Hankoniemen rautatien veturihankinnat

[Kurt Ristniemi]

Hankoniemen rautatien veturit oli ilmeisesti alunperin tarkoitus tilata Avonsidelta Englannista. Jostain syystä Avonsiden tilauksia ei kuitenkaan toteutettu. Euroopan tehtaat olivat varattuja, joten vetureita tilattiin Amerikasta. Tosin vielä Englannin tilauksen aikana 4 veturia hankittiin Schwartzkopfilta Berliinistä siirtämällä ne Kiova-Brest -rautatien tilauksesta Hanko-Hyvinkää -rautatielle. Amerikasta tilattiin 9 veturia Baldwinilta Philadelphiassa.

Lehtitietojen mukaan

- Veturit oli alunperin tarkoitus tilata Avonsidelta Englannista.
    Helsingfors Dagblad, 03.07.1872, nro 178, s. 1
    https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/488002?term=Lokomotiverna&page=1
- Vetureita tilattiin Amerikasta ja Englannista. Eurooppalaiset valmistajat niin varattuja, että piti tilata Amerikasta.
    Uusi Suometar, 09.08.1872, nro 93, s. 2
    https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/426267?term=Weturia&page=2
- 4 veturia matkalla Berliinistä. Toiset 4 tilattu Englannista. 5:stä sopimus tekemättä.
    Hämäläinen, 05.09.1872, nro 36, s. 2
    https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/386926?term=Hankoniemen&page=2
- 4 Schwartzkopfin veturia on toimitettu Berliinistä ja 4:ää tai 5:ttä odotetaan Beardin(?) tehtaalta Philadelphiasta.
    Hufvudstadsbladet, 29.10.1872, nro 252, s. 1
    https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/372419?term=Hang%C3%B6&term=lokomotiver&page=1

Neljä Schwartzkopf-veturia olivat
2-4-0 -henkilöliikenneveturit 'GISIKO' ja 'ARNOLD', myöh D1
0-6-0 -tavaraliikenneveturit 'ANTOINETTE' ja 'HELSINGFORS', myöh C3
Veturit oli alunperin tilattu Kiova-Brest -rautatielle osana laajempaa tilausta, mutta niiden toimitus siirrettiin Hanko-Hyvinkää-rautatielle.

Philadelphian 9 veturia olivat Baldwinin 4-4-0 -vetureita. Mutta mistä tuo "Beardin tehdas"?

[Erkki Nuutio]

Tarkoittanee Matthew Bairdia. Matthias Baldwin otti tämän liikekumppanikseen, Partneriksi vuonna 1854. Bairdista tuli Senior Partner vuonna Balwinin kuoltua vuonna 1866.
Matthew Bairdin kanssa Hangö-Hyvinge asioi. Ja takkiin taisi tulla, kun laskut vetureista taisivat jäädä ainakin osaksi maksamatta. Käräjiä niistä käytiin, mutta en tiedä siirtyikö velkoja Suomen valtiolle radan ostamisen yhteydessä.

Hangö-Hyvingen asiat eivät ole esillä muuten,  talous- ja teollisuushistorian kannalta erinomaisessa tutkimuksessa John K. Brown The Baldwin Locomotive Works 1831-1915 (Johns Hopkins U. Press,
1995, 328 s.)

[Kurt Ristniemi]

Tarkoittanee Matthew Bairdia.

Kiitos tiedosta. Sepä lieneekin sitten tuo 'Beard' kirjoitettu kuullun perusteella.

Hankoniemen rautatien tilausten aikaan yrityksen nimi näkyy olleen 'The Baldwin Locomotive Works, M. Baird & Co., Proprietors'.  
https://en.wikipedia.org/wiki/Matthew_Baird

[Jorma Toivonen]

Lieköhän noiden alimpien ranskalaisten viivojen linkit oikein, kun en löytänyt sieltä Uuden Suomettaren kakkossivulta tuollaisia tietoja?
SKS

[Kurt Ristniemi]

Lieköhän noiden alimpien ranskalaisten viivojen linkit oikein, kun en löytänyt sieltä Uuden Suomettaren kakkossivulta tuollaisia tietoja?

No väänrihän ne linkit kaikesta oikoluvusta huolimatta olivat.
Toimisivatko nyt?

[Kurt Ristniemi]

Hanko-Hyvinkää -rautatien 0-6-0 Schwartzkopf-vetureista ANTOINETTE ja HELSINGFORS ei ole liiemmälti kuvia näkynyt.
Resiinassa 4/88 on piirros veturien C3-ajalta:


Resiinassa 2/77 on piirustus Schwartzkopf-vetureista 2-4-0 GISIKO ja ARNOLD niiden D1-ajalta. Minullla ei tätä lehteä kuitenkaan ole.

[Petri Sallinen]

Leveät kiskot -kirjassa on kohtuullisen kattava Juuso Hyvärisen kirjoittama esitys Hangon radasta. Kirja kuuluu tietty jokaisen rautatieharrastajien käsikirjastoon. Jutun yhteydessä on julkaistu myös piirustus kyseisestä veturista.

[Erkki Nuutio]

Mainio kuva Arnoldista Viipurin kanavan linnan kohdilla ylittävällä Kirkkosaaren kääntösillalla on mm. Hirn/Lankisen Viipuri - Kansainvälinen kaupunki -kirjassa. Nykyään kuva on ainakin Etelä-Karjalan Museolla Lappeenrannassa.
Muistaakseni kuva on vuodelta 1895. Veturi siirtyi Viipurin varikon leipiin.
Pienoismalli on Rautatiemuseossa.
D1 ei varmaan rikkonut liiaksi rataa ainakaan Viipurin raskailla kiskoilla.

[Kurt Ristniemi]

Leveät kiskot -kirjassa on kohtuullisen kattava Juuso Hyvärisen kirjoittama esitys Hangon radasta. Kirja kuuluu tietty jokaisen rautatieharrastajien käsikirjastoon. Jutun yhteydessä on julkaistu myös piirustus kyseisestä veturista.

Esitys ei valitettavasti valota vetureiden hankinnan vaiheita.

Se mihin kaipaan lisätietoa on, millaisia vetureita oli alunperin tilattu Avonsidelta, missä vaiheessa ja miksi Avonside-tilauksesta luovuttiin sekä missä vaiheessa ja miksi päädyttiin käännyttämään radalle sopimattomat neljä Schwartzkopfin veturia Kiova-Brest -rautatien tilauksesta Hanko-Hyvinkää -rautatielle.

Olisiko alkuperäinen Avonside-tilaus kenties tarkoittanut samantyyppisiä Avonsiden tavaraliikennevetureita, joita Riihimäen-Pietarin rautatierakennukselle oli tilattu muutamaa vuotta aikaisemmin? Nämä Avonsiden 0-6-0 -veturit (C2) olivat kulkuominaisuuksiltaan arvatenkin selvästi parempia kuin Schwartzkopfin 0-6-0 -veturit (C3).    

Mainio kuva Arnoldista Viipurin kanavan linnan kohdilla ylittävällä Kirkkosaaren kääntösillalla on mm. Hirn/Lankisen Viipuri - Kansainvälinen kaupunki -kirjassa.
...
D1 ei varmaan rikkonut liiaksi rataa ainakaan Viipurin raskailla kiskoilla.

Tuo Arnoldin (73) kuva on myös täällä vorgissa: http://www.vaunut.org/kuva/132362

Varsinaisia radansurmia näistä Schwartzkopfin vetureista olivat kiemurtelevat 0-6-0 -tavarajunaveturit ANTOINETTE ja HELSINGFORS, jotka saivatkin nimen 'Murtaja'.

[Kurt Ristniemi]

Leveät kiskot -kirjassa on kohtuullisen kattava Juuso Hyvärisen kirjoittama esitys Hangon radasta. Kirja kuuluu tietty jokaisen rautatieharrastajien käsikirjastoon.

Kuten jo edellä tulinkin todenneeksi, tuo esitys ei käsittele vetureiden hankintaa. Sensijaan Jan-Erik Wiikin kirjassa 'Kampen on spåret' hankintojen yllättävät kiemurat ovat esillä hyvinkin tarkasti. Sitä tämäkään kirja ei kuitenkaan osaa selittää, mistä nuo hankinnan mutkat johtuivat. Kirja onkin ihaitavan vastuullisesti ja asiallisesti kirjoitettu: Jos johonkin asiaan ei lukuisista käytetyistä lähteistä ole löytynyt selitystä, kirjoittaja ei sorru tekemään olettamuksia ja niistä vääriä johtopäätöksiä, vaan tyytyy toteamaan asian jääneen selvittämättä. Kirjoittaja on myös ymmärtänyt aikalaislehdistön suuren arvon sekä täydentävänä että myös ensisijaisena tietoähteenä. Ja kun kaikki lähteet on huolellisesti dokumentoitu täydentävine teksteineen, ei tietojen oikeellisuudesta tai tulkinnanvaraisuudesta jää epäselvyyttä.

Kirjan toivoisi kuuluvan jokaisen rautateistä kirjoittavan käsikirjastoon oppikirjana siitä, miten uskottavaa ja luotettavaa rautatietutkimusta tehdään.