Koska painettujen lähteiden käyttö on aiheuttanut epäselvyyttä Tampereen vanhimmasta veturista, niin ajattelin katsoa mitä rautatierakennuksen johtokunnan pöytäkirjat kertovat asiasta.
Aluksi selvennykseksi, että nämä on hämäävästi nimetty Kansallisarkistossa (eivät saa muuttaa nimeä) "Rautatiejohtokunnan puhtaaksikirjoitetut pöytäkirjat". Myöhemmät on oikein nimetty ao. rautatierakennukselle. Siis:
Rautatiehallituksen I arkiston kansiot:
Caa:1 - 5 ovat Pietarin radan rakennustyön johtokunnan pöytäkirjat
Caa:6 - 8 ovat Turun-Tampereen-Hämeenlinnan rautatien rakennustyön johtokunnan pöytäkirjat
sarjat:
Cab on Vaasan rata, kuten nimetty
Cac on Oulun rata, kuten nimetty
Sidotut pöytäkirjat (ks. kuva)
Caa:6 käsittää vuoden 1874 (567 numeroitua lehteä = 1134 sivua)
Caa:7 käsittää vuoden 1875 (tuplasti edellisen kokoinen, jotain 2000 sivua)
Caa:8 käsittää vuodet 1876 ja 1877 (sen saan vasta ensi viikolla)
Pöytäkirjat on kirjoitettu käsin vanhahtavalla ruotsilla ja ovat hitaita lukea, mutta ajattelin lukea kaikki, kun nyt kerran tilasin kirjat nähtäväkseni. Niissä (1875 kesäkuu menossa) käsitellään pääasiassa palkka-asioita ja hankintoja. Rakennustöitä käsitellään vain siltä osin kuin rakennusjaksojen päälliköt ovat kyselleet. Hankinnat ovat enimmäkseen kiskotarpeita ja siltojen osia, sekä jossain määrin tiiliä yms. sekä vuokrasopimuksia sairaala- ja asuntotarkoituksiin. Kalustohankinnoista käsitellään vetureiden ja vaunujen tilaukset, rakenne, tuonti, purkaus ja maksaminen.
Tampereelle siirrettävää veturia käsitellään ensimmäisen kerran 7.10.1874 ja päätetään pyytää yhtä tavarajunaveturia lainaksi Helsingin-Hämeenlinnan-Pietarin rautatieltä. 13.10.1874 todetaan, että "Chefen för Statsjernvägarna, Statsrådet G. Strömberg" on hyväksynyt, että rautatierakennus saa yhden tavarajunaveturin ja se päätetään ottaa vastaan välittömästi ja määrätään 2. jakson insinööri Tallqvist järjestämään kuljetuksen Tampereelle. Itse kuljetuksesta ei ole mitään. Sama koskee mitä tahansa varsinaiseen rakennustyöhön liittyvää, eli ne asiat on etsittäjän jaksojen rakennuspääliköiden raporteista.
Keväällä 1875 todetaan, että rautatierakennuksella on yksi veturi, mutta sitä ei voi käyttää soranajoon Hämeenlinnasta käsin, joten anotaan Pietarin radalta, että se hoitaisisi sorajunien vetämisen niitä tarvittaessa siihen saakka kunnes rautatierakennuksen omat veturit saapuvat. Tähän myönnytään.
Missän ei mainita Tampereelle siirretyn veturin numeroa, mutta siitä puhutaan aina tavarajunaveturina ja tilastojen mukaan ainoastaan 24 (myöh. C1) oli koko vuoden rautatierakennuksen käytössä.
Muista vetureista voisi todeta, henkilö- ja tavaraliikennevetureita tarjosi 19 tehdasta (Carels yllättäen yksi näistä) ja tarjousten yhteenveto tarjoushintoineen löytyy pöytäkirjasta 23.9.1874 (lehdet 319 ja 320).
Carelsin valmistamista kahdesta vaihtoveturista ("työveturista") voi mainita, että aluksi niitä kysyttiin Beyer Peacockilta, sen jälkeen lähetettiin tiedustelu 20 muulle tehtaalle ja laitettiin ilmoitus kansainväliseen alan lehteen. Haluttu toimitusaika oli lyhyt, mikä varmaan rajoitti tarjousten saamista. Eräs lähinnä vaunukalustoa välittävä välitysliike ilmoitti, että heiltä saisi kaksi veturia lyhyellä toimitusajalla. Johtokunta laittoi pitkän kyselyn veturien rakenteesta, painosta, vesi- ja polttoainetilasta ym. Vastaus (ei näy mitä vastattiin) oli tyydyttävä ja kaupat tehtiin. Välittäjän kanssa sovittiin kuljetusmaksu ja sovittiin, että voi lähettää yhdessä Belgiasta tulevien kiskojen tai vaunujen kanssa, toinen Turkuun ja toinen Helsinkiin. Rautatieyhtiön johtokunta ei näytä koskaan asioineen suoraan tehtaan (Carels) kanssa, vaan ainoastaan välitysliikkeen kanssa. Siten on hieman harhaanjohtavaa sanoa, että veturit tilattiin Carelsilta. Tämä oli minullekin uusi havainto.