitaa DSB, lännessä yhtä sivuratapätkää ajaa Midtjyske Jernbaner ja ihan pohjoisesta löytyy yksityisiä palvelupätkiä.

Tanskan väentiheys on seitsenkertainen Suomeen verrattuna, mikä näkyy luonnollisesti vuorojen määrässä. Hiljaisemmillakin alueilla on arkena 12-14 vuoroa suuntaansa. Viikonlopun täyttöasteet kulkemillani läntisen puolen vuoroilla vaihteli 5-20 prosentin välillä. Vaikka pääradat on sähköistetty, kaikki pääkaupunkiseudun ulkopuolella näkemäni henkilöjunat olivat vielä dieselillä kulkevia. DSB:n modulaariset IC-junat ovat kieltämättä veikeä keksintö, siinä että moduuli jää matkalla väliasemalle tai tulee mukaan runkoon väliasemalta, ei kauaa nokka tuhise, sen paremmin liityntäkohtien kumipatjoissa kuin kuljettajallakaan.

Asemien palvelut ovat vielä riisutumpia kuin Suomessa. Lippumyymälä näkyi vain suurkaupungeissa ja parin paikallisradan pääteasemalla. Keskisuurten asemien tärkein ja usein ainut palvelu on Suomen Ärrää vastaava saman omistajataustan omaava 7-Eleven kioski, joiden nurkasta löytyy myös rautatieyhtiöiden pieni ePalvelu – piste. Ainakin DSB:n alueella kioskimyyjien toisessa rintamuksessa oli DSB:n logo.

DSB mainostaa, että ”aikatauluista on tullut henkilökohtaisia”, eikä julkaise enää painettuja aikatauluja missään muodossa. Arrivalla on vielä perinteiset linjakohtaiset painetut aikataululehtiset ja ne samat löytyy netistä.

Suomalainen kuulutusinformaatio niin junissa kuin asemilla pesee tanskalaisen mennen tullen. Asemilla ei viestitä juuri mitään ja junissakin kerrotaan vain seuraava asema tanskan kielellä. Fredericiassa konnari kuulutti erikseen saksaksi jatkoyhteyden Saksaan, englantia kuulin vain Kastrupiin palatessa, kun kerrottiin Ruotsin rajatarkastuskäytännöstä. Kun DSB:n alueella ei ole sen paremmin painettua kuin puhuttuakaan informaatiota, ihan kohtuullinen nettimaisteri pitää olla, että on kärryillä, mitä kulkee ja minne. Onneksi sentään Arrivan yleisesitteessä on koko Tanskan rataverkko asemineen niin tietää, mitä nettihakuihin pitää kirjoittaa, kun selvittelee salapoliisina aikatauluja.

Junissa ei enää lähtökohtaisesti ole ravintolapalveluja, tarpeet pitää itse ostaa mukaan aseman kioskilta. DSB:n regional-junan ykkösluokan lattialta noteerasin korin, jossa oli mm. kaksi termoskannua ja 24/48 tms. marketin bigbag vesipulloja – palvelua siis oli olemassa ’serve yourself’ periaatteella. Junassa ei voi ostaa lippua, käryn käydessä sakko on 100 euroa. Arrivan viikonloppujunissa näin konnarin vain kerran. Näytti siltä, että tämä yksilö päätti itse, missä vuoroissa liikkuu. Tuli junaan laukkuineen väliseisakkeelta, tarkasti liput, jäi laukkuineen junasta laiturille seuraavalla oikealla asemalla, mutta palasi kapsäkkeineen junaan, kun tuolta asemalta nousi junaan monia matkustajia ja jatkoi tarkistuksia.