Milloin alkoi matkustajavaunujen höyrylämmitys?

[Kurt Ristniemi]

Ihan kuten vielä ihan 1980-luvun alussakin Ilmalan ratapihalla hoidettiin puukoristen vaunujen seisontalämmitystä. 

Niin, lämpökeskus piti vaunut lämpiminä asemalla tai lämmitti kylmät vaunut. Siinähän ei ollutkaan mitään epäselvää.
Mutta matkan aikana höyrylämmitteisissä vaunuissa on täytynyt olla joku muu lämmönlähde, oma kattila?

Ja edelleen epäselvää on se, miten 1800-luvun vallasvaunujen höyry- tai vesilämmitys oli järjestetty.

[Petri Sallinen]

"Junien lämmitys- ja jäähdytyslaitoksia koskeva ohjesääntö" vuodelta 1924 avaa problematiikka hyvin. Jos onnistuu löytämään kappaleen, joka sisältää järjestelmien tekniset kuvaukset — piirrokset — niin ne havainnollistavat asiaa hyvin. Kirjan käsittely alkaa Moringin lämmitysjärjestelmän esittelystä, joten vanhempi aika jää auttamatta käsittelyn ulkopuolelle.

Onnistuin hankkimaan kirjasen vasta pari viikkoa sitten, joten tarkempi tutkinta ja analysointi ovat vielä kesken. Joka tapauksessa höyryä käytettiin lämmitykseen useammalla eri tavalla. Ensimmäinen oli ns. "makasiinilämmitys".

Kirjasen perusteella voi todennäköisesti laatia melko kattavan jutun 1900-luvun alkuvuosikymmenten lämmitysjärjestelmistä. Käsittelyä voi jatkaa 1930-luvun vesikiertoisilla keskuslämmityksillä.

Huuto.netissä näyttää yksi olevan myynnissä.

https://www.huuto.net/kohteet/junien-lammitys--ja-jaahdytyslaitoksia-kosk-ohjesaanto-1924/554123103

[Kurt Ristniemi]

Huomaan ymmärtäneeni sanomalehtiuutisen väärin: Siinä epäilemättä tarkoitetaan, että Helsingin paikallisliikenteen vaunut jouduttiin asemalla lämmittämään ja pitämään lämpiminä veturin antamalla höyryllä, kun muille annettiin lämpökeskuksesta höyryä. Matkan aikana kaikissa junissa käytettiin veturihöyryä.

Minulla on 'Junien lämmitys- ja jäähdytyslaitoksia koskeva ohjesääntö' -kirjasta neljä eri painosta: 1901, 1910, 1924 ja 1929. Viimeisestä tosin vain piirustukset, joita onkin kelpo nivaska.

Omalla höyrypannulla varustettuja vaunuja kukin kolmesta ensimmäisestä tuntee vain loistovaunun nro 8 (myöh virkavaunu nro 8).

Mutta edelleenkään ei löydy tietoa siitä, miten 1800-luvun vallasvaunujen höyry- tai vesilämmitys oli hoidettu.

[Kurt Ristniemi]

Höyrylämmitys näkyy olleen ainakin vuonna 1898 käyttöönotetuissa uusissa lanterniinikattoisissa telimakuuvaunuissa.
Niin kerrtoo Suomen Teollisuuslehti nro 5 1898.

Näinhän tuolla jo aikasemmin annettiin yleisemmällä tasolla ymmärtääkin.

[Petri Sallinen]

Kaksiakselisten vaunujen höyrylämmityksestä löytyi tällainen hajatieto vuoden 1902 rautatiehallituksen kertomuksesta.

[Kurt Ristniemi]

Vastikään saamani tiedon mukaan keisarillisen junan vaunuissa lattian alla oli radiaattorit, joihin kuuma höyry johdettiin veturista tai lämmitysvaunusta. Lattiassa olevien ilma-aukkojen kautta lämmin ilma nousi vaunuosastoihin.

'Keisarin juna' -kirjan mukaan höyrylämmitykseen siirryttiin ennen 1880-luvun puoliväliä. Siitä ei kuitenkaan ole tietoa, käytettiinkö aluksi veturin tuottamaa höyryä, vai hankittiinko heti erityinen lämmitysvaunu. Kirjan mukaan on olemassa vasta vuonna 1897 päivätty piirustus, jossa 3-akseliseen matkustajavaunuun on asennettu höyrykattila, vesivarastot ja varaus dynamoa varten.