Tehanu Tapolan kehärataa koskevassa artikkelissa Resiinassa 4/2015 kerrotaan s. 18 Flirteillä kehäradalla suoritetuista junien kulkuun liittyvistä testeistä: "Junien kulkuun liittyen testattiin niin jarrutus- kuin liikkeellelähtemiskykyäkin tunnelin jyrkissä mäissä (40 promillea)". Kun tämä rata suunniteltiin Flirt-junien suorituskykyjen perusteella ja radalla saavat liikennöidä nykyisin säännöllisessä liikenteessä vain tällaiset junat, niin eikö siis aivan ensimmäiseksi pitäisi selvittää, voidaanko yleensä esim. kerrotuilla IC-junilla tai muillakaan matkustajia kuljettavilla junilla radalla liikennöidä.
Kehäradalla ajetaan lähtökohtaisesti vain HSL:n lähijunilla, ja jyrkkien kalttevuuksien takia vanhat Sm2 junat joilla on heikommat moottorit, eivät tule kysymykseen. Sm3, Sm4, Sm6 ja Sm7 -sarjoista en tiedä jaksavatko ne nousta mäistä ylös. Veturivetoisilla IC-junilla on joka tapauksessa koeajettu ja se onnistuu. Jos yksi veturi ei yksin jaksa vetää, laitetaan toinen veturi niin varmasti jaksaa.
En ole näissä asioissa mitenkään asiantuntija, mutta mielestäni se seikka, että yhden kerran ollaan koemielessä ajettu kehärata lävitse veturivetoisella IC-junalla ilman matkustajia, ei pelkästään vielä todista, että IC-junalla säännöllinen matkustajaliikenne olisi kehärataa pitkin esimerkiksi turvallisuuden suhteen mahdollista. Siis vaikka koejunalla kerran onnistuttiinkin ajamaan kehäradan lävitse. Mitkä olivat tämän IC-junan koeajon teknilliset tulokset ja johtopäätökset? Paperia tiskiin tästä koeajosta, kiitos.
.senpä vuoksi linkki kuitenkin itse uutiseen. Anyway, jatkossa jätän tekoälyt pois.