Reino Kalliomäki
Käyttäjä
Poissa
Viestejä: 465
|
|
« Vastaus #10 : Lokakuu 17, 2017, 00:39:44 » |
|
RLR nauhoitus 1978 Lindberg – Markio moottorivaunut
Yrjö Lindberg = Y * = naurunpyrskähdys
Aarno Markio = A
rva Lindberg = R
Y Tapahtui svenkillä: Kansalan Ville oli lähdössä iltapäivävuoroon . Minulla oli punainen puutarhaletku * aikamonen paine. * Laitoin sen tuonne jalkojen väliin * ajoi pois svenkiltä * siinä ei ollut kiskoja tyhjillä kohdilla, pehmeää maata * pian nostettiin takasi.
Y Siinä on iltakoulu, missä silloin oli autokoulu. Ammattimaisen ajokorttiin tarvittiin silloin 3 kk verstasaika. Ajoin kortin Viskarin Einon autokoulussa, Kaukolan puutarhassa. Sitten pääsin töihin lasitehtaan kuorma-autoon. Silloin meillä oli niinkin suuri auto kuin Foordin kahdeksikko. Se oli Riihimäen sahan auto, se oli * kauheen kokonen auto, nokkapellikin oli korkeella. Ny ne on ihan sellasia poikasia…
A Sitte lähditte ajamaan niitä moottorivaunuja.
Y Juu. Tulin sieltä sodasta. Vaimo sai sen sotakuukausipalkan. Paloheimo oli ainoana niin reilu perheellisiä kohtaan, että maksoi toisen puolen. Niin, että minä sain sotia kaikessa rauhassa. Jos oli kaunis ilma * Muistatkos, Aarno, kun isäs ensi kertaa ton Lehtisen Aatun näki ? Se oli Kallelassa, sieltä ajettiin isot tukit tonne Siivolaan päin. Aatu oli laittamassa alkuperäistä sillon, tai nostamassa. Oli ruokatunti, ja kuuma kesäpäivä. Siell oli kaljaa myytävänä Salmelan (?) puhvettitorpassa. Isäs oli juuri maksanut tuoppinsa, kun takaa tuli mahdottoman suuri käsi, joka otti sen tuopin * se oli isompi kuin nykyiset kolpakot, oikein sellanen haustuoppi , niinku sanottiin. Jallu käänty ojentamaan miestä: ” Minä olen maksanut sen”, vastassa oli mahdottoman leveä hartiat, kuin ladon ovet, ”hyv on, kuule”, sanoi Aatu * Jallu oli iso mies , mutta… ei puhunu mittään *
A Lehtisen Aatu oli ratamestarina, ja teki hyvän työn, isäni sanoi. ”Kuin hihnain päällä kulkis”. Aatulla oli tapana nukkua ruoktunnilla. Nukkui jalat tuolla lailla koukussa, ja heräsi siihen, kun jalat suoristui, ja levisi (näyttää sormilla lievää haara-asentoa). Kerran nukkui Kallelassa sen rillivaunun päällä. Mukana oli koiranleukoja, sellasia kun Tuomisen Usko ja ketä niitä nyt oli . Ne oli laittanut puutapit, ettei jalat voinu levitä, ja Aatu nukkui pari tuntia. Isäni tuli sillä kenttäresiinalla, ja näki, että miehet olivat joutilaina. Isä herätti Aten, ja tämä kysyi: ”mitä kello on ?”, ja kun kuuli, niin nousi ja mylvi kuin härkä miehiä töihin *
Y Siitä Aatun kellosta on ihan oma tarina. Se oli semmonen se Atun kello… Kerran topparoikassa Roineen Erkillä oli uus iso Zeenitti. ”Mit siin kellois on?”. Erkki vastasi, Aatu kääntyi, näpelöi kelloaan, ja sanoi: ”kas niin onkin”. Kello ei käynyt, peukalolla piti painaa nappia, ja toisella kääntää viisaria. Sellainen vanha kello, kun tehtiin ennen maailmansotaa (I).
A Atulla oli tapana syödä eväänä kokonainen leipä, eikä juoda mitään. Leipä oli puoliksi voideltu (siis puolet toisesta puolesta).
Y Se oli Suntti, jolla oli pelkkää juomaa, lasipulloissa. Toinen oli kaljaa, toinen maitoa. Tossahan kävi Aatun kanssa sillai, lasitehtaalla. Sinnehän vietiin lasihiekat, suutat ja hiilet… Attu on siellä rataa korjaamassa porukkansa kanssa… polvillaan pitää katsoa kiskoa pitkin, mistä nostetaan… on ihan pimee. Vuorinuvos Kolehmainen sattuu paikalle * ja sanoo * ”siin on ainakin terve mies” *
A Lasitehtaalla oli paljon raiteita, ja kerran piti sinne tehdä pistoraide, hiilivarastolle. Vurineuvos Kolehmainen näytti, ” tehdään tuosta ja tuosta…”, Aatu vastasi: ”Laita, mihin lystäät, minä laitan tohon”, ja keskeltä latoa! Ei välittänyt vuorineuvoksestakaan mitään.
Y Santakuopassa Aatu retkautti raidetta rataan päin. Sattui Tuominen paikalle ja kysyi: ”Mitä varten sää tuollei?”, Johon Attu vastasi : ”no hei, tämon mun vaakkokurvi ja vettö” *
Y Mootorivaunulla Kesijärveltä tullessa ennen ennen Santamäkeä meni kardaanin nivel. Siitä rihlaholkista poikki. Milläs sen otat perrään, kunei pyörät pyöri. Mä sain sielt Santamäestä Tarmokkeelta Markkasen Lasselta vahvaa 4 mm rautalankaa, ja tein siitä lenkin kardaanin ympäri. Sitä pidin suunnilleen keskellä koko hinausmatkan Riihimäelle. Muuten olisi heittänyt.
A Muistakko sellasta tapausta, kun etuakseli katkesi? Pantiin nokka rillivaunun päälle ja tuotiin Kulmalaan?
Y En minä ollu siinä sillon. Oisko se sodan aikana ollu?
A No, se oli sitte Ansalan Ville varmaan. Sattuko sulle moottorivaunulla kolaria koskaan? Ei kai.
Y Juu. Se oli tuossa sähkölaitoksen tykönä . Ei siinä käyny kuinkaan, vasemmalta puolelta häkäpöntön suodatinta piti potkia paikoilleen. Suodattimet oli siinä edessä molemmin puolin, niitä yhisti joustava kumitiiviste.
A Paljos siit moottorista otettiin tehoa perävaunun valaistukseen?
Y Ei yhtään. Perävunussa oli monta nikkeliakkua puisissa laatikoissa. Niitä sanottiin Nife -akuiksi.
A Eiks se ollu niin, että ensin tuli 2 A-mallin Foordia, ja sitten tuli kuutos-Reo?
Y Juu. Se oli sitten konstikkaampaa, kun tuli se häkäpöntöllä-ajo. Sain siellä armeijassa jatkaa sitä.
A Eikös niissä ollut joku mäkibensa. Kun olin poikasena aina mukana harminas, niin vähä ennen Santamäkeä aina sanoit: ”anna sille vähä bensaa. Mistäs se hoidettiin”?
Y Sieltä vaan namikoista. Häkäpönttöjä koetettiin kehitää. Insinööri Ahon laite oli onneton, kesti 45 min pääsä liikkeelle. Mootorivaunukin lähti viidessä minuutissa siitä kun tuli sytytettiin. Ahon laite oli Plymoutissa, henkilöautossa (armeijassa). Aho oli kirjoittanut oikein kirjeen mukaan. Se oli joku eversti kun kysyi minulta minkälainen se auto oli. Vastasin, ettei puskurikaasuttimella tee yhtään mitään. Vaikka vetoa ajettiin vekkovirtafläkteillä, kesti silti 45 min. päästä ajoon. Eversti kirjoitti paperin, ja sanoi: ”Vie tämä ininööri Aholle”. Aho sai autonsa takasin. Siinä omassa kirjassaan Aho sanoo tarvinneensa autoa, jotta pääsee kulkemaan.
A Montaks henkeä sulla oli moottorivaunussa enimmillään?
Y Kaksi liitevaunua oli enimmilään, kolmea ei koskaan. 7 oli vakituinen, se on nyt siellä Lahnuksessa, televisiossakin oli kerran… ” Monta kertaa oon tuota vetänyt”, sanoin. Väkeä oli joskus paljon, oli tansseja, ja iltamia.
A Muistan kerran oli iltamat, ja mukana 90 henkeä.
Y Kyllä. Kaks vaunua oli mukana. Mootori jakso hyvin vetää.
R Jäätiin kerran Santamäkeen pakkasen takia.
Y Ei se ollu pakkasen, vaan lumen takia. Vaimo, ja pojat lähtivät Santamäkeen omaan kotiinsa, ja minä olin junamiehenä. Suolle jäätiin, puut ja vetet oli ihan loppu.
A Ja minä tulin auttamaan. Olivat yritäneet veturilla työntää yhtä vaunua aurana, mutta sekin putos kiskoilta. Se veturi oli siellä ihan kylmänä. Parivedolla päästiin pois. Santalan Väiski oli muuten kuskina. Oliks sä sillon mukana, kun vietiin everstinnaa ja Paloheimon tytärtä Santamäkeen? Ei, kun sää olit sodassa. Kaks veturia ja lumiaura. Palatessa aura ja etummainen veturi menivät maihin Sakon tasoristyksessä. Lankutuksen raot olivat pakkautuneet umpeen. Ihmiset käytti paljon hevosia.
Y Santamäen maantien risteys oli paha paikka. Eihän siinä nähnyt, mikä sieltä tuli. Vaikka vihellettiin. Meni siinä kerran etupää maihin. Mutta kun lankutus oli kiskojen kanssa samassa tasossa, onnistuin peruuttaman kiskoille *
A Minkälaiset jarrut moottorivaunussa oli?
Y Lossijarrut. Kierrettävät, näin iso pyörä ( näyttää noin puolimetristä) siinä kuljettajan oikealla puolella. Hiekkalaatikko kuljettajan penkin alla. Käyttökahva. Jos ei ajon jälkeen muistanut puhdistaa putkia, niin ei toiminut. Etujarru auttoi hieman, toimi jalkapolkimella. Hammaslääkäri Kasviolla oli bulldoggikoirat kesäasunnolla. Ja sen toisen nimi oli Saara , ja se piti minusta. Rumia, isoja, ja kieli roikku aina ulkona. Saara istui minun sylissäni, ja Santamäellä oli junakohtaus. Vetäydyin piiloon koira taa. Laineen Viki oli vastaantulevan kuljettajana, ja lämmittäjä kertoi hänen sanonen: ”Voi voi kun on vanhan näkönen naama ” *
A Lämmitin paljon Vikille. Se ei sopinu kenenkään kanssa, mutta minä tykkäsin siitä.
Y Ja kaikki parhaan opetuksen anto lämmittäjälle.
R Se oli ihan mukava.
A Olen muuten ollu lämmittämässä nelosta, kun kaiken viimesen kerran käytiin Kallelassa. Kisko kaatu alta, pölkyt oli aivan lahot. Sen jälkeen ei käyty veturilla. Kuskina oli Ahlströmin Väiski.
Y Olinhan minäkin siellä 1938 rataa korjaamassa (moottorivaunulla). Suntti ajoi, istuin oikealla. Radalla oli paljon aitoja, ja portteja karjan takia, kesällä kun ei ollut liikennettä. Vuorenpään jälkeen alamäessä vauhti vaan kiihtyi, kiskot olivat ruohon peitossa. Mentiin yhden portin läpi. Kauempana näkyi kiskovaunu. Oikaisin jalat maahan, ja ajattelin, että kyllä pysähtyy, vaikka kantapäät menis. Juuri ennen rillivaunua seisahtui. Suntti kysyi ihmeissään: ”Mikäs sen pysäytti?”
A Suntti oli huippunopee käymään tarpeillaan. Jos oli vähänkin pitempi halkopino, niin rillin tullessa Suntti jo odotti toisessa päässä. * Suntti kävi kaksi kertaa amerikassa. Siitä syntyi oikein sanantapa: ”Kahdesti, niinkun Suntti amerikassa”!
A Muistatko, kun kaksi moottorivaunua työnsi lumiauraa ? Tilapäistä varmaan.
Y En muista, on voinut tapahtua.
R Kyl,on kyll. Sota-aikana.
Y Matkatavarat oli penkin alla, ja ylhäällä oli verkko, niinkui valtiolla.
A Muistatko, kun tiilitehtaalla oli sellainen pieni hytkytin. Eiks silläkin ajettu
R Kyllä se oli vaan tehtaan.
Y Mutta se avonainen myytiin tuonne kattotiilitehtaalle. Matkustajat ostivat lippunsa moottorivaunun kuljettajalta. Oli myös kuukausi-, ja koululaislipuja
R Myytinhän Santamessäkin l ippuja.
Y Ei minun aikanani .Ei edes Launosissa.
R Kyllä minun aikanani (kotoisin Santamäestä).
Y Kertovat, että rata oli aluksi hevosvetoinen. Tauno Mäenpää oli hevosmiehenä.* Koukkulan notkossa oli kiskot tehty haavasta. Liikenne pysähtyi, kun jänikset söivät radan!**
A Sehän perustui se mootorivaunun mäennousu vain vauhtiin. Voimaa oli, mutta löi ympäri herkästi.
Y Niin on. Hiekotus pelasti usein. Ja lehdet kiskoilla! Silloin kisko on liukas kun mateen selkä. Kerran syksyllä ajoin alas Kesijärvelle vain yksi henki mukana. Alamäessä vauhti kiihtyi, teki mitä tahansa. Onneksi Kesijärvellä oli tukkijuna, veturi ja kolme vaunua. Olivat yrittäneet päästä ylös, mutta jo kolmanneksen nousua kiivettyään oli palattava takaisin. Kiskoille oli jäänyt hiekka, ja moottorivaunun jarrut alkoivat pitää. Kuinkahan jyrkkä nousu on?
A Olen sen joskus kuullut, mutta en muista. Varmaan Suomen jyrkimpiä!
Y Suurempia nousuja taitaa olla vain alppiradoilla.
A Ei ihme, että minullakin on verenpainetauti, siksi kamalia tilanteita oli. Ei voinut kuin pyytää Luojaansa pitämään junan raiteilla.
Y Moottorivaunuissa oli pakokaasuviheltimet. Ääni oli kimeä ja tasainen. Useampia malleja kokeiltiin. Lämmitys oli ainoastaan pakoputki penkkien selkänojan takana. Perävaunuissa oli kamiina, ja tunnelma! Useat vanhemmat ihmiset sanovat: ”Voi, kun olis vielä”.
R Lauantait Kesijärvellä olivat kesäisin vaikuttavia. 2 – 2 ½ tuhatta ihmistä. Suuri osa yöpyi teltoissa. Räiskäleitä paistettiin, sateellakin. Junat olivat täynnä. Neljä henkeä kahden hengen teltassa, se oli kivaa.
A Tavallisesti ajettiin neljä edestakaista vuoroa. Aamulla kuudelta, sitten yhdeksältä, ja 15,30. Sit lähti kesäaikana 18.53. Tunnin aikataulu oli tarpeettoman hidas eikä sitä noudatettukaan kaupungista poispäin ajettaessa. Kukaan ei noussut kyytiin.
Y Vakinaisia moottorivaunumiehiä oli kaksi. Toinen tuli itlakymmeneksi, ja ajoi yhden vuoron. Latasi akut, ja korjasi (myös autoja). Talipäivysäjä, siis. Siirtokuormaustyössä rankin homma oli valion viljavarastolla Santamäessä. Myöhemmin tiloissa toimi kestokermatehdas ”Tarmoke”.
Y Tavallisia matkustajavaunuja vedettiin, vähän kevyempitekoisia.” 1” ja ”4” olivat raskaita, nelosta jopa madallettiin sen keventämiseksi. ”2”,”5”j”6” oivat kevyitä ja korkeita. Melkein aina piilossa Kulmalan makasiinin perällä. Väritys oli tummanvihreä, sekä moottorien, että vaunujen. Moottorivaunut oli numeroitu, Reo oli kakkonen.
Y Matkustajaliikenne päättyi 1947-48.
Edellinen nauhoitus tehtiin Riihimäellä 17.10.1978. Heti, kun nauhuri pantiin pois, kertoi Yrjö Lindberg vielä seuraavan tarinan: ”Aivan loppuaikoina ajoin moottorivaunua Kesijärvelle mukanani ryhmä naisia. Ohitettuani ”Lasin risteyksen”, sanoin mukanani olevalle vaimoväelle, että nyt täytyy ajaa hiljaa, vaikka ollaan 10 min myöhässä. Rata on kehnossa kunnossa. Eikä aikaakaan, niin suistuttiin kiskoilta. Siinä kohdassa, missä Kallelan rata haarautui, muuttuu maaperä suosta savimaaksi. Usein keväisin routa elää voimakkaasti. Etupyörät putosivat kiskoilta. Jonkin ajan päästä työnjohtaja Hjalmar (Jallu) saapuu paikalle, ja kovaan ääneen tivaa Lindbergin ajaneen liian lujaa, ei auta vaimoväen todistelut, Lindberg saa ajaa viimeisen vuoronsa.
Hän sai kuitenkin seuraavana päivänä uutta työtä lasitehtaan siirtokuormauksesta. Muutaman viikon kuluttua Jallu tulee hänen puheilleen, kysyen, miten paljon hän tarvitsisi palkkaa tullakseen työhön rautatielle .Ne kaksi mistä, jotka ajavat nyt moottorivaunuja tulevat rautatielle niin kalliiksi, että palkkaa voit saada lisää. Taisin olla vähän pikaistuksissani silloin kun erosit. Lindberg sai siirtokuormauksessa markkaa suurempaa palkkaa, kuin oli saanut kuljettajana. Niinpä hän päätti esittää tosi kovan hinnan, ja korotti pyyntöä vielä markalla. Jallu vani tuhahti, ja poistui. Palasi vielä samana iltana käytyään johtavan insinöörin luona: ”Palkasta viis, mutta hyvää miestä ei yhtiöstä päästetä.”
|
