"I Love,I Love" The Temprees 1974 Stax  Rec.säv. Phillips/Scott/Lee.

"I'm Going Through Ghanges Now" Brown Sugar 1976 Capitol Rec. säv. Montana Jr/Walker.

Tässä sanomaketjussa 17.11. kerroin käynnistä London Transportin varikolla Routemasterin merkeissä vuonna 1975.
Osaselitys käyntiin oli se, että Trist & Draper Bristolista teki kaikki Lontoon metrojunien levyjarrujen kitkapalat (tuotemerkki Top Dog).
Teki myös Sisun valmistamien autorumpujarrujen kitkapalat.

Brittireissu johtui Sisun takarumpujarrun testauksesta T & Dr :llä vauhtipyörädynamometrissä. Suomessa ei silloin ollut sen kokoluokan vauhtipyörädynamometriä. Alkukatastrofin ja lentoteitse lähetettyjen uusien jarruosien jälkeen kokeet onnistuivat. Ne näyttivät selkeästi jarrutuksen vaiheet esimerkiksi täysjarrutuksessa huippunopeudesta.
Tyypillisesti kuorma-autolla lämpöteho tällaisen jarrutuksen alkuvaiheissa on luokkaa 5000...8000 kW (tyypillisesti noin 20-kertainen moottoritehoon verrattuna). Rumpujarruilla osittainen häipyminen tapahtuu siksi jo noin sekunnin kuluessa alusta lämpötilan noustessa rummun välittömässä pintakerroksessa yli 400 asteen.

Levyjarruissa (kuten metrojunissa) lämpöä tulee vielä rajummin, mutta ajoviima myös jäähdyttää tehokkaasti.
Kaikki kitkapalat ovat kuiduilla lujitettua fenolihartsia. Kuitujen hankaus, yleensä harmaaraudan pinnan rautaoksideita vastaan (noin 2,5 kertaa kovempia kuin itse harmaarauta) synnyttää pääosan kitkalämmöstä.
Levjarrujen kirkapalat voidaan tehdä hyvin koviksi ja järjettömästi lämpöä kestäviksi. Niinpä jarrulevyn voi kuumentaa jopa keltahehkuiseksi. Hetkellisten pienten kuumien pisteiden lämpötila on jopa 4000 astetta (vertailu: valurauta  höyrystyy noin 2500 asten lämmössä, mutta se ei ehdi edes sulaa millisekuntien aikana). Kitkapalasta jää jäljelle  hiilikuitu, kaikki muu höyrystyy.
Etenkin T & Dr:n metrojunajarrujen testauksen vauhtipyörädynamometrit olivat rajuja laitteita.

Mainitsemani koristelautanen olikin Nanny Stillin muotoilema. Se hapotuksineen on esitetty Lasinkeräilijän blogin huhtikuun 2017 koosteessa (kooste on pitkä) : https://lasinkerailijanblogi.blogspot.com/2017/04/  noin ensimmäisen kolmanneksen kohdalla.

"Heart And Soul" Billie Davis 1966 Piccadilly Records säv. Loesser /Carmichael.

"Please Stay (Once You Go Away)"  Marvin Gaye 1973 Motown Rec. Gaye/Townsend.

Asiaa!
Pidemmälläkin tähtäyksellä näyttää touhuilta puuttuvan järki tyystin.
Kun järjetön Tampereen "tunnin juna" vihdoin kuopattiin (vasta kun siitä johtunut kiistely oli aiheuttanut Suomelle epäsuorasti noin 4.2 miljardin euron EU-tukien menetyksen) ja sen syrjäytti järkevä Lentorata-hanke, Tampere myi (vieläpä tappiolla) "tunnin juna" -osakkeensa.

Tätä en voi lainkaan käsittää. Jopa kaikkien kaukojunien Helsingistä pohjoiseen ja Keravan tai Riihimäen kautta itään tulisi kulkea Lentoradan kautta, ja myös palata sitä kautta. Ei koituisi haittaa matkustajille, mutta tarjoutuisi lentoasemayhteyskin.
Pääradankin kuormitus samalla keventyisi Helsingin ja Keravan välillä.

"I Can't Do Without You" Doris Duke 1970 Canyon Records säv. Roberts/Austin.

Aamuledessä oli tänään tämä artikeli: https://www.aamulehti.fi/tampere/art-2000011638597.html

Artikelissa kritisoidaan kun ei oo myöhän illalla tarpeksi junavuoroa lentoasemalta Tampereelle.

Juna voisi lähteä Helsingistä hieman aikaisemmin, napata lentoasemalta ihmiset kyytiin ja jatkaa Tikkurilan kautta suoraan Tampereelle, missä juna olisi noin 15 minuuttia yli puolen yön.

Lähijunat menee aika tiukasti Vantaankosken- /Kehä-radalla, jopa 10 minuttien välin. Mahtuu sinne edes vielä IC juna mukaan? Lisäks tämä IC juna pitäs vaihtaa ajo-suuntaan Tikkurilassa, mutta ohjausvaunun kans ei oo kovin aijan kestävä juttu.

"Sonny" The Camotions 1966 La-Ro-Ke Rec. säv. C.Webb.

"Where Are All My Friends" Harold Melvin & The Blue Notes 1974 PIR Records säv. Carstaphen/Whitehead/McFadden.