Kiellettyjä tutkimuskohteita 2026

[Eljas Pölhö]

Kesätauolla Kansallisarkiston asiakaskoneelle ovat ilmestyneet Väyläviraston asettamat käyttöoikeusrajoitukset mappikohtaisesti. Lupa katsoa käyttöoikeusrajoitettua aineistoa haetaan Kansallisarkiston lomakkeella, joka toimitetaan Väylävirastolla käsiteltäväksi. Hakemuksessa on henkilö- ja osoitetiedot sekä tutkimuksen aihe. Jos katselulupa heltiää, niin joutuu vielä allekirjoittamaan sitoumuksen ettei aineistoa käytä muussa kuin nimetyssä tutkimuksessa. Väyläviraston johtoryhmät ovat tehneet tarkkaa työtä, sillä en olisi ikinä kuvitellut, että oheisissa mapeissa on rajoituksen perusteena olevaa aineistoa.

Kuvia ruudulta, jossa näkyy aihe ja kiellon peruste
1) Moottorivaunuhankinnat 1949 (Dm3) (ja kaikki uudemmat kansiot)
2) Höyryvetureiden ja vaunujen hankintasopimukset 1898 (ja kaikki uudemmat)
3) Asemien sähköistys 1911-1941
4) Liikenne satamissa ja kuormauspaikoilla, jotka eivät ole varsinaisia liikennepaikkoja 1931-1945 (ja kaikki uudemmat kansiot)

Olisi jäänyt Suomen Veturit osa 1 (1976) tekemättä, jos kohta 2) olisi ollut voimassa jo 1970-luvulla.

Voisiko SRHS:n johtokunta tai joku vapaaehtoinen selvittää seuraavia

A) Ovako Väyläviraston virkamiehet todella toimivaltaisia noin vain kieltämään 75-125 vuotta vanhaa arkistoaineistoa, joka on ollut vapaasti tutkittavissa ainakin yli 50 vuoden ajan?

B) Onko oikein merkitä käyttöoikeuden rajoitus alkavaksi dokumentin luomisvuodeksi, koska rajoitus on asetettu vasta 2026?

C) Vieläkö niitä kirjoja saa pitää näytteillä, joissa on käytetty nyt rajoitettua aineistoa (veturihistoriikit, VR:n omat historiikit ja vuosikertomukset yms)? Tämä koskee myös Ratapihojen liikennesääntöjä ja Jtt-julkaisua ja sen korjauslehtiä 1970-80-luvuilta (Ro:n arkistossa ne ovat nyt kiellettyjen listalla).

D) Jos vahingossa kerron jonkin nykyisin rajoitetun asiakirjan sisällöstä, niin onko minulla näyttövelvollisuus, että olen saanut tiedon ennen rajoitusta? Digi-kuvien kohdalla se onnistuu, mutta ei 1970-luvulla kopioitujen tietojen kanssa.

E) Edelliseen liittyen: Pitääkö kaikissa vuotta 1898 uudemmista asiakirjoista tarkistaa onko se nyt käyttörajoituksen kohteena?

Henkilökohtaisesti kyllä epäilen ovatko Väyläviraston johtoryhmät ihan kartalla niistä päätöksistä, joita tekevät.

[Eljas Pölhö]

Toivottavasti Vorgin ylläpito ja Resiina-lehden toimitus ovat valmistautuneet Väyläviraston sensuurin iskuun, koska kummassakin on vuoden-parin sisään käsitelty nyt kriittiseksi muodustuneita aiheita, kuten Pasilan kaasulaitos 1924-1925 (kuva 1) ja Suomen ratojen sähköistyssuunnitelmat 1905-1925 (kuva 2).

Vanhimmat eteeni tulleet kielletyt paperit ovat nyt Ratajaksoille saapuneet kirjeet 1889 (kuva 3)

Veturien ja vaunujen hankintasopimukset on nyt salattu myös vuosilta 1892-1898 (huomaa vuodet).

SUURTA HUIJAUSTA on ilmoittaa kielto alkaneeksi dokumentin luomisvuonna (1889 tay 1905 ym.) koska salaus on tehty 2026, jolloin vanhimmat dokumentit olivat olleet vapaasti tutkittavissa jo yli 100 vuotta.

Onkohan ratapihakaavioiden sensoreilta unohtunut, että venäläinen mittausvaunu on käynyt lukuisia kertoja Suomen rataverkon läpi ja pyynnöstä toimitettiin isojen ratapihojen liikennöintisäännöt ja raidekaaviot (esimerkki 4). Vielä 1980-luvulla suomettuminen oli voimissaan eli ainakin sitä vanhemman aineiston salaaminen on yhtä tyhjän kanssa.

Ruokahalu kasvaa syödessä ja nyt Väylävirasto pyrkii estämään myös muiden maiden rautatiehistorian tutkimisen. Esimerkiksi neljä kansiöllista Itä-Karjalaa eli Syväri-Äänislinna-Karhumäki-alue (kuva 5 on näistä 1 esimerkki).

Onko Venäjä pyytänyt salausta vai onko pöytälaatikosta lötynyt Andrei Ždanov'in määräykset 1944-1947 (Valvontakomission pj)? Onka Väylävirasto sellainen taho, että se voi kieltää yli 80 vuotta vanhoja ulkomailla sijaitsevien ratojen dokumenttejä? Epäilen suuresti, että virasto on ylittänyt valtansa.

[Eljas Pölhö]

Väyläviraston kuristusote rautatietutkimusten estämiseksi vain kovenee. Uusia eteeni tulleita kiellettyjä aiheita ovat esimerkiksi tiliasiat 1912-1913 (huomaa vuosisata!), tariffit 1930-luvulla (saadaan Suomen korkein kokko kun myös painetut tariffit hävitetään 100 vuoden ajalta). Kun tehdasraiteiden rakennustiedot 1920-luvulta on kiellettyjen listalla, niin ei enää ihmetytä että Sallan radan paperitkin on salattu.

Minä olen jo huolissani kun Vaunut orgissa ja Resiinassa on ja on ollut paljon tuoreempia nykyisin kiellettyjä asioita esillä. Olisi jäänyt tekijöiltä tekemättä kaikki veturikirjat, rataosakirjat, Rautatiehallituksen vuosikertomukset, VR:n viralliset historiikit, vanhat maanrakennusalan julkaisut, Suomen viralliset tilastot yms, jos nykyiset rajoitteet olisivat olleet voimassa menneinä vuosina ja vuosikymmeninä.

Mutta kun ei osata tehdä sitä mitä pitäisi, niin ollaan tekevinään jotain ja kiellot on helppoa ja näkyvää toimintaa.

[Erkki Nuutio]

Mitä SRHS on tehnyt tai tekee Eljaksen esilletuomassa ja jäsentemme tutkimustyötä mielivaltaisesti haittaavassa asiassa?

Tein heti itse Eljaksen ensimmäisen asiaa koskeneen sanoman perusteella kirjallisen pyynnön SRHS:n hallitukselle käydä neuvotteluja päättäjien kanssa ongelman ratkaisemiseksi. SRHS:llä yhdistyksenä ei ole vaikeutta hankkia tuekseen neuvotteluissa luultavasti tarpeellista laki- ja hallintoasioiden tietämystä. Ja se on yhdistyksen ydintehtävä.

Mikä SRHS ja sen hallitus ylipäätään on, kun se ei edes piittaa jäsenten huolestuneista ilmoituksiista eikä vastaa niihin?
Kyllä hallituksen keskeinen tehtävä on kohtuuajassa vastata jäsentensä ilmoituksiin.

Puuttuuko SRHS:ltä aktiivisuus ja arvovalta? Arvovallan ja asiantuntemuksen tuella ovat esimerkiksi mobilistiyhdistykset sujuvasti selvittäneet esiintulleita asioita esimerkiksi liikenneministerin ja LiVi-ministeriön kanssa - nyt kun maallamme on aikaansaava ministeri edellisen nollan jälkeen.

Olen ollut kohta 60 vuotta SRHS:n jäsen (kuten Eljaskin, Eljas on vieläpä jäsenistä ansioituneimpia).

[Anders Järvenpää]

En tarkemmin tiedä millä perusteella nämä arkistorajoitukset on asetettu, mutta mieleeni tulee lähinnä se, että Väylävirastolta on jokin tärkeä salainen paperi hukassa ja että tiedossa on, että paperi luultavasti on jossain näistä kansioista ja sitä nyt etsitään. Toivon, että tuo paperi löytyy mieluummin ennemmin kuin myöhemmin, jotta rajoitukset voidaan purkaa. Olen kuullut väitettävän, että asiassa olisi kyse määrättyjen vanhojen ja edelleen käytössä olevien taitorakenteiden rakennepiirustuksista. Väitteen todenperäisyydestä on vaikeata muodostaa mielikuvaa.

Aiemmin julkisten ja 25 vuotta vanhempien papereiden luokittelemista jälkikäteen salaiseksi on mielenkiintoinen juridinen kysymys, mihin toivon, että tuomioistuin saisi ottaa kantaa. Täytyy muistaa ettei viranomaisella, tässä tapauksessa Väylävirastolla ole Suomessa mielipidemonopolia, vaan viranomaisen ratkaisu tai käytäntö saattaa olla eräs mahdollinen laintulkinta. Kantelun ja tarvittaessa tuomioistuimen käsittelyn kautta saadaan asiaan lainvoimainen ratkaisu. Olisikin mielenkiintoista nähdä viranomaisen diarioitu luokittelupäätös ja sen perusteet, jotta asiassa olisi ylipäätään mahdollista kannella. Voihan olla, että luokittelupäätöksen argumentointi on toimiva ja lainmukainen, jolloin kanteluperustetta ei ole.

Joka tapauksessa on selvää, ettei yksittäisen viranomaisen päätös tai käytäntö vaikuta mitenkään kotiarkistoissamme ja muissa arkistoissa, esimerkiksi rautatiemuseolla olevan aineiston käyttöön. Jos hallussamme on salaiseksi luokittelematon vanha piirros, kaavio tai muu fyysinen tai sähköinen aineisto, saamme tehdä sillä mitä haluamme kenenkään siihen puuttumatta, vaikka jokin toinen kopio samasta paperista olisi luokiteltu salaiseksi. Joitain poikkeuksia toki on, esimerkiksi jos aineistossa on henkilötiedoiksi luokiteltavaa materiaalia, jolloin päästään EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen soveltamisen piiriin, josta käsillä olevassa keskustelussa kuitenkaan tuskin lienee kyse. Jos hallussamme on alun perinkin salaiseksi luokiteltua aineistoa, on luonnollisesti syytä pohdiskella luokittelun lainvoimaisuutta ennen aineiston julkistamista.

Jos joku on tästä eri mieltä, saa mielellään ottaa minuun yhteyttä tai jatkaa tätä keskustelua juridisesti relevanteilla argumenteilla, jotta asiasta voidaan julkisesti väitellä. Väyläviraston ulostulo asiassa olisi tietenkin hyvä vaihtoehto, mutta sellaista lienee valitettavasti tuskin odotettavissa.

[Rainer Silfverberg]

En tarkemmin tiedä millä perusteella nämä arkistorajoitukset on asetettu, mutta mieleeni tulee lähinnä se, että Väylävirastolta on jokin tärkeä salainen paperi hukassa ja että tiedossa on, että paperi luultavasti on jossain näistä kansioista ja sitä nyt etsitään. Toivon, että tuo paperi löytyy mieluummin ennemmin kuin myöhemmin, jotta rajoitukset voidaan purkaa. Olen kuullut väitettävän, että asiassa olisi kyse määrättyjen vanhojen ja edelleen käytössä olevien taitorakenteiden rakennepiirustuksista. Väitteen todenperäisyydestä on vaikeata muodostaa mielikuvaa.

Tuo voisi olla ihan varteenotettava teoria, että joku tärkeä paperi on hukkunut muiden papereiden joukkoon.

Voiko muuten Supo määrätä Väyläviraston aineistoja salattaviksi? Mutta siinä tapauksessa he kai takavarikoisivat koko aineiston?

[Petri Sallinen]

Aiheesta on keskustelu jo toisaalla. Toistan aikaisemmin tekemäni postauksen tässä:

Tein asiasta tietopyynnön Väylävirastolle seuraavanlaisin sanakääntein. Oletin, että kyseessä on viranomaispäätös, josta voi valittaa. Oletin väärin.

Rautatiehallituksen arkistoaineiston käyttörajoitus Kansallisarkistossa
Väylävirasto on rajoittanut Kansallisarkistoon luovutetun rautatiehallituksen III-arkiston aineiston käyttöä. Tietopyyntöni koskee Väyläviraston päätöstä, jolla käytönrajoituksesta tai tietojen uudelleen luokituksesta on päätetty. Tietopyyntöni koskee myös sitä, koskeeko käytönrajoitus myös muita kuin rautatiehallituksen III-arkiston aineiston käyttöä. Kansallisarkiston toimittama tieto (ohessa) ei sisällä mitään viittausta tai diaarinumeroa Väyläviraston päätöksiin.

Sain seuraavan vastauksen tietopyyntööni. Sen on allekirjoittanut väylien käyttö, turvallisuus ja tieto -yksikön toimialajohtaja Juuso Kummala.

"Kiitämme tietopyynnöstänne, joka koskee Kansallisarkistoon luovutetun Rautatiehallituksen III-arkiston aineiston käyttörajoituksia sekä näitä koskevaa Väyläviraston päätöksentekoa.

Väylävirastolla ei ole olemassa yksittäistä, erillistä rekisteröityä päätöstä tai ratkaisua, jolla kyseisten aineistojen käytönrajoituksesta tai uudelleenluokittelusta olisi nimenomaisesti päätetty Kansallisarkiston osalta. Kyse ei siten ole yksittäisestä päätöksestä, vaan laajemmasta viraston tietojen luokittelua koskevasta toimintatavasta.
 
Väylävirastossa tiedot luokitellaan viraston sisäisten prosessien mukaisesti, ja luokittelut hyväksytään toimialojen johtoryhmissä. Näiden luokittelupäätösten perusteella osa aineistoista on määritelty salassa pidettäviksi tai turvaluokitelluiksi.  

Vallitsevan geopoliittisen tilanteen takia virastossa havaittiin, että Kansallisarkistoon aiemmin luovutettuihin aineistoihin sisältyy tietoja, jotka nykyisten luokitusten perusteella on arvioitu salassa pidettäviksi. Tämän vuoksi aineistojen saatavuutta Kansallisarkistossa on tarkennettu ja niiden käyttöä ohjataan tapauskohtaisesti käyttöoikeusarvioinnin kautta.  

Käytännössä tämä tarkoittaa, että osa aineistosta on siirretty käyttöoikeusluvan piiriin. Tämä ei automaattisesti estä aineiston saamista, vaan aineiston käyttöoikeus arvioidaan tapauskohtaisesti. Arvioinnin perusteella aineisto voidaan luovuttaa kokonaan, osittain tai siihen voidaan liittää käyttörajoituksia.

Väyläviraston Kansallisarkistolle antama ohjeistus ja käyttöä koskevat rajaukset perustuvat julkisuuslain 27 §:ään, joka mahdollistaa arkistoon siirrettyjen asiakirjojen käytön rajoittamisen tietyin edellytyksin.  

Kysymykseenne siitä, koskeeko käytönrajoitus myös muita aineistoja, todetaan, että käyttöoikeusarviointiin perustuva menettely ei rajoitu yksinomaan Rautatiehallituksen III-arkiston aineistoon. Vastaavaa tarkastelua voidaan tehdä myös muiden sellaisten aineistojen osalta, joissa myöhemmän luokittelun perusteella tunnistetaan suojaustarpeita.

Yhteenvetona todetaan, että kyse ei ole yksittäisestä erillisestä päätöksestä vaan Väyläviraston tietojen luokitteluun perustuvasta kokonaisuudesta, jonka seurauksena Kansallisarkistossa olevan aineiston käyttöä on tarkennettu ja osin siirretty tapauskohtaisen lupamenettelyn piiriin."

Kyse ei siis ole "yksittäisestä erillisestä päätöksestä vaan Väyläviraston tietojen luokitteluun perustuvasta kokonaisuudesta" ja "viraston tietojen luokittelua koskevasta toimintatavasta". Tämän lisäksi "väylävirastossa tiedot luokitellaan viraston sisäisten prosessien mukaisesti, ja luokittelut hyväksytään toimialojen johtoryhmissä". Journalistina en kuitenkaan tiedä, millä keinoilla tämäntyyppisiä viranomaispäätöksiä voi kyseenalaistaa. Pitänee kysyä Journalistiliiton juristeilta.

Vastauksen perusteella tulkitsen, että käyttöoikeusrajoitus koskee kaikkea väyläviraston Kansallisarkistoon luovuttamaa aineistoa — tapauskohtaisesti: "vastaavaa tarkastelua voidaan tehdä myös muiden sellaisten aineistojen osalta, joissa myöhemmän luokittelun perusteella tunnistetaan suojaustarpeita."

Tarkoittaako tämä sitä, että käyttöoikeusrajoituksia voidaan asettaa mielivaltaisesti mihin tahansa Kansallisarkistossa sijjaitsevaan väyläviraston hallinnoimaan aineistoon?